Amerikanmuikku (Coregonus artedi) on siikojen sukuun kuuluva, Pohjois-Amerikan pohjoisosien sisävesissä elävä suhteellisen pienikokoinen lohikalalaji.
Amerikanmuikun tuntomerkki on leukojen suhteellinen pituus: sen ylä- ja alaleuat ovat keskenään jokseenkin saman pituiset, kun taas samojen vesien sillisiialla (Coregonus clupeaformis) yläleuka on alaleukaa pidempi, kuten eurooppalaisella siiallakin.
Pohjois-Amerikan Suurten järvien alueella esiintyy useita muikun tapaisia, elintavoiltaan ja esiintymiseltään eroavia siikakaloja, joita on perinteisesti pidetty erillisinä lajeina. Näitä yleisnimellä "cisco" kutsuttuja lajeja ovat Coregonus artedin ohella Coregonus alpenae, Coregonus johannae, Coregonus hoyi, Coregonus kiyi, Coregonus nigripinnis, Coregonus reighardi ja Coregonus zenithicus, joista osa katsotaan jo hävinneiksi.[2] Geneettisten tutkimusten perusteella on päätelty, etteivät nämä muodot kuitenkaan edusta itsenäisiä lajeja vastaavia erillisiä kehityslinjoja, vaan ekologinen ja morfologinen eriytyminen on tapahtunut itsenäisesti eri järvissä. Kehityksen tulos voidaan pikemmin katsoa yhden lajin sisäiseksi monimuotoisuudeksi, joka kaikki sisältyy laajennettuun amerikanmuikun käsitteeseen Coregonus artedi sensu lato.[2]
Amerikanmuikku ei ole eurooppalaisen muikun lähisukulainen, vaan edustaa siitä erillistä kehityslinjaa siikojen suvussa yhdessä omulsiian kanssa.[3]
Amerikanmuikku (Coregonus artedi) on siikojen sukuun kuuluva, Pohjois-Amerikan pohjoisosien sisävesissä elävä suhteellisen pienikokoinen lohikalalaji.
Amerikanmuikun tuntomerkki on leukojen suhteellinen pituus: sen ylä- ja alaleuat ovat keskenään jokseenkin saman pituiset, kun taas samojen vesien sillisiialla (Coregonus clupeaformis) yläleuka on alaleukaa pidempi, kuten eurooppalaisella siiallakin.
Pohjois-Amerikan Suurten järvien alueella esiintyy useita muikun tapaisia, elintavoiltaan ja esiintymiseltään eroavia siikakaloja, joita on perinteisesti pidetty erillisinä lajeina. Näitä yleisnimellä "cisco" kutsuttuja lajeja ovat Coregonus artedin ohella Coregonus alpenae, Coregonus johannae, Coregonus hoyi, Coregonus kiyi, Coregonus nigripinnis, Coregonus reighardi ja Coregonus zenithicus, joista osa katsotaan jo hävinneiksi. Geneettisten tutkimusten perusteella on päätelty, etteivät nämä muodot kuitenkaan edusta itsenäisiä lajeja vastaavia erillisiä kehityslinjoja, vaan ekologinen ja morfologinen eriytyminen on tapahtunut itsenäisesti eri järvissä. Kehityksen tulos voidaan pikemmin katsoa yhden lajin sisäiseksi monimuotoisuudeksi, joka kaikki sisältyy laajennettuun amerikanmuikun käsitteeseen Coregonus artedi sensu lato.
Amerikanmuikku ei ole eurooppalaisen muikun lähisukulainen, vaan edustaa siitä erillistä kehityslinjaa siikojen suvussa yhdessä omulsiian kanssa.
