Disocactus és un gènere de cactus epífit natiu de Mèxic a Sud-amèrica.
Disocactus és un gènere de cactus epífit natiu de Mèxic a Sud-amèrica.
Disocactus ist eine Pflanzengattung in der Familie der Kakteengewächse (Cactaceae). Der botanische Name leitet sich von den griechischen Wörtern δίς dis für „zweimal“ und ίσος isos für „gleich“ ab. Er verweist auf die blattartig abgeflachten (zwei-gleichseitigen) Triebe.
Die Arten der Gattung Disocactus wachsen epiphytisch oder lithophytisch und sind strauchig. Die Triebe sind gerippt oder abgeflacht und blattartig. Der nahe der Basis drehrunde Haupttrieb ist nur oben abgeflacht, während die Seitentriebe vollständig abgeflacht sind. Die darauf befindlichen Dornen sind borstig oder fehlen.
Die großen, sich am Tag öffnenden Blüten erscheinen einzeln oder selten zu mehreren aus einer Areole. Sie sind von unterschiedlicher Form und Größe. Die Blüten sind trichter- oder röhrenförmig, manchmal zygomorph und nur selten radförmig. Sie sind leuchtend rot, rosa-orange, hellgelb gefärbt oder weiß. Die Staubblätter stehen oft in zwei Reihen, wobei die oberen manchmal einen deutlichen Schlundkreis bilden.
Es werden beerenartige Früchte gebildet, die fast kahl oder mit wenigen kleinen Schuppen bedeckt sind. Sie enthalten breit eiförmige Samen von 1,5 bis 2,4 Millimeter Länge und 1 bis 1,7 Millimeter Breite. Die Samen sind braunschwarz bis fast schwarz und sind glänzend oder seltener etwas matt.
Die Gattung Disocactus ist hauptsächlich in Mittelamerika, aber auch in Mexiko, der Karibik und im Norden Südamerikas verbreitet.
Die Erstbeschreibung wurde 1845 von John Lindley veröffentlicht.[1] Die Typusart der Gattung ist Disocactus biformis (Lindl.) Lindl.
Die Gattung umfasst folgenden Arten:[2]
Synonyme der Gattung sind Cereus subsect. Heliocereus A.Berger (1905), Heliocereus (A.Berger) Britton & Rose (1909), Chiapasia Britton & Rose (1923), Nopalxochia Britton & Rose (1923), Mediocereus Frič & Kreuz. (1935, nom. illeg.), Trochilocactus Linding. (1942), Bonifazia Standl. & Steyerm. (1944), Lobeira Alexander (1944), Pseudonopalxochia Backeb. (1958), ×Disheliocereus G.D.Rowley (1982) und ×Disochia G.D.Rowley (1982).[3]
In ihrer Synopsis der Tribus Hylocereeae akzeptieren Nadja Korotkova, Thomas Borsch und Salvador Arias 2017 Untergattung Disocactus subg. Aporocactus (Lem.) Barthlott als eigenständige Gattung mit den folgenden Arten:[4]
Ihre Untersuchungen bestätigten die durch Miguel Ángel Cruz, Salvador Arias und Teresa Terrazas erfolgte Umschreibung der Gattung Disocactus.[5]
Wilhelm Barthlott gliederte 1991 die Gattung Disocactus in fünf Untergattungen. Zur Gattung gehören die folgenden Arten:[6]
Ohne Zuordnung zu einer Untergattung sind die Hybriden:
Synonyme der Gattung sind Disisocactus Kunze, Aporocactus Lem., Heliocereus (A.Berger) Britton & Rose, Chiapasia Britton & Rose, Nopalxochia Britton & Rose, Disocereus Frič & Kreuz., Bonifazia Standl. & Steyerm., Lobeira Alexander, Pseudonopalxochia Backeb., Disisorhipsalis Doweld und Aporocereus Frič & Kreuz..
