Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gem fforch arian brin, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gemau fforch arian prin; yr enw Saesneg yw Scarce Silver Y, a'r enw gwyddonol yw Syngrapha interrogationis.[1][2] Mae i' ganfod yng ngogledd Hemisffer y Gogledd: o Alaska i Ganada ac i Ynys yr Iâ, Ewrop, Siberia a gogledd-ddwyrain Asia.
32–38 mm ydy maint lled yr adenydd agored ac mae'r oedolyn yn hedfan rhwng Mehefin ac Awst, yn ddibynnu ar ei union leoliad.
Prif fwyd y siani flewog ydy dail mathau gwahanol o blanhigion megis: Vaccinium myrtillus, Vaccinium uliginosum, Betula, Calluna vulgaris, Andromeda polifolia a Urtica.
Ceir dau isrywogaeth:
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r gem fforch arian brin yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gem fforch arian brin, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gemau fforch arian prin; yr enw Saesneg yw Scarce Silver Y, a'r enw gwyddonol yw Syngrapha interrogationis. Mae i' ganfod yng ngogledd Hemisffer y Gogledd: o Alaska i Ganada ac i Ynys yr Iâ, Ewrop, Siberia a gogledd-ddwyrain Asia.
32–38 mm ydy maint lled yr adenydd agored ac mae'r oedolyn yn hedfan rhwng Mehefin ac Awst, yn ddibynnu ar ei union leoliad.
Prif fwyd y siani flewog ydy dail mathau gwahanol o blanhigion megis: Vaccinium myrtillus, Vaccinium uliginosum, Betula, Calluna vulgaris, Andromeda polifolia a Urtica.
Die Heidelbeer-Silbereule (Syngrapha interrogationis), auch als Rauschbeeren-Silbereule bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Die Heidelbeer-Silbereule ist ein mittelgroßer Falter mit einer Flügelspannweite von 32 bis 38 Millimetern aus der Unterfamilie der Goldeulen (Plusiinae). Die Falter haben aschgraue oder schwarzgraue Vorderflügel mit silberfarbenen Zeichen, die meist aus einem Punkt und einer gerundeten Linie bestehen. In Ruhestellung, d. h. mit dachförmig angelegten Flügeln, ähnelt die Art der geringfügig größeren Gammaeule (Autographa gamma) oder der Lärchen-Goldeule (Syngrapha ain), die beide jedoch kontrastreicher gezeichnet sind. Die Lärchen-Goldeule unterscheidet sich zusätzlich durch die gelben Unterflügel. Aufgrund starker Variation in Färbung und Zeichnung sind von der Heidelbeer-Silbereule folgende Formen beschrieben:[1]
Die Raupen sind hellgrün gefärbt und haben eine dunkelgrüne Rückenlinie mit hellen Rändern. Die Puppe ist schwärzlich.[2]
Die Heidelbeer-Silbereule kommt weltweit in nördlichen Gebieten, von Alaska über Kanada, Europa, Sibirien bis nach Nordost-Asien vor. In den Alpen findet man sie noch in Höhen von 2.400 Metern.[2] Das Vorkommen umfasst Moorgebiete, Hochmoore, Wälder mit Heidelbeerbewuchs, Waldränder und Gärten.[1]
Die Falter fliegen am Tage und in der Nacht. Die Weibchen legen die Eier an der Futterpflanze ab, aus denen im Herbst die Raupen schlüpfen und sich dann von den Blättern verschiedener Pflanzen ernähren, wie beispielsweise:[1]
Sie überwintern und verpuppen sich überwiegend im Mai des folgenden Jahres in einem weißgrauen Gespinst. Die Falter fliegen von Juni bis August.
Die Art kommt in Deutschland in unterschiedlicher Häufigkeit – meist aber selten – vor und wird in der Roten Liste gefährdeter Arten unter Kategorie V (d. h. auf der Vorwarnliste) geführt.
Die Heidelbeer-Silbereule (Syngrapha interrogationis), auch als Rauschbeeren-Silbereule bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Syngrapha interrogationis, the scarce silver Y, is a moth of the family Noctuidae. It is found in northern part of the world including Alaska, Canada, Iceland, Europe, Siberia, the Pacific Northwest region of the United States, and Northeast Asia.
