Päärynä (Pyrus communis) on hedelmäpuuna viljelty ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva puu, joka on läheistä sukua omenapuille (Malus). Päärynäpuu eroaa omenapuista suippokärkisten lehtien, huiskilokukinnon, valkoisten kukkien, kokonaan erillisten vartaloiden ja latvapuoleltaan tyvipuolta turpeamman hedelmän kautta.
Päärynän kotimaa ja lajin kantamuodot ovat epävarmoja. Luultavasti se on risteytystulos muun muassa Pyrus achras- (Keski-Aasia), Pyrus persica- (Syyria ja Iran) ja itämaisista Pyrus cordata- ja Pyrus elaeagnifolia -lajeista. Yhdysvalloissa viljellään Pyrus japonicasta kehitettyjä lajikkeita. Päärynä kasvaa villinä toisinaan jo Etelä-Ruotsissa mutta etelämpänä useinkin, joten on ollut mahdoton selvittää, onko laji alkuperäinen Euroopassa.
Hedelmänviljelyn alkuaikoina on Suomeen tuotu myös päärynäpuiden taimia. Monet pakkastalvet ovat olleet kuitenkin tuhoisia omenapuuta aremmalle päärynäpuulle. Viljelys on levinnyt kaikkiin lauhkean ilmaston maihin; Suomessakin sitä kasvatetaan kotipuutarhoissa lähinnä Etelä-Suomessa, mutta kotipuutarhurit ovat saaneet kestävimmillä lajikkeilla hyviä tuloksia pohjoisempanakin. Päärynää viljellään ja lisätään kuten omenapuuta. Tärkeimmät loiset ja tuholaiset ovat hedelmärupi, päärynäpunkki ja kirsikkapistiäinen.[3]. Päärynän kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, lämmin ja suojattu kylmiltä tuulilta. Parhaiten päärynä viihtyy syvämultaisessa, hiekkapitoisessa ja lämminpohjaisessa maassa. Se ei viihdy savimaassa. Varmimmin päärynän kasvatus onnistuu säleikköpuuna lämpimällä seinustalla.[4].
Päärynän hedelmä on syötävä. Hedelmä on kypsänä ruskeanvihreä, mehukas ja maultaan makea.
+
Proteiineja 0,3g Rasvaa < 0.1 g Hiilihydraatteja 7 g Kuituja 1,9 g A-vitamiinia 1,4 µg C-vitamiinia 5,3 mg B1-vitamiinia 0,07 mg B2-vitamiinia 0,16 mg E-vitamiinia <0,1 mg K-vitamiinia 1,76 µg Kalsiumia 9,7 mg Rautaa 0,2 mg Kaliumia 132 mg Magnesiumia 6,2 mg Natriumia 1,2 mg Suolaa 3,9 mg Fosforia 11,4 mg Seleeniä 0,9 mgPäärynä (Pyrus communis) on hedelmäpuuna viljelty ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva puu, joka on läheistä sukua omenapuille (Malus). Päärynäpuu eroaa omenapuista suippokärkisten lehtien, huiskilokukinnon, valkoisten kukkien, kokonaan erillisten vartaloiden ja latvapuoleltaan tyvipuolta turpeamman hedelmän kautta.
Päärynän kotimaa ja lajin kantamuodot ovat epävarmoja. Luultavasti se on risteytystulos muun muassa Pyrus achras- (Keski-Aasia), Pyrus persica- (Syyria ja Iran) ja itämaisista Pyrus cordata- ja Pyrus elaeagnifolia -lajeista. Yhdysvalloissa viljellään Pyrus japonicasta kehitettyjä lajikkeita. Päärynä kasvaa villinä toisinaan jo Etelä-Ruotsissa mutta etelämpänä useinkin, joten on ollut mahdoton selvittää, onko laji alkuperäinen Euroopassa.
Hedelmänviljelyn alkuaikoina on Suomeen tuotu myös päärynäpuiden taimia. Monet pakkastalvet ovat olleet kuitenkin tuhoisia omenapuuta aremmalle päärynäpuulle. Viljelys on levinnyt kaikkiin lauhkean ilmaston maihin; Suomessakin sitä kasvatetaan kotipuutarhoissa lähinnä Etelä-Suomessa, mutta kotipuutarhurit ovat saaneet kestävimmillä lajikkeilla hyviä tuloksia pohjoisempanakin. Päärynää viljellään ja lisätään kuten omenapuuta. Tärkeimmät loiset ja tuholaiset ovat hedelmärupi, päärynäpunkki ja kirsikkapistiäinen.. Päärynän kasvupaikan tulee olla aurinkoinen, lämmin ja suojattu kylmiltä tuulilta. Parhaiten päärynä viihtyy syvämultaisessa, hiekkapitoisessa ja lämminpohjaisessa maassa. Se ei viihdy savimaassa. Varmimmin päärynän kasvatus onnistuu säleikköpuuna lämpimällä seinustalla..
Päärynän hedelmä on syötävä. Hedelmä on kypsänä ruskeanvihreä, mehukas ja maultaan makea.
