Melonikaktukset[1] (Melocactus) on noin 40 kaktuslajin muodostama suku, joka on peräisin Karibian ja pohjoisen Etelä-Amerikan alueelta, missä levinneisyys ulottuu Andeja pitkin aina Peruun asti. Joukko lajeja esiintyy myös Koillis-Brasiliassa. Muodoltaan melonikaktukset ovat usein pallomaisia, sillä ne kasvavat yleensä enemmän leveyttä kuin korkeutta. Harjujen päällä ovat voimakkaat piikit ja kasvin päälle kehittyy suvulle tyypillinen tuntomerkki, cephalium eli "karvahattu", johon pienet kukat ja niitä seuraavat siemenkodat aikanaan kehittyvät. Aikuisena melonikaktus voi yltää metrin mittaan.
Näitä vaikeasti hoidettavia kaktuksia löytyy harvoin kaupoista. Lämmin ja aurinkoinen paikka on sopivin. Kasvia on kasteltava usein, mutta sen täytyy antaa kuivahtaa välillä. Kastelua tulee jatkaa talvellakin.[2]
Melonikaktukset (Melocactus) on noin 40 kaktuslajin muodostama suku, joka on peräisin Karibian ja pohjoisen Etelä-Amerikan alueelta, missä levinneisyys ulottuu Andeja pitkin aina Peruun asti. Joukko lajeja esiintyy myös Koillis-Brasiliassa. Muodoltaan melonikaktukset ovat usein pallomaisia, sillä ne kasvavat yleensä enemmän leveyttä kuin korkeutta. Harjujen päällä ovat voimakkaat piikit ja kasvin päälle kehittyy suvulle tyypillinen tuntomerkki, cephalium eli "karvahattu", johon pienet kukat ja niitä seuraavat siemenkodat aikanaan kehittyvät. Aikuisena melonikaktus voi yltää metrin mittaan.
Näitä vaikeasti hoidettavia kaktuksia löytyy harvoin kaupoista. Lämmin ja aurinkoinen paikka on sopivin. Kasvia on kasteltava usein, mutta sen täytyy antaa kuivahtaa välillä. Kastelua tulee jatkaa talvellakin.
