nimet breadcrumb-navigoinnissa
Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).
Pikkukissankita kasvaa 5–30 senttimetriä korkeaksi. Lehdet ovat pituudeltaan yhdestä kolmeen senttimetriä. Niiden lavat ovat tasasoukkia – pitkulaisen puikeita ja tylppiä. Pitkäperäiset pienet kukat kasvavat yksittäin lehtihangoissa. Kukan vaaleanvioletti teriö on kooltaan kahdeksan millimetriä ja siinä on lyhyt kannus. Hedelmänä on reikäluomainen kota, johon aukeaa kaksi reikää.[1][2]
Pikkukissankitaa esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Turkissa. Se on levinnyt myös muihin maanosiin. Yhdysvalloissa ja Kanadassa se on laajasti levinnyt tulokas.[3][4][5][6]
Suomessa pikkukissankita on harvinainen mutta 2000-luvulla paljon yleistynyt uustulokas. Se kasvaa vakiintuneena tai satunnaisena tulokkaana Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji kasvaa erityisesti liikennealueilla kuten satamissa ja ratapihoilla. Alun perin se on levinnyt maahan satamien kautta. Pikkukissankita pystyy kasvamaan poikkeuksellisen niukoillakin paikoilla, kuten sepelissä, kiviportaiden raoissa ja kivetysten väleissä.[1][7][6][8]
Pikkukissankita eli kissankita (Chaenorhinum minus) on yksivuotinen pienikokoinen ratamokasvilaji. Se on läheistä sukua leijonankidoille (Antirrhinum).
