Hyppyhämähäkit (Salticidae) on hämähäkkien lahkon suurin heimo. Sen 553 sukuun kuuluu yli 5000 lajia, mikä vastaa noin 13 % koko maailman tunnetuista hämähäkkilajeista.
Hyppyhämähäkeillä on helposti tunnistettava ruumiinrakenne sillä eturuumiin etuosa on tylppä, ja eturuumis muistuttaakin katkaistua kartiota. Ruumis on muodoltaan pitkänomainen, ja verraten lyhyet jalat antavat eläimestä hieman pönäkän vaikutelman. Useimmat lajit ovat lyhyen karvan peittämiä. Valtaosa hyppyhämähäkkilajeista elää trooppisilla vyöhykkeillä, mutta niitä esiintyy myös lauhkeammilla alueilla, ja jopa korkealla vuoristoissa; esimerkiksi pieni Euophrys omnisuperstes elää Himalajan rinteillä 6700 metrin korkeudelle saakka saalistaen ilmavirtojen laaksoista nostamia hyönteisiä.[2]
Silmät ovat huomattavan suuret ja onkin arvioitu, että hyppyhämähäkeillä on kaikista niveljalkaisista paras näköaisti. Fysiologisten kokeiden perusteella hyppyhämähäkeillä on tetrakromaattinen värinäkö ja ne kykenevät näkemään myös valon polarisaation. Näköaistin käsittely viekin suuren osan näiden eläinten aivokapasiteetista. Pään etuosan suurilla pistesilmillä on tarkka mutta kapea näkökenttä, jota pienemmät silmät kuitenkin levittävät. Hyppyhämähäkit kykenevät suuntaamaan katseensa eri suuntiin siirtämällä silmän takaosan verkkokalvoa. Näin ne saavat laajemman näkökentän kuin silmän rakenne muutoin sallisi.[3][4] Hyppyhämähäkit myös näkevät UVB-säteilyn aallonpituuksia.[5]
Hyppyhämähäkit eroavat muista hämähäkeistä myös siinä, että ne kiinnittävät huomiota ihmisen kaltaisiin kookkaisiin kohteisiin ja seuraavat aktiivisesti ympäröiviä tapahtumia. Liikkuvan kohteen lähestyessä hämähäkki ei juokse karkuun vaan kääntyy katsomaan lähestyjää ja usein vielä kohottaa eturuumiinsa saadakseen paremman näkyvyyden.[6] Tarvittaessa hämähäkki poistuu takaperin hyppien.
Hyppyhämähäkkien saalistustapa on heimon nimen mukainen. Ne eivät kudo verkkoa vaan havaitessaan saaliin hämähäkki lähestyy sitä hiipimällä kunnes hyppää saaliin kimppuun ja lamauttaa sen puremallaan välittömästi. Hyppyhämähäkit käyttävät kuitenkin seittiä "turvaköytenä", jonka varaan hämähäkki jää roikkumaan esimerkiksi hyökätessään pystysuoralla seinällä olevan saaliin kimppuun.[7] Hyppymekanismi ei perustu hyppivien hyönteisten tapaan lihasvoimaan vaan hämähäkki ojentaa raajansa salamannopeasti muuttamalla ruumiinnesteensä painetta[8]. Hämähäkki kykenee tyypillisesti hyppäämään 20–60 kertaa oman pituutensa. Hydraulinen hyppymekanismi on melko yksinkertainen muunnelma hämähäkkien normaalista kävelymekanismista ja vaikka hyppyhämähäkit ovatkin kehittäneet sen lahkon sisällä huippuunsa, myös esimerkiksi monet juoksu- ja suppilohämähäkit osaavat tarvittaessa hypätä.
Saalistuskäyttäytymisensä vuoksi hyppyhämähäkit ovat päiväaktiivisia ja ne viihtyvät avoimilla paikoilla, kuten seinillä ja kivetyksillä, minkä vuoksi niitä on helppo löytää. Yöpymistä ja nahanluontia varten ne rakentavat seitistä eräänlaisen majan.
Suvun Rhagoletis hedelmäkärpäset jäljittelevät ulkonäöltään hyppyhämähäkkejä.