There are three recognised subspecies:
The wingspan of S. interrogationis is 32–38 mm (1.25–1.5 in). The forewing is bright purplish-grey, suffused with black in the median area and towards the apex. The edges of the stigmata and the lines are lustrous grey, the inner and outer lines black and double. The inner line is sinuous in the costal half and otherwise forms three small curves, the outer line regularly crenulate throughout. The subterminal line is preceded by a conspicuous black toothed and indented line, with a blackish cloud towards the apex and a row of pale grey lunules before the terminal marks. The subcellular silvery mark is highly variable: in form orbata [Warren] it forms a simple loop with fine silvery edge; in the nominate form, this is followed by a small silvery dot; in form flammifera Huene, it is followed by a large round spot conjoined to it, or rarely separate; in form ignifera [Warren], a development of this last, it is pale yellow, as in some examples of flammifera, and shaped like a tadpole, but there is deep fiery red scaling before the postmedian line, beyond the antemedian, and along the submedian fold. The hindwing is brownish yellow, clouded with darker scales, and with a broad blackish border. The type specimen, a male from Livonia, is in the Tring Museum in England.
The subspecies transbaikalensis Stgr., from Dauria and East Siberia, is more uniform bluish grey, with very little black suffusion on the forewing and a paler hindwing; this form is also recorded from Estonia by Petersen. Form rosea Tutt, from Scotland, has a rosy ground colour in place of bluish grey. Form cinerea [Warren] has the ground color dull ashy grey with scarcely any dark markings, except the subterminal line, and no purplish suffusion; the silvery mark forms a somewhat triangular loop. Of this form the Tring Museum possesses three examples from Cedre, Hautes-Pyrénées. In the same museum is still another grey form, much resembling cinerea but with a complete silvery gamma mark and somewhat more developed dark shades; this specimen is from Cauterets in the Pyrenees and represents form gammifera [Warren]. These last two grey forms may constitute a species distinct from S. interrogationis.[1]
The scarce silver Y moth flies from June to August depending on the location.
The larvae are pale green; the dorsal line is dark, with pale edges, and there are several pale wavy sub-dorsal lines and a broad whitish lateral line with dark upper edge. The larvae feed on the leaves of various plants, including Vaccinium myrtillus, Vaccinium uliginosum, Betula, Calluna vulgaris, Andromeda polifolia and Urtica.[2]
Syngrapha interrogationis, the scarce silver Y, is a moth of the family Noctuidae. It is found in northern part of the world including Alaska, Canada, Iceland, Europe, Siberia, the Pacific Northwest region of the United States, and Northeast Asia.
Kysymysmerkkiyökkönen (Syngrapha interrogationis) on erittäin yleinen keski- ja loppukesän yöperhoslaji.
Kysymysmerkkiyökkösen etusiivet ovat levottoman harmaankirjavat, ja niiden yleissävy vaihtelee yksilöiden välillä huomattavan paljon. Sisempi poikkiviiru on kaksinkertainen ja väriltään musta. Myös ulompi poikkiviiru on kaksinkertainen, mutta erottuu vaihtelevasti. Se saattaa muuttua siiven takareunan tuntumassa punertavan ruskeaksi. Munuaistäplä erottuu jokseenkin harmaana, ja sen musta reuna on kaksinkertainen. Siiven keskiosassa on valkoinen kuvio, joka muodostuu koukkumaisesta kaaresta sekä valkoisesta pisteestä, jotka yhdessä muostuttavat kysymysmerkkiä. Joskus kuvio on muodoltaan epämääräisempi. Siiven keskiosa on takareunan puolelta melko tumma. Siiven ulkoreunan tuntumassa aaltoviiru on musta, terävästi mutkitteleva, ja sen ulkopuolelta siipi on vaalea. Takasiivet ovat ruskeat ja ulkoreunastaan tummemmat. Siipiväli on 32–40 mm.[1][2][3]
Lajin levinneisyys ulottuu Keski- ja Pohjois-Euroopasta Venäjän poikki Koreaan ja Japaniin. Lisäksi se on laajalti levinnyt Pohjois-Amerikkaan[4] ja perhosta tavataan myös Islannissa[3]. Suomessa kysymysmerkkiyökkönen esiintyy koko maassa. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena, jonka ensimmäiset yksilöt alkavat lentonsa jo kesäkuun puolivälin jälkeen ja viimeisiä voi tavata vielä syyskuun alkupuoliskolla. Lennon huippu on heinäkuun lopussa.[5]
Kysymysmerkkiyökkösen voi tavata lähes kaikenlaisista elinympäristöistä, mutta yleisin se on kosteissa ympäristöissä, kuten soilla, soiden reunamilla sekä kosteissa metsissä. Tunturipaljakoilta laji puuttuu. Yökkönen on hyvin yleinen ja usein myös runsaslukuinen. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat sekä valolle että syötille, mutta etenkin soilla ne saattavat olla aktiivsia myös päiväsaikaan. Perhoset käyvät kukilla imemässä mettä. Talvehtii keskenkasvuisena toukkana ja koteloituu kotelokopan sisään ravintokasvin oksalle.[3][4]
Toukka elää erityisesti mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum), mutta vähäisemmissä määrin myös koivuilla (Betula) ja kanervalla (Calluna vulgaris).[3]
Kysymysmerkkiyökkönen (Syngrapha interrogationis) on erittäin yleinen keski- ja loppukesän yöperhoslaji.