Disocactus ist eine Pflanzengattung in der Familie der Kakteengewächse (Cactaceae). Der botanische Name leitet sich von den griechischen Wörtern δίς dis für „zweimal“ und ίσος isos für „gleich“ ab. Er verweist auf die blattartig abgeflachten (zwei-gleichseitigen) Triebe.
Disocactus is a genus of epiphytic cacti in the tribe Hylocereeae found in Central America, the Caribbean and northern South America.[1] It should not be confused with Discocactus, which is a different genus.
Species of Disocactus grow in tropical regions either on trees as epiphytes or on rocks as lithophytes. They have two distinct growth habits. Species such as D. phyllanthoides have stems which are round at the base but then become flattened and leaflike.[1]
Many of the cultivated plants known as epiphyllum hybrids or just epiphyllums are derived from crosses between species of Disocactus (rather than Epiphyllum) and other genera in the Hylocereeae.[2]
The species of the genus Disocactus grow as epiphytes or lithophytes and are shrubby, profusely branched, hanging, up to 3 m long. The shoots are ribbed or flattened, 3-angled or flattened, ribbon-like, 3–10 mm wide, remotely crenate and leaf-like. The main shoot, which rotates near the base, is only flattened at the top, while the side shoots are completely flattened. The thorns on the areoles are bare or with white wool and bristles 4–9 mm long.
The large flowers open during the day, appearing singly or rarely in groups from an areole. They are of different shapes and sizes, 10–15 cm long. The flowers are funnel-shaped or tubular, sometimes zygomorphic and rarely wheel-shaped, receptacular tube curved, embraced by foliaceous scales or 1–few bristles 3–5 mm long. They are bright red, orange, slightly reddish pinkish-orange, light yellow in color, or white. The stamens are often in two rows, with the upper ones sometimes forming a clear throat circle. The sepaloid parts of perianth are 10–30 mm long and 3–7 mm wide, yellow-green; the petaloid parts are 6–8 cm long and 1.5–2 cm wide, orange, reddish at base. The stamens are asymmetrically grouped along the lower side of the throat of the perianth; the style is exserted, 9–13 cm long with 8–9 stigma lobes.
Berry-like ellipsoid fruits are formed that are 7 cm long and 3 cm in diameter, almost bare or covered with a few small scales. They contain broad ovate seeds 1.5 to 2.4 millimeters long and 1 to 1.7 millimeters wide. The seeds are brown-black to almost black and are shiny or, more rarely, somewhat dull.
Pseudorhipsalis is sometimes included in Disocactus, but it is kept separate by the International Cactaceae Systematics Group.[1] Aporocactus is formerly included in Disocactus, but it should be a genus on its own according to molecular evidence.[3][4]
As of March 2021, Plants of the World Online accepted the following species:[5]
The boundaries of the genera in the tribe Hylocereeae have been subject to considerable change and uncertainty, which is reflected in the number of names which have been used for Disocactus:[1]
Disocactus is a genus of epiphytic cacti in the tribe Hylocereeae found in Central America, the Caribbean and northern South America. It should not be confused with Discocactus, which is a different genus.
Species of Disocactus grow in tropical regions either on trees as epiphytes or on rocks as lithophytes. They have two distinct growth habits. Species such as D. phyllanthoides have stems which are round at the base but then become flattened and leaflike.
Many of the cultivated plants known as epiphyllum hybrids or just epiphyllums are derived from crosses between species of Disocactus (rather than Epiphyllum) and other genera in the Hylocereeae.
Disocactus es un género de cactus epifitos nativo de México a Suramérica.
