nimet breadcrumb-navigoinnissa
Sinimailanen (Medicago sativa) eli alfalfa, joskus myös luserni[1], on valkuaisainepitoinen hernekasvi. Sen sinipunertavat kukat ovat tertuissa. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä. Kasvin varren pituus on 50–70 cm, ja sillä on voimakkaat juuret. Sinimailaselle kasvaa heinä-elokuussa pallomaiset siniset-sinivioletit kukat. Laji on levinnyt kaikkialle Eurooppaan Islantia lukuun ottamatta sekä Aasian länsipuolelle.[2] Se on yleinen rehukasvi.[3] Sinimailasen alalaji on sirppimailanen (Medicago sativa ssp. falcata), joka voi risteytyä sinimailasen kanssa.
Sinimailasta käytettiin ja kasvatettiin hevosten rehuksi jo ennen ajanlaskun alkua. Kiinalainen Han-dynastian keisari Wudi (140–87 eaa.) hankki nykyisessä Uzbekistanissa sijaitsevasta Ferganan laaksosta (ks. Ferganan alue) kookkaita sotahevosia, joiden tärkeä rehu sinimailanen oli.[4]
Sinimailasta voi idättää. Idut sisältävät muun muassa A-, C-, E- ja K-vitamiineja.[5][6][7]
Tutkijat huomasivat, että sinimailanen erottaa luonnostaan kasvualustastaan kultaa.[8] Lisäksi se säilöö kullan nanohippuina, jotka sopivat mainiosti nanoelektroniikan käyttöön.[9]
Kasvit käyttävät juuriaan ravinnon hankintaan. Ne erottavat maaperästä veden ja mineraalien lisäksi raskasmetalleja. Kansainvälinen tutkijaryhmä selvitti kasvien kykyä imeä metalleja kasvualustastaan tutkimalla sinimailasta. Pian he huomasivat, että sinimailanen todella kerää alustastaan kultaa nanohippuina, jotka ovat kooltaan 5–15 nanometriä. [10]
Elektroniikkateollisuus on jo pitkään käyttänyt hyväkseen kullan lämmön- ja sähkönjohtokykyä sekä sitä, ettei se hapetu helposti. Kasvien tuottamilla kultahipuilla olisi kysyntää, sillä nanokokoisten hippujen kemiallinen valmistus on hankalaa.[9]
Stanfordin yliopiston tiedote kertoo, että amerikkalaiset ja meksikolaiset tutkijat yrittävät parhaillaan löytää keinon kullan erotteluun. Ensimmäiseksi kokeillaan "linkoamista" sentrifugilla. [9]
Sinimailanen (Medicago sativa) eli alfalfa, joskus myös luserni, on valkuaisainepitoinen hernekasvi. Sen sinipunertavat kukat ovat tertuissa. Lehdet ovat kolmilehdykkäisiä. Kasvin varren pituus on 50–70 cm, ja sillä on voimakkaat juuret. Sinimailaselle kasvaa heinä-elokuussa pallomaiset siniset-sinivioletit kukat. Laji on levinnyt kaikkialle Eurooppaan Islantia lukuun ottamatta sekä Aasian länsipuolelle. Se on yleinen rehukasvi. Sinimailasen alalaji on sirppimailanen (Medicago sativa ssp. falcata), joka voi risteytyä sinimailasen kanssa.
Sinimailasta käytettiin ja kasvatettiin hevosten rehuksi jo ennen ajanlaskun alkua. Kiinalainen Han-dynastian keisari Wudi (140–87 eaa.) hankki nykyisessä Uzbekistanissa sijaitsevasta Ferganan laaksosta (ks. Ferganan alue) kookkaita sotahevosia, joiden tärkeä rehu sinimailanen oli.
