Seitikit (Cortinarius) on helttasieniin kuuluva suuri suku, joka on saanut nimensä jalan pinnalla olevasta seitistä, joka on jäänne helttoja peittäneestä suojuksesta. Kehnäsieni (Rozites caperata) on läheistä sukua seitikeille, ja toisinaan se luetaan niihin kuuluvaksi (Cortinarius caperatus). Sillä on kuitenkin jalassaan rengas. Suomessa kasvaa todennäköisesti ainakin 600 seitikkilajia. Vaarallisen myrkyllisiä seitikkilajeja ovat ainakin suippumyrkkyseitikki.
Seitikkien joukossa on muutamia syötäviä, muutamia lankojen värjäykseen käytettäviä ja useita myrkyllisiä lajeja, joista muutamat ovat tappavia. Etelämpänä Euroopassa paikoin kasvavaa jättiseitikkiä (Cortinarius praestans), monivyöseitikkiä (Cortinarius triumphans) ja kehnäsientä (Cortinarius caperatus) -lajeja käytetään ruoaksi. Näiden sekoittaminen myrkyllisiin lajeihin on johtanut useisiin kuolemantapauksiin, sillä maksa ja munuaiset eivät pysty suodattamaan seitikin myrkkyjä. Maksa ja munuaiset tuhoutuvat täydellisesti noin puolen vuoden päästä, jolloin kuolema on lähes väistämätön. Jos olet käsitellyt myrkkypitoisia seitikkejä, varo limakalvoja ja paikkoja, joista vuotaa verta tai on rupi.lähde?
Seitikkejä on aikojen kuluessa luokiteltu usealla eri tavalla muun muassa morfologisin ja mikroskooppisin tuntomerkein, ja nykyään on DNA-tutkimus tuomassa lajien välisiin sukulaisuussuhteisiin uutta tietoa. Suomessa kasvavat seitikit voidaan jakaa neljään alasukuun[2], jotka voidaan vielä jakaa sektioihin määrittämisen helpottamiseksi[3]:
Toisinaan on taksonomiassa käytetty myös alasukuja Sericeocybe, Leprocybe ja Dermocybe.[4]
Seitikit (Cortinarius) on helttasieniin kuuluva suuri suku, joka on saanut nimensä jalan pinnalla olevasta seitistä, joka on jäänne helttoja peittäneestä suojuksesta. Kehnäsieni (Rozites caperata) on läheistä sukua seitikeille, ja toisinaan se luetaan niihin kuuluvaksi (Cortinarius caperatus). Sillä on kuitenkin jalassaan rengas. Suomessa kasvaa todennäköisesti ainakin 600 seitikkilajia. Vaarallisen myrkyllisiä seitikkilajeja ovat ainakin suippumyrkkyseitikki.
Seitikkien joukossa on muutamia syötäviä, muutamia lankojen värjäykseen käytettäviä ja useita myrkyllisiä lajeja, joista muutamat ovat tappavia. Etelämpänä Euroopassa paikoin kasvavaa jättiseitikkiä (Cortinarius praestans), monivyöseitikkiä (Cortinarius triumphans) ja kehnäsientä (Cortinarius caperatus) -lajeja käytetään ruoaksi. Näiden sekoittaminen myrkyllisiin lajeihin on johtanut useisiin kuolemantapauksiin, sillä maksa ja munuaiset eivät pysty suodattamaan seitikin myrkkyjä. Maksa ja munuaiset tuhoutuvat täydellisesti noin puolen vuoden päästä, jolloin kuolema on lähes väistämätön. Jos olet käsitellyt myrkkypitoisia seitikkejä, varo limakalvoja ja paikkoja, joista vuotaa verta tai on rupi.lähde?