Son arbustos epífitos, profusamente ramificados, colgantes, de hasta 3 m de largo; tallos 3-angulados o aplanados, en forma de cinta, 3–10 mm de ancho, remotamente crenados; aréolas desnudas o con lana blanca y cerdas 4–9 mm de largo. Flores ligeramente zigomorfas, 10–15 cm de largo, anaranjadas o ligeramente rojizas; tubo receptacular encorvado, abrazado por escamas foliáceas o 1–pocas cerdas 3–5 mm de largo; partes sepaloides del perianto 10–30 mm de largo y 3–7 mm de ancho, amarillo-verdosas; partes petaloides del perianto 6–8 cm de largo y 1.5–2 cm de ancho, anaranjadas, rojizas en la base; estambres asimétricamente agrupados a lo largo del lado inferior de la garganta del perianto; estilo exerto, 9–13 cm de largo, lobos del estigma 8–9. Frutos elipsoides, 7 cm de largo y 3 cm de diámetro, probablemente rojos; semillas negras.[1]
El género fue descrito por John Lindley y publicado en Edwards's Botanical Register 31: t. 9. 1845.[1]
Disocactus: nombre genérico de las palabras griegas "δίς" (des) = por dos veces, "ίσος" (isos) el mismo y "cactus". Se refiere a los brotes de hojas aplanadas dos veces.
Disocactus es un género de cactus epifitos nativo de México a Suramérica.
Neidonhovikaktukset (Disocactus) on kaktuskasvisuku, johon monet ns. lehtikaktukset kuuluvat. Niitä pidetään huonekasveina kookkaiden ja usein värikkäiden, päivällä auki olevien kukkiensa ja lehtimäisen ulkonäön vuoksi. Kukasta johtuu niiden tieteellinen sukunimikin, jonka alkuosa on kreikankielen dis 'kahdesti'; se viittaa kahteen kehälehtikiehkuraan.[1]
Neidonhovikaktukset ovat pensasmaisia puiden oksilla kasvavia päällyskasveja (epifyyttejä) tai kivien päällä kasvavia litofyyttejä. Niiden varret ovat uurteisia, litistyneitä tai lehtimäisiä. Litteätkin varret voivat olla tyveltään liereitä. Piikit ovat sukasmaisia tai puuttuvat. [2]
Neidonhovikaktusten suppilomaiset tai putkimaiset kukat sijaitsevat tavallisesti yksittäin. Toisinaan ne ovat vastakohtaisia (tsygomorfisia). Kehälehtien väri vaihtelee eri lajeilla ja on punainen, vaaleanpunainen, oranssinvärinen, kalpeankeltainen tai valkoinen. Hetiö on kaksikiehkurainen, ja ulompi kiehkura muodostaa toisinaan selvän nielukiehkuran. Hedelmä on marjamainen ja melkein paljaspintainen, siinä on vain muutamia pieniä suomuja.[3]
Neidonhovikaktusten levinneisyys keskittyy Keski-Amerikkaan. Joitakin lajeja kasvaa Karibian alueella ja Etelä-Amerikan pohjoisosissa.[4]
Neidonhovikaktukset ovat sademetsäkasveja.[5]
Neidohovikaktusten lajimäärä on (tässä) 16. Ne ryhmitellään viideksi alasuvuksi: Ackermannia, Aporocactus, Disocactus, Nopalxochia ja Wittia.[6]
Viljelyssä on tuotettu lukuisia lajien välisiä risteymiä.[7]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neidonhovikaktukset Wikimedia Commonsissa
Neidonhovikaktukset (Disocactus) on kaktuskasvisuku, johon monet ns. lehtikaktukset kuuluvat. Niitä pidetään huonekasveina kookkaiden ja usein värikkäiden, päivällä auki olevien kukkiensa ja lehtimäisen ulkonäön vuoksi. Kukasta johtuu niiden tieteellinen sukunimikin, jonka alkuosa on kreikankielen dis 'kahdesti'; se viittaa kahteen kehälehtikiehkuraan.
Disocactus est un genre de plante grasse épiphyte de la famille des cactacées originaire du Mexique.
Les Disocactus incluent souvent aussi les Pseudorhipsalis.
Disocactus est un genre de plante grasse épiphyte de la famille des cactacées originaire du Mexique.
Les Disocactus incluent souvent aussi les Pseudorhipsalis.