De schijn-gamma-uil (Syngrapha interrogationis) is een nachtvlinder uit de familie van de uilen, de Noctuidae.
De voorvleugellengte bedraagt tussen de 15 en 18 millimeter. De grondkleur van de voorvleugel is zwartbruin met grijze marmering. Op de voorvleugel bevindt zich een zilverkleurige tekening van variabele vorm. De wetenschappelijke naam verwijst naar deze tekening, waar Linnaeus een vraagteken in zag (interrigationis signum = vraagteken).
De schijn-gamma-uil gebruikt gebruikt struikhei en bosbes als waardplanten.
De schijn-gamma-uil komt verspreid over het noordelijk deel van het Palearctisch gebied voor, en meer zuidelijk in gebergten, en daarnaast in de taiga van Noord-Amerika.
De schijn-gamma-uil is in Nederland een trekvlinder met slechts enkele bekende waarnemingen, en in België een zeer zeldzame soort uit het zuiden. De vlinder kent één generatie die vliegt van eind juni tot en met augustus.
De schijn-gamma-uil (Syngrapha interrogationis) is een nachtvlinder uit de familie van de uilen, de Noctuidae.
Skogmetallfly (Syngrapha interrogationis) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er utbredt over det meste av Norge.
Et middelsstort (vingespenn 32–37 mm), gråspraglete nattfly. Arten er lett å kjenne på den hvite flekken midt i forvingen, som med litt fantasi kan minne om et spørsmålstegn (?, derav artens latinske artsnavn). Dessuten kjennes den fra de fleste andre Syngrapha-artene på at bakvingen ikke er gulaktig. Forkroppen er grålig, foran med en høy, to-delt tverrkjøl av hårlignende skjell, dessuten med en høy pukkel av slike skjell over scutellum. Forvingen er gråspraglete med et lett blåskjær, den bakerste delen av midtfeltet mørkere og gul-brunlig. Midt i vingen er det to hvite flekker, den ytterste liten og rundt til oval, den innerste formet som en litt bølgete V. Nyre- og ringmerkene er små men vanligvis tydelige, med svart kant. Bølgelinjen langs vingens ytterkant er svart og kraftig, og går i sik-sak. Bakvingen er lyst gråbrun i den indre delen, mørkgrå i den ytre. Bakkroppen er lysbrun med to–tre mørke flekker av oppstående, hårlignende skjell på ryggen. Larven er grønn med hvite lengdestriper.
Arten lever i bar- og blandingsskog og på og ved myrer. Larvene utvikler seg på blåbær (Vaccnium myrtillus), blokkebær (Vaccinium uliginosum) og røsslyng (Calluna vulgaris). De voksne sommerfuglene flyr i juli–august. Ulikt noen andre Syngrapha-arter er de mest aktive om natten, men de kan også fly på dagtid.
Arten er utbredt i Nord- og Mellom-Europa og i det nordlige Asia østover til Korea og Japan, dessuten i Nord-Amerika. I Norge er den vanlig nord til den sørlige delen av Nordland, det finnes enkeltfunn fra Troms og Finnmark men dette dreier seg trolig bare om streifere da arten kan fly langt.
Skogmetallfly (Syngrapha interrogationis) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er utbredt over det meste av Norge.
Syngrapha interrogationis là một loài bướm đêm trong họ Noctuidae.[1][2]
