Eretmoptera murphyi on surviaissääskiin (Chironomidae) kuuluva hyönteislaji ja yksi kolmesta Etelämantereella tai aivan sen tuntumassa sijaitsevilla saarilla tavattavasta hyönteisestä. Se on noin 4,3 millimetrin pituinen lentokyvytön sääski. Siitä on tavattu vain naaraita, ja sen arvellaan lisääntyvän partenogeneettisesti.
Aikuinen hyönteinen on keskimäärin 4,3 millimetrin pituinen vaalean harmaanruskea sääski, jonka ruumiissa on hieman tummempia pitkittäisjuovia. Siivet ovat surkastuneet noin 0,8 millimetrin pituisiksi liuskoiksi, ja eläin on lentokyvytön. Pää on muuhun ruumiiseen nähden pieni ja siinä on viisijaokkeiset tuntosarvet sekä kaksi verkkosilmää. Jalat ovat hyvin kehittyneet. Keskiruumis on lyhyt ja takaruumis sylinterimäinen. Takaruumiin jaokkeet ovat takaosastaan kaljut, mutta edempää hienokarvaiset. Genitaalien tuntomerkit ovat lajinmäärityksessä olennaisia.[1]
Täysikasvuinen toukka on 4,4 millimetriä pitkä ja väriltään kellertävä.[1]
E. murphyi kuvattiin tieteelle vuonna 1914 kahdesta naarasyksilöstä, jotka löydettiin subantarktiselta Etelä-Georgian saarelta. Seuraavan kerran laji tavattiin 1980-luvulla, kun sen todettiin vieraslajina levinneen 1967 tehtyjen kasvinsiirtokokeilujen seurauksena Eteläisiin Orkeneysaariin kuuluvalle Signy Islandille.[2] E. murphyi on Eteläisten Orkneysaarten ainoa hyönteislaji, ja lajin pelätään leviävän tulevaisuudessa myös Antarktiksen niemimaalle.[3][4]
Laji elää Etelä-Georgian saarella Racomitrium austro-georgicum -sammallajin kasvustoissa. Aikuiset yksilöt liikkuvat sammaleen pinnalla ja toukat elävät parin senttimetrin syvyydellä kostean sammaleen joukossa ja syövät lahoavaa kasviainesta.[2] Signy Islandilla laji elää nykyisin noin 35 000 neliökilometrin laajuisella alueella tutkimusaseman ympäristössä, ja populaatiotiheys on keskimäärin 21 000 yksilöä neliömetrillä.[3]
Aikuisia sääskiä tavataan lyhyenä aikana joulukuun loppupuolelta helmikuun alkuun ja yksittäinen yksilö elää vain muutaman päivän.[3] Kaikki havaitut E. murphyi -yksilöt ovat naaraita ja laji lisääntyy mitä ilmeisimmin neitseellisesti. Kukin naaras tuottaa neljän vuorokauden aikana noin 85 munaa, jotka ovat kosteutta imevän hyytelön ympäröimiä. Munahyytelön paino voi olla lopulta yli kaksinkertainen naaraan elopainoon nähden. Laboratoriossa kukin naaras tuottaa vain yhden munarykelmän, ja munat kuoriutuvat noin 40 vuorokautta munimisen jälkeen. Luonnossa talvehtiva vaihe on pieni toukka tai muna. Muninta ja munien kehittyminen kuoriutumisvalmiiksi tapahtuu noin +2 °C lämpötilassa, eikä lämpötilan nousu näytä nopeuttavan kehitystä.[5] Toukkakehitys kestää ainakin kaksi vuotta. Toukkien ruumiinneste jäätyy −5 °C lämpötilassa, ja suurin osa toukista kestää jäätymistä ainakin −13 °C asti. Lajin kyky kestää karuja olosuhteita mahdollistaisi sen leviämisen huomattavasti nykyistä levinneisyyttään etelämmäksi, mikäli sopiva leviämistapa olisi tarjolla.[3]
Kokeellisesti on havaittu, että sääsken toukat kykenevät vapauttamaan tehokkaasti karikkeeseen sitoutuneita ravinteita takaisin kiertoon. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia, jos laji leviää Antarktiksen niemimaalle tai muille antarktisille alueille, joilla esiintyvät eliöt eivät ole sopeutunut ravinteiden nopeaan palautumiseen.[3]
Eretmoptera murphyi on surviaissääskiin (Chironomidae) kuuluva hyönteislaji ja yksi kolmesta Etelämantereella tai aivan sen tuntumassa sijaitsevilla saarilla tavattavasta hyönteisestä. Se on noin 4,3 millimetrin pituinen lentokyvytön sääski. Siitä on tavattu vain naaraita, ja sen arvellaan lisääntyvän partenogeneettisesti.
Eretmoptera murphyi[1] är en fjädermyggart som beskrevs av Schaeffer 1914. Den ingår i släktet Eretmoptera och familjen fjädermyggor.[1][2] Inga underarter finns listade.[1] Arten blev oavsiktligt introducerad i Antarktis från de subantarktiska öarna Sydgeorgien under 1960-talet men har sedan anpassat sig bra till det strängare klimatet i Antarktis.[3] Arten förökar sig helt partenogenetiskt; inga hanar har upptäckts.[4]
Eretmoptera murphyi är en mellanbrun fjädermygga som nästan helt saknar vingar; "vingarna" är endast ett par utskott utan flygmembran. Benen är däremot kraftiga och långa. Haltererna (vingarnas svängkolvar) är även de fullt utbildade och kraftiga, trots att de inte har någon funktion hos en vinglös art. Hela kroppen har glesa buskar med relativt obetydliga hår. Kroppslängden är mellan 3,4 och 4,9 mm.[5]
Det sista larvstadiet är drygt 4 mm långt och med fullt utbildade antenner.[5]
Puppan är mellan 4 och 5 mm lång och ljus till färgen.[5]
Arten förekommer naturligt på den subantarktiska ön Sydgeorgien. Emellertid upptäcktes kring 1980 en livaktig koloni på Signyön som hör till Sydorkneyöarna. Man förmodar att den blivit oavsiktligt introducerad 1967 i samband med ett experiment med att införa främmande växter.[6]
Arten lever förmodligen av detritus. Det antas att de fullbildade insekterna lever i två år, omfattande två vintrar. Inga hanar har observerats; arten förökar sig helt partenogenetiskt.[4] Både larver och fullbildade insekter har visat sig klara av de hårdare klimatiska villkoren på Signyön bra jämfört med deras ursprungsområde i Subantarktis. Larverna tål att bli nedkylda till -5ºC utan problem; vissa försök tyder på att de tål en temperatur ända ner till -13ºC. De tolererar även uttorkning utan problem.[3]
Arten fortplantar sig som sagt utan hjälp av hanar. Äggen läggs i januari under sydsommaren, och kläcks 30 till 45 dygn senare, sent i februari. De tillbringar vintern, tack vare sin köldhärdighet, i det översta jordlagret. I Antarktis, till skillnad från dess ursprungliga hemvist i Subantarktis, kan deras utveckling ibland kräva två år eller mer.[4]
Wikispecies har information om Eretmoptera murphyi.
Eretmoptera murphyi är en fjädermyggart som beskrevs av Schaeffer 1914. Den ingår i släktet Eretmoptera och familjen fjädermyggor. Inga underarter finns listade. Arten blev oavsiktligt introducerad i Antarktis från de subantarktiska öarna Sydgeorgien under 1960-talet men har sedan anpassat sig bra till det strängare klimatet i Antarktis. Arten förökar sig helt partenogenetiskt; inga hanar har upptäckts.