Dizokaktus (lat. Disocactus) je rod koji sadrži epifitne kaktuse iz Meksika i južne Amerike
etc.
Evo nekoliko kaktusa iz ove grupe:
Dizokaktus (lat. Disocactus) je rod koji sadrži epifitne kaktuse iz Meksika i južne Amerike
Danas uključuje sve vrste iz porodica: Aporocactus, Bonifazia, Chiapasia, Heliocereus, Lobeira, Nopalxochia, Pseudonopalxochia, i Wittia.Disocactus Lindl., 1845 è un genere di piante succulente epifite della famiglia delle Cactacee, diffuso in messico e America centrale[1].
Privi di spine, presentano un fusto alquanto piatto e di color giallo-verde.
Producono fiori di colore rosa che, in natura, possono raggiungere le dimensioni della pianta stessa.
Il genere comprende le seguenti specie[1]:
Sono piante abbastanza delicate, che necessitano di una media annaffiatura circa una-due volte a settimana d'estate, ed una ogni due-tre settimane d'inverno; la temperatura minima che possono sopportare è di 10° sopra lo zero. Gradiscono frequenti concimazioni nel periodo tardo primaverile-estivo da maggio a settembre.
Disocactus Lindl., 1845 è un genere di piante succulente epifite della famiglia delle Cactacee, diffuso in messico e America centrale.
Skridinaitis (Disocactus) – kaktusinių (Cactaceae) šeimos augalų gentis. Stiebas rutuliškas. Auga Meksikoje, Pietų Amerikoje.
Rūšys:
ir kt. Vikiteka
Disocactus is een geslacht van epifytische cactussen die van nature in de wouden van Midden-Amerika voorkomen, van Mexico tot in Zuid-Amerika.
Het geslacht is in feite een samenvoeging van soorten die eerder in een aantal verschillende geslachten werden geplaatst: Aporocactus, Bonifazia, Chiapasia, Heliocereus, Lobeira, Nopalxochia, Pseudonopalxochia, en Wittia. De soorten in het geslacht Pseudorhipsalis worden ook soms in Disocactus geplaatst.
Door de felgekleurde bloemen zijn soorten van dit geslacht populair als kamer-, tuin- of terrasplant. Er worden een aantal hybrides en cultivars van de soorten gekweekt.
Disocactus flagelliformis
Disocactus flagelliformis
Disocactus speciosus
Disocactus is een geslacht van epifytische cactussen die van nature in de wouden van Midden-Amerika voorkomen, van Mexico tot in Zuid-Amerika.
Het geslacht is in feite een samenvoeging van soorten die eerder in een aantal verschillende geslachten werden geplaatst: Aporocactus, Bonifazia, Chiapasia, Heliocereus, Lobeira, Nopalxochia, Pseudonopalxochia, en Wittia. De soorten in het geslacht Pseudorhipsalis worden ook soms in Disocactus geplaatst.
Door de felgekleurde bloemen zijn soorten van dit geslacht populair als kamer-, tuin- of terrasplant. Er worden een aantal hybrides en cultivars van de soorten gekweekt.
Multimedia w Wikimedia Commons Disocactus Lindl. – rodzaj sukulentów z rodziny kaktusowatych (Cactaceae). Gatunkiem typowym jest D. biformis (Lindl.) Lindl[2].
Aporocactus Lem., Aporocereus Fric & Kreuz., Bonifazia Standl. & Steyerm., Chiapasia Britton & Rose, Disisocactus Kunze (orth. var.), Disocereus Fric & Kreuz., Heliocereus (A. Berger) Britton & Rose, Lobeira Alexander, Mediocereus Fric & Kreuz., Nopalxochia Britton & Rose, Pseudonopalxochia Backeb., Trochilocactus Linding., Wittia K. Schum., Wittiocactus Rauschert[3].
Należy do rodziny kaktusowatych (Cactaceae) Juss., która jest jednym z kladów w obrębie rzędu goździkowców (Caryophyllales) i klasy roślin okrytonasiennych[1]. W obrębie kaktusowatych należy do plemienia Hylocereeae , podrodziny Cactoideae[4].
