Arrojadoa on kaktuskasvisuku, joka on nimetty Miguel Arrojado Lisboan kunniaksi. Hän tutki Brasiliassa kasveja 1900-luvun alussa. Sukuun kuuluu viisi pylväsmäistä lajia, joista yksi on risteymäalkuperää. Suvun kasvit ovat tullet harrastajien keskuudessa suosituiksi ja ovat suhteellisen helppohoitoisia.[1]
Suvun lajit kasvavat luonnonvaraisina Itä-Brasiliassa.[1]
Arrojadoa-kaktukset ovat matalia, pensasmaisia, tyvestään vähän haarovia, pystykasvuisia tai suikertavia. Juuret ovat joillakin mukulallisia. Varsi on hoikka, liereä, joskus nivelikäs, vihreä ja jopa kahden metrin mittainen. Harjuja siinä on 7–17, ja niissä on tiheästi areoleja. Piikit pieniä, usein sukasmaisia.[1]
Varren päähän kehittyy niin sanottu kefalio, jossa kukat sijaitsevat. Kefalio on rengasmainen ja kiertää varren ympäri, ja siinä on valkoista villakarvaa ja punertavia sukasia. Varsi jatkaa kasvuaan kukinnan jälkeen kefalion yli. Kukat ovat usein ryhmissä ja avoinna päivisin lintujen pölytettävinä. Väri vaihtelee; on punaisia, vaaleanpunaisia, purppuraisia, violetteja, keltaisia tai valkoisia kukkia. Muodoltaan kukat ovat putkimaisia, jopa 4,5 senttimetriä pitkiä. Kukkaperä ja pohjusmalja ovat karvattomia ja piikittömiä. Hedelmä on marjamainen, pallomainen tai lähes päärynämäinen ja paljaspintainen, väriltään purppurainen, ruusun- tai kirkkaanpunainen, ja mehukas malto on valkeaa. Hedelmän halkaisija on enintään kaksi senttiä. Siemenet ovat soikeita – päärynämäisiä, mustia, kyhmyisiä ja pieniä (enintään 1,5 mm pitkiä).[1]
Andersonin mukaan suvun lajit ovat[2]:
Arrojadoa on kaktuskasvisuku, joka on nimetty Miguel Arrojado Lisboan kunniaksi. Hän tutki Brasiliassa kasveja 1900-luvun alussa. Sukuun kuuluu viisi pylväsmäistä lajia, joista yksi on risteymäalkuperää. Suvun kasvit ovat tullet harrastajien keskuudessa suosituiksi ja ovat suhteellisen helppohoitoisia.
Suvun lajit kasvavat luonnonvaraisina Itä-Brasiliassa.
