Sorsanputki (Sium latifolium) on Euroopassa ja Siperiassa tavattava myrkyllinen sarjakukkainen kasvi. Suomessa laji on äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji.[1][2][3]
Monivuotinen sorsanputki kasvaa 100–150 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, särmikäs ja kalju. Uposlehdet ovat kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäisiä ja hyvin kapealiuskaisia. Ilmalehdet ovat kaksi- tai kolmeparisia, lehdykät 5–10 cm soikeita tai puikeita ja sahalaitaisia. Kukinnon pää- ja pikkusarjat ovat suojuksellisia. Pääsarjan suojuksen lehdet ovat isoja ja lehtimäisiä. Kukkien teriöt ovat valkoisia. Sorsanputki kukkii heinä-elokuussa.[4] Sorsanputki leviää sekä siemenistä että rönsyistä.[5]
Sorsanputki on erittäin myrkyllinen putkikasvi.[4]
Sorsanputken levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski- ja Itä-Euroopan kautta aina Länsi-Siperiaan saakka. Etelässä sen levinneisyysalue ulottuu Etelä-Italiaan ja Kaukasukselle, pohjoisessa Britteinsaarille, Etelä-Ruotsiiin, Etelä-Suomeen ja Venäjän Karjalaan.[6]
Suomessa sorsanputkea on tavattu vain muutamassa paikassa etelärannikolla. Näistä vakituisia kasvupaikkoja on ollut ilmeisesti vain kaksi: Uudenkaupungin Sirppujoen alajuoksulla sekä Haminan Vehkalahden Summanjoen suulla ja läheisissä merenlahdissa. Lajia tavataan enää vain Haminan kasvupaikalla, ja siksi se on Suomessa erityisesti suojeltava laji.[2]
Sorsanputki kasvaa matalassa vedessä, mieluiten hitaasti virtaavien jokien suojaisissa, savipohjaisissa lahdekkeissa sekä jokisuilla suojaisilla paikoilla murtovedessä. Se viihtyy myös runsasravinteisissa järvissä ja pienvesissä. Kasvupaikoiltaan sorsanputki on ravinteisuuden osalta varsin vaatelias. Suomessa lajia uhkaa lähinnä laiton kerääminen. Kasvupaikkoja on tuhoutunut myös vesistöjen ruoppaamisen yhteydessä.[5]
Sorsanputki (Sium latifolium) on Euroopassa ja Siperiassa tavattava myrkyllinen sarjakukkainen kasvi. Suomessa laji on äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltu laji.