Gromada okrytonasienne (Magnoliophyta Cronquist), podgromada Magnoliophytina Frohne & U. Jensen ex Reveal, klasa Rosopsida Batsch, podklasa goździkowe (Caryophyllidae Takht.), nadrząd Caryophyllanae Takht., rząd goździkowce (Caryophyllales Perleb), podrząd Cactineae Bessey in C.K. Adams, rodzina kaktusowate (Cactaceae Juss.), rodzaj Disocactus Lindl[5].
Disocactus Lindl. – rodzaj sukulentów z rodziny kaktusowatych (Cactaceae). Gatunkiem typowym jest D. biformis (Lindl.) Lindl.
Disocactus é um género de cactos epífitos da tribo Hylocereeae. É formado por plantas nativas da América Central, Caraíbas e Norte da América do Sul.[1] Não deve ser confundido com Discocactus, que se trata se outro género. Trata-se de um género aceite pelo sistema de classificação filogenética Angiosperm Phylogeny Website.[2]
As espécies de Disocactus crescem em regiões tropicais, em árvores (como epífitos) ou em rochas (como litófitos). Possuem dois tipos distintos de hábitos. Espécies como D. phyllanthoides possuem caules que são redondos na base mas que depois se tornam achatados, semelhantes a folhas. Outras espécies, como D. flagelliformis possuem caules sempre redondos ao longo de todo o seu comprimento.[1]
Muitas das plantas cultivadas conhecidas com híbridos de Epiphyllum, são derivadas de cruzamentos entre espécies de Disocactus (ao invés de Epiphyllum) e outros géneros da tribo Hylocereeae.[3]
As fronteiras do género na tribo Hylocereeae tem sido objecto de mudanças consideráveis e de incertezas, o que é reflectido no número de nomes que têm sido usados para Disocactus:[1]
Pseudorhipsalis é por vezes incluído em Disocactus, apesar de ser mantido separado pelo International Cactaceae Systematics Group.[1]
Disocactus é um género de cactos epífitos da tribo Hylocereeae. É formado por plantas nativas da América Central, Caraíbas e Norte da América do Sul. Não deve ser confundido com Discocactus, que se trata se outro género. Trata-se de um género aceite pelo sistema de classificação filogenética Angiosperm Phylogeny Website.
As espécies de Disocactus crescem em regiões tropicais, em árvores (como epífitos) ou em rochas (como litófitos). Possuem dois tipos distintos de hábitos. Espécies como D. phyllanthoides possuem caules que são redondos na base mas que depois se tornam achatados, semelhantes a folhas. Outras espécies, como D. flagelliformis possuem caules sempre redondos ao longo de todo o seu comprimento.
Muitas das plantas cultivadas conhecidas com híbridos de Epiphyllum, são derivadas de cruzamentos entre espécies de Disocactus (ao invés de Epiphyllum) e outros géneros da tribo Hylocereeae.
Disocactus este un gen de cactus Epifit originar din Mexic si America de Sud.
etc.
Disocactus este un gen de cactus Epifit originar din Mexic si America de Sud.
Disocactus je rod kaktusov z čeľade kaktusovité (Cactaceae). Je rozšírený v južnom a strednom Mexiku.
Commons ponúka multimediálne súbory na tému Disocactus
Disocactus je rod kaktusov z čeľade kaktusovité (Cactaceae). Je rozšírený v južnom a strednom Mexiku.
Solkaktussläktet (Disocactus) är ett mångformigt växtsläkte inom familjen kaktusväxter som innehåller både epifytiska och litofytiska arter.
Stammar ribbade till platta eller bladlika stammar. Areolerna kan ha taggar, men de saknas helt hos andra arter. Blommorna varierar i storlek och form. De är dagblommande och vanligen klart färgade i rött till orange eller rosa, men andra färger förekommer också. Ståndarna sitter i två rader. Frukten är bärliknande.
