Surmanpuut (Cerbera) on trooppinen kasvisuku oleanterikasvien heimossa.
Surmanpuut ovat maitiaisnesteellisiä ja tukevaoksaisia puita, joiden lehdet ovat vuorottaisesti (kierteisesti). Lavassa on 20-30 sivusuoniparia, jotka lähtevät keskisuonesta lähes suorakulmaisesti.
Kukkaviuhkot ovat varsipäätteisiä ja pitkäperäisiä. Kukan verhiö on syväliuskainen eikä sen sisäpinnalla ole rauhasia. Teriö on valkoinen ja suppilomainen, nielustaan hieman laajentunut, harjanteinen tai siinä on viisi karvaista suomua. Teriön liuskat ovat leveitä ja limittäisiä vasemmalle. Heteet kiinnittyvät teriön nieluun, ja ponnet ovat kapean pitkänomaisia, teräväkärkisiä, vartalon kärjestä erillisiä, ja ponnenpuoliskot (teekat) ovat pyöreätyvisiä. Kehrä puuttuu. Emejä on kaksi, kummassakin neljä siemenaihetta. Vartalo on rihmamainen, kärjestään laajentunut. Luotti on lyhyesti kaksijakoinen.
Hedelmä on kookas, soikea tai pallomainen luumarja, jossa on yksi tai kaksi lokeroa ja paksu, puusyinen endokarppi (seinän sisäkerros). Luumarjat ovat yksittäin tai pareittain. Kummassakin lokerossa on yksi tai kaksi siivetöntä, karvatonta ja endospermitöntä siementä; alkiossa on ohuet sirkkalehdet ja hyvin lyhyt sirkkajuuri.[1]
Surmanpuut kasvavat Afrikassa, trooppisessa Aasiassa, Australiassa ja Tyynenmeren saarilla.[1]
Surmanpuita on kolme lajia.[1] Lajeja:[2]
Cerbera floribunda, luumarja.
Madagaskarinsurmanpuu (Cerbera manghas).
Intiansurmanpuun (C. odollam) hedelmöivä oksa.
Surmanpuut (Cerbera) on trooppinen kasvisuku oleanterikasvien heimossa.
