nimet breadcrumb-navigoinnissa
Kangaskäärme (Coronella austriaca), tunnettu myös nimellä kanervakäärme, on tarhakäärmelaji, jota on tavattu Suomessa vain Ahvenanmaalla. Laji on todennäköisesti saapunut Ahvenanmaalle ihmisen mukana, sillä se ei mielellään ui, eikä sitä esiinny Suomen mantereella ja Ruotsin ja Ahvenanmaan välisessä saaristossa. Sitä esiintyy enemmälti Manner-Euroopassa, Etelä-Englannissa ja -Skandinaviassa. Laji on myrkytön.
Kangaskäärme saattaa elää 30-vuotiaaksi. Englannissa vanhin tavattu luonnonvarainen yksilö oli 18-vuotias.
Kansainvälisesti kangaskäärme on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi[1], mutta Suomessa se on uhanalainen ja rauhoitettu. Ahvenanmaalla lajia uhkaavat perinnemaiseman hupeneminen, aiheeton vaino ja kasvava liikenne.
Kangaskäärmeen pituus on 60–70 senttimetriä. Laji on yleisväriltään ruskea tai harmaa. Naaras on yleensä tummanharmaa, mutta koiraiden selkäpuolen väritys vaihtelee. Sen selkää pitkin kulkee kaksi riviä tummia täpliä. Usein kangaskäärme sekoitetaan tumman selkäkuviointinsa vuoksi kyykäärmeeseen, joka on kuitenkin paljon kömpelömpi, voimakkaampi ja lyhythäntäisempi. Kangaskäärmeen selkäkuvio muodostuu tummanruskeiden täplien muodostamasta parijonosta selän sivuilla, ei sahalaitakuviosta kuten kyyllä. Kangaskäärmeellä on myös lieriömäinen ruumiis sekä pyöreä silmäterä, joiden perusteella se erottuu kyystä. Kangaskäärmeen pään sivuilla on kuonosta kaulaan asti kulkevat tummat ohjasjuovat.[2][3]
Kyyn lisäksi kangaskäärme saatetaan Suomessa sekoittaa rantakäärmeeseen ja vaskitsaan.
Kangaskäärmeen tyypillisiä elinympäristöjä ovat hiekkapohjaisten, lämpimien kangasmetsien harvapuustoiset etelärinteet, joissa on tiheä aluskasvillisuus. Se suosii kuivaa ja aurinkoista maaperää. Kangaskäärmettä tavataan usein kanervanummilla, metsäaukioilla, avoimilla haka- ja laidunmailla, viiniviljelmien kivimuureilla, tienpenkereillä sekä kivisillä jyrkänteillä, toisinaan jopa pihapiirissä.
Kangaskäärmettä kutsuttiin Suomessa aiemmin myös kanervakäärmeeksi juuri sen elinympäristön takia.[2]
Kangaskäärmehavaintoja (sekä uusia että vanhoja) toivotaan ilmoitettavaksi Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään matelijoiden ja sammakkoeläinten levinneisyyskartoitukseen Internetissä, Hatikka-palvelun kautta.
Kangaskäärme liikkuu rauhallisesti ja kiipeää vain harvoin pensaisiin tai puihin.[3] Toisinaan se kuitenkin kiipeää linnunpesälle nappaamaan sieltä poikasia ravinnokseen. Vaaran uhatessa se koettaa päästä piilopaikkaan nopeasti. Laji on liikkeellä päivisin, mutta on varsin piilotteleva ja vaikeasti havaittava. Elinpiirin koko on yleensä 0,5–3 hehtaaria ja käärme siirtyy vuorokaudessa enintään 100 metriä. Britanniassa laji horrostaa lokakuusta huhtikuuhun, Suomessa asiaa ei ole tutkittu. Kangaskäärme luo nahkansa 4–6 kertaa vuodessa.
Uhattuna kangaskäärme puree lyhyen varoitussähinän jälkeen ja erittää anaalirauhasistaan pahanhajuista nestettä hyökkääjän päälle.[4]
Ravintonaan kangaskäärme käyttää sisiliskoja, muita käärmeitä, sammakkoeläimiä, pikkunisäkkäitä ja linnunpoikasia.[3] Kangaskäärme ei ole myrkyllinen, vaan tappaa saaliinsa kuristamalla.
Naaras tulee sukukypsäksi neljävuotiaana ja koiras kolmevuotiaana. Naaras lisääntyy vain joka toinen tai kolmas vuosi. Kangaskäärmeet parittelevat ainakin Ruotsissa toukokuussa. Kangaskäärme on ovoviviparinen eläin, eli se munii munia, jotka se hautoo sisällään kuoriutumiseen asti. Elo–syyskuussa naaras synnyttää 2–15 elävää poikasta, jotka syntyessään ovat 13–18 senttimetrin mittaisia.
Kangaskäärme (Coronella austriaca), tunnettu myös nimellä kanervakäärme, on tarhakäärmelaji, jota on tavattu Suomessa vain Ahvenanmaalla. Laji on todennäköisesti saapunut Ahvenanmaalle ihmisen mukana, sillä se ei mielellään ui, eikä sitä esiinny Suomen mantereella ja Ruotsin ja Ahvenanmaan välisessä saaristossa. Sitä esiintyy enemmälti Manner-Euroopassa, Etelä-Englannissa ja -Skandinaviassa. Laji on myrkytön.
Kangaskäärme saattaa elää 30-vuotiaaksi. Englannissa vanhin tavattu luonnonvarainen yksilö oli 18-vuotias.
Kansainvälisesti kangaskäärme on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi, mutta Suomessa se on uhanalainen ja rauhoitettu. Ahvenanmaalla lajia uhkaavat perinnemaiseman hupeneminen, aiheeton vaino ja kasvava liikenne.