Arter av detta släkte finner man i Mexico och Centralamerika.
Släktet står Epiphyllum och Pseudorhipsalis nära. Skiljs från Epiphyllum genom att blommorna slår ut på dagen, Epiphyllum är nattblommare. Pseudorhipsalis har en krans ståndare, Disocactus två. Detta mångformiga släkte har tidigare varit uppdelat i en mängd mindre släkten vilka numera samlats under Disocactus för att få en mer hållbar systematik. Mellan extremerna i släktet, ormkaktus (D. flagelliformis) och D. quetzaltecus, finns en jämn ström av övergångsformer som gör indelning i flera, mindre släkten svår.
Flertalet arter är lättodlade. De behöver en väldränerad, humusrik jord och riklig tillgång på vatten under sommaren. Ljus placering är viktig, arter med taggar och ribbade stammar kräver sol. De övervintras svalt och ljust och minimitemperaturen bör vara ca 10°C. Arter med ribbade stammar vill ha torrare övervintring än arter med platta stammar.
Solkaktusar korsar sig lätt med andra arter, både inom det egna släktet och med arter i andra släkten. Flera av släktes arter har använts flitigt för att få fram de sk bladkaktusarna, som på engelska ofta kallas "Orchid Cacti" (orkidékaktusar). En annan kategori hybrider har ribbade stammar och kallas "Rat Tail Cacti" (råttsvanskaktusar).
Solkaktussläktet (Disocactus) är ett mångformigt växtsläkte inom familjen kaktusväxter som innehåller både epifytiska och litofytiska arter.
令箭荷花属（学名：Nopalxochia）是仙人掌科柱狀仙人掌亞科下的一个属。该属共有3种，原产自墨西哥至秘鲁。[1]
这是一篇仙人掌小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。
쥐꼬리선인장속은 Hylocereeae족에 속한 중앙아메리카 토착착생선인장의 속이다.[1] 학명이 비슷한 다른 속 원반선인장(Discocactus)과 헷갈리지 말자.
쥐꼬리선인장속은 열대지방에서 나무나 바위에 붙어 자란다. 성장 형태는 두 가지가 있다. D. phyllanthoides와 같은 종들의 줄기는 밑동에서는 원통형이지만 점점 납작해져 이파리같이 자라며, D. flagelliformis와 같은 다른 종들의 줄기는 끝부분까지 원통형이다.[1]
공작선인장 잡종이나 그냥 공작선인장이라고 알려진 대부분의 원예 식물은 사실 쥐꼬리선인장속과 Hylocereeae족에 속한 다른 속을 교잡하여 만들어진 것이다.[2]
Hylocereeae족 안에서 쥐꼬리선인장속의 경계는 상당히 불안정하여, 쥐꼬리선인장속을 지칭하는 다양한 학명이 생겨났다:[1]
Pseudorhipsalis는 때때로 쥐꼬리선인장속에 포함된다고 간주되지만, 국제선인장분류회international Cactaceae Systematics Group에서는 구분된다고 보고 있다.[1]
등등.
쥐꼬리선인장속은 Hylocereeae족에 속한 중앙아메리카 토착착생선인장의 속이다. 학명이 비슷한 다른 속 원반선인장(Discocactus)과 헷갈리지 말자.
쥐꼬리선인장속은 열대지방에서 나무나 바위에 붙어 자란다. 성장 형태는 두 가지가 있다. D. phyllanthoides와 같은 종들의 줄기는 밑동에서는 원통형이지만 점점 납작해져 이파리같이 자라며, D. flagelliformis와 같은 다른 종들의 줄기는 끝부분까지 원통형이다.
공작선인장 잡종이나 그냥 공작선인장이라고 알려진 대부분의 원예 식물은 사실 쥐꼬리선인장속과 Hylocereeae족에 속한 다른 속을 교잡하여 만들어진 것이다.
_1.34.jpg)
