nimet breadcrumb-navigoinnissa
Päivänkorennot eli surviaiset (Ephemeroptera) on hyönteisiin kuuluva lahko. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2 000 lajia, ja Suomessakin on tavattu 49 lajia kahdeksasta eri heimosta. Niitä ei pidä sekoittaa pilkkisyötteinäkin käytettäviin surviaissääskiin, jotka puolestaan ovat kaksisiipisiin kuuluva hyönteisheimo.
Päivänkorentojen fossiiliaineisto on runsas sekä kiviin tallentuneena että meripihkoissa, ja esihistoriallisia lajeja on pystytty tunnistamaan yli 200. Varhaisimmat fossiilit ovat permikaudelta. Kivihiilikaudelta tunnetaan erikoisia yksilöitä, joiden arvellaan edustavan jonkinlaista päivänkorentojen kantamuotoa. Myös päivänkorentojen toukkia on fossiloitunut etenkin kiviainekseen.[1]
Päivänkorentojen toukkavaihe voi kestää jopa useita vuosia. Toukat eli nymfit elävät yleensä virtaavassa vedessä, mutta myös matalat lammet käyvät, kunhan vesi on puhdasta ja riittävän hapekasta. Päivänkorennon toukalla on tuntosarvet, kuusi jalkaa, takaruumiin sivuilla kidukset ja kärjessä uintiapuna toimivia sukasia. Ne käyttävät ravinnokseen humusta, leviä sekä muuta orgaanista materiaalia. Päivänkorentojen muodonvaihdos on osittainen ja toukkavaiheiden lukumäärä vaihtelee 15:stä 35:een. Ainutlaatuinen piirre on vedessä elävän toukan ja lyhytikäisen aikuisen välissä esiintyvä lentokykyinen esiaikuinen eli subimago. Esiaikuisvaihe kestää muutamia tunteja ja tällainen yksilö eroaa aikuisesta korennosta sameiden siipiensä ja haaleiden värien perusteella. Aikuisen korennon jättäessä esiaikuisnahkansa, tyhjä nahka jää usein roikkumaan seinälle tai muulle pinnalle.[2][3][4][5]
Aikuinen päivänkorento elää vain päivän tai pari, joillakin lajeilla ainoastaan muutamia tunteja. Laji Dolania americana elää vain minuutteja aikuistumisensa jälkeen, missä ajassa se parittelee ja munii[6]. Aikuisella korennolla – kuten esiaikuisellakin – on suuret etusiivet ja pieniksi surkastuneet takasiivet sekä huomattavan pitkä etummainen raajapari. Helppona tuntomerkkinä lepäävän päivänkorennon takasiivet eivät taitu takaruumiin päälle vaan jäävät pystyasentoon. Takaruumiin kärjestä lähtee lajista riippuen kaksi tai kolme pitkää sukasta. Verkkosilmät ovat joillakin lajeilla varsin kookkaat. Toukkavaiheen jälkeen korennolla ei ole enää suuosia ja niiden elämän ainoa tehtävä onkin paritella ja munia. Näyttävä pariutumislento, johon liittyy usein satoja korentoja tapahtuu veden yläpuolella ja muniminen tapahtuu joko veden pinnalle tai sukeltajasurviaisilla (suku Baetis) veden alle. Aikuisia päivänkorentoja lentää usein valolle.
Päivänkorennot ovat ihmiselle harmittomia ja niiden toukat ovat keskeistä ravintoa monille kaloille. Muutamat Suomessa esiintyvät päivänkorentolajit ovat erityisesti suojeltavia[7]
Päivänkorennot eli surviaiset (Ephemeroptera) on hyönteisiin kuuluva lahko. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2 000 lajia, ja Suomessakin on tavattu 49 lajia kahdeksasta eri heimosta. Niitä ei pidä sekoittaa pilkkisyötteinäkin käytettäviin surviaissääskiin, jotka puolestaan ovat kaksisiipisiin kuuluva hyönteisheimo.
Päivänkorentojen fossiiliaineisto on runsas sekä kiviin tallentuneena että meripihkoissa, ja esihistoriallisia lajeja on pystytty tunnistamaan yli 200. Varhaisimmat fossiilit ovat permikaudelta. Kivihiilikaudelta tunnetaan erikoisia yksilöitä, joiden arvellaan edustavan jonkinlaista päivänkorentojen kantamuotoa. Myös päivänkorentojen toukkia on fossiloitunut etenkin kiviainekseen.