Hyppyhämähäkit (Salticidae) on hämähäkkien lahkon suurin heimo. Sen 553 sukuun kuuluu yli 5000 lajia, mikä vastaa noin 13 % koko maailman tunnetuista hämähäkkilajeista.
Hyppyhämähäkeillä on helposti tunnistettava ruumiinrakenne sillä eturuumiin etuosa on tylppä, ja eturuumis muistuttaakin katkaistua kartiota. Ruumis on muodoltaan pitkänomainen, ja verraten lyhyet jalat antavat eläimestä hieman pönäkän vaikutelman. Useimmat lajit ovat lyhyen karvan peittämiä. Valtaosa hyppyhämähäkkilajeista elää trooppisilla vyöhykkeillä, mutta niitä esiintyy myös lauhkeammilla alueilla, ja jopa korkealla vuoristoissa; esimerkiksi pieni Euophrys omnisuperstes elää Himalajan rinteillä 6700 metrin korkeudelle saakka saalistaen ilmavirtojen laaksoista nostamia hyönteisiä.
Silmät ovat huomattavan suuret ja onkin arvioitu, että hyppyhämähäkeillä on kaikista niveljalkaisista paras näköaisti. Fysiologisten kokeiden perusteella hyppyhämähäkeillä on tetrakromaattinen värinäkö ja ne kykenevät näkemään myös valon polarisaation. Näköaistin käsittely viekin suuren osan näiden eläinten aivokapasiteetista. Pään etuosan suurilla pistesilmillä on tarkka mutta kapea näkökenttä, jota pienemmät silmät kuitenkin levittävät. Hyppyhämähäkit kykenevät suuntaamaan katseensa eri suuntiin siirtämällä silmän takaosan verkkokalvoa. Näin ne saavat laajemman näkökentän kuin silmän rakenne muutoin sallisi. Hyppyhämähäkit myös näkevät UVB-säteilyn aallonpituuksia.
Hyppyhämähäkit eroavat muista hämähäkeistä myös siinä, että ne kiinnittävät huomiota ihmisen kaltaisiin kookkaisiin kohteisiin ja seuraavat aktiivisesti ympäröiviä tapahtumia. Liikkuvan kohteen lähestyessä hämähäkki ei juokse karkuun vaan kääntyy katsomaan lähestyjää ja usein vielä kohottaa eturuumiinsa saadakseen paremman näkyvyyden. Tarvittaessa hämähäkki poistuu takaperin hyppien.
Hyppyhämähäkkien saalistustapa on heimon nimen mukainen. Ne eivät kudo verkkoa vaan havaitessaan saaliin hämähäkki lähestyy sitä hiipimällä kunnes hyppää saaliin kimppuun ja lamauttaa sen puremallaan välittömästi. Hyppyhämähäkit käyttävät kuitenkin seittiä "turvaköytenä", jonka varaan hämähäkki jää roikkumaan esimerkiksi hyökätessään pystysuoralla seinällä olevan saaliin kimppuun. Hyppymekanismi ei perustu hyppivien hyönteisten tapaan lihasvoimaan vaan hämähäkki ojentaa raajansa salamannopeasti muuttamalla ruumiinnesteensä painetta. Hämähäkki kykenee tyypillisesti hyppäämään 20–60 kertaa oman pituutensa. Hydraulinen hyppymekanismi on melko yksinkertainen muunnelma hämähäkkien normaalista kävelymekanismista ja vaikka hyppyhämähäkit ovatkin kehittäneet sen lahkon sisällä huippuunsa, myös esimerkiksi monet juoksu- ja suppilohämähäkit osaavat tarvittaessa hypätä.
Saalistuskäyttäytymisensä vuoksi hyppyhämähäkit ovat päiväaktiivisia ja ne viihtyvät avoimilla paikoilla, kuten seinillä ja kivetyksillä, minkä vuoksi niitä on helppo löytää. Yöpymistä ja nahanluontia varten ne rakentavat seitistä eräänlaisen majan.
Suvun Rhagoletis hedelmäkärpäset jäljittelevät ulkonäöltään hyppyhämähäkkejä.
