Chenopodium berlandieri Moq.

Teksasinsavikka (Chenopodium berlandieri, syn. C. berlandieri ssp. zschackei) on savikkakasveihin kuuluva, Pohjois-Amerikasta lähtöisin oleva kasvilaji.

Laji on saanut tieteellisen nimensä sveitsiläisen kasvitieteilijän Jean Louis Berlandierin (1805–1851) mukaan.^[1]

Ulkonäkö ja koko

Teksasinsavikan latvakukinto.

Teksasinsavikan lehti.

Yksivuotinen teksasinsavikka kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Kasvi on väriltään vaihtelevan vihreä ja vain kasvin nuoret osat ovat jauhoisia. Varsi on pysty, vaihtelee väriltään keltaisesta vaaleanvihreään ja on vihreäraitainen. Lehtihangat ovat punaisia. Lehdet ovat varressa kierteisesti ja ne ovat sinertävän ja kirkkaan vihreitä. Varren keskiosissa lehtilapa on kooltaan 2–6 cm ja se on leveyttään pitempi. Muodoltaan lehtilapa vaihtelee puikeasta vinoneliömäiseen ja on ehyt tai matalaan kolmiliuskainen sekä usein melkein tai aivan ehytlaitainen ja otakärkinen. Ylimpien lehtien lapa on suikea ja tavallisesti ehytlaitainen. Kukinto on melko lehdekäs ja muodoltaan tavallisesti tähkämäinen. Kukinnon kehälehtien selkä on siipipalteinen. Heteitä on tavallisesti viisi kappaletta. Suomessa teksasinsavikka kukkii elo-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa, 1–1,3 mm pitkä, ympärykseltään lähes pyöreä, melko tylppäreunainen ja pinnaltaan säännöllisen pyöreähkökuoppainen.^[2]

Levinneisyys

Teksasinsavikka on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, mutta levinnyt ihmisen mukana muun muassa Eurooppaan.^[3] Skandinaviassa lajia on tavattu Tanskasta, Etelä- ja Länsi-Norjasta sekä Etelä-Ruotsista.^[4] Suomessa teksasinsavikkaa on tavattu hyvin satunnaisesti muutamin paikoin eri puolilta maata. Havainnot painottuvat eteläiseen Suomeen.^[3][5]

Elinympäristö

Suomessa teksasinsavikka on uustulokas, jota on tavattu erilaisilla joutomailla kuten kaatopaikoilla, tienvarsilla, myllyillä ja satamissa.^[3]

Käyttö

Muiden savikkalajien tavoin myös teksasinnsavikka kelpaa ihmisravinnoksi.^[3]

Lähteet

• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
• Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

Aiheesta muualla

• Kasviatlas 2014: Teksasinsavikan levinneisyys Suomessa