الأسماء في صفحات التنقل
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kaulushaikaran ohella Suomen yleisin haikara.
Lintu on noin metrin korkuinen ja sen siipien kärkiväli on 155–195 cm.
Harmaahaikara on nimensä mukaisesti miltei kokonaan harmaa. Sillä on kuitenkin valkoinen pää, jossa mustat "kulmakarvat" jotka kaartuvat taakse töyhdöksi. Jalat ovat kellanharmaat ja nokka oranssinkeltainen. Ääni on voimakas rääkäisy, jota kuulee varsinkin hämärissä ja yöllä.
Harmaahaikaran voi kaukaa sekoittaa kurkeen, mutta haikara pitää lentäessään kaulaansa taivutettuna.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaahaikara on ollut 6 vuotta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut hollantilainen 35-vuotias yksilö, joka joutui lopulta ammutuksi.
Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, ainoastaan pohjoisessa niitä näkee harvoin. Niitä esiintyy myös Etelä-Afrikassa ja Madagaskarilla.
Euroopan pesimäkanta on 117 000–128 000 paria, joista Britteinsaarilla pesii 10 300 paria. Venäjällä on 20 000–25 000 ja Turkissa 2 000–5 000 paria. Harmaahaikarat pesivät Suomessa harvinaisena maan eteläosissa. Suomen kanta oli 1990-luvun lopulla yli 100 paria, ja se kasvaa vähitellen.[2] Vuoden 2011 kannanarvio on 700-1000 paria.[3]
Harmaahaikara viihtyy erityisesti matalien, rehevien järvien rannoilla, mutta niitä näkee myös soilla ja mangrovealueilla. Suomessa myös sisäsaaristossa.
Pariutumisaika sadekaudella trooppisilla seuduilla, tammi-toukokuussa muualla alueesta riippuen. Pesä on laakea risukasa puussa, usein korkealla kuusessa. Emo munii 3–5 munaa, joita se hautoo 21–26 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 8-viikkoisina.
Harmaahaikara pyydystää pääasiassa kaloja ja sammakoita. Se seisoo liikkumattomana matalassa vedessä ja iskee salamannopeasti nokkansa varomattomaan saaliiseen. Sille kelpaavat myös käärmeet, linnunpoikaset, ravut ja pikkujyrsijät. Tehokkaina kalansyöjinä harmaahaikarat voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita kalanviljelylaitoksilla.
Harmaahaikara (Ardea cinerea) on kaulushaikaran ohella Suomen yleisin haikara.
