Nutkansypressi[3][4] (Cupressus nootkatensis tai Callitropsis nootkatensis, aiemmin Chamaecyparis nootkatensis)[2][5] on sypressikasvien heimoon kuuluva ainavihanta havupuulaji. Se esiintyy luontaisena Pohjois-Amerikan luoteisrannikon lauhkean vyöhykkeen sademetsissä. Sitä myös käytetään laajalti koristepuuna puutarhoissa ja puistoissa. Varsinkin Länsi-Euroopassa yleinen nopeakasvuinen pensasaitakasvi ja koristepuu leylandinsypressi (Cupressus × leylandii) on nutkansypressin ja montereynsypressin (Cupressus macrocarpa) risteymä.[2][6]
Nutkansypressi sijoitettiin pitkään 1800-luvulta 2000-luvun alkuun valesypressien (Chamaecyparis) sukuun nimellä Chamaecyparis nootkatensis ja vanhaa nimeä käytetään vieläkin laajalti, vaikka 2000-luvun geneettiset tutkimuksen ovat osoittaneet ettei puu ole läheistä sukua valesypresseille. Nykyisin puu sijoitetaan vaihtelevasti sypressien sukuun Cupressus, sukuun Callitropsis tai sukuun Xanthocyparis. Vuonna 2010 tehtyjen tutkimusten mukaan sypressien suku olisi parafyleettinen ilman nutkansypressiä.[2][7]
Nutkansypressi on suurehko, suorarunkoinen puu. Se kasvaa noin 40 metriä korkeaksi ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 2 metriä leveäksi rannikkoalueiden ja alankojen metsissä, mutta jää huomattavasti pienemmäksi ja joskus pensasmaiseksi korkeammalla vuoristoissa.[6] Latvus on yleensä kartiomainen. Oksanhaarat ja puun latva ovat tavallisesti riippuvia.[8][9] Puun juuristo muodostaa useita maanpinnanmyötäisiä kerroksia eikä ulotu kovin syvälle.[10]
Kaarna on 1–2 senttimetriä paksua, harmahtavanruskeaa ja epäsäännöllisen uurteista. Versot haarautuvat vaakasuuntaisesti tasossa.[2][6] Ne ovat poikkileikkauskeltaan nelisärmäisiä.[8][9]
Lehdet ovat suomumaisia, 1,5–2,5 millimetriä pitkiä ja voivat olla suippo-, terävä tai pyöreäkärkisiä.[6] Ne ovat asettuneet vastakkaisesti ja kasvavat lähes oksanmyötäisesti osin päällekkäisesti.[9] Lehdissä ei yleensä ole pihkaa erittäviä hartsinystyjä.[2][6]
Nutkansypressi on yksikotinen ja tuulipölytteinen.[10] Hedekävyt ovat pieniä, 2–5 millimetriä pitkiä ja väriltään harmaanruskeita tai kellertäviä.[6][9] Siemeniä tuottavat kävyt kasvavat yksittäin versojen kärjissä.[11] Ne ovat pyöreitä, vahapintaisia ja aluksi vihreitä. Kypsinä kävyt ovat halkaisijaltaan 8–12 millimetriä leveitä ja tumman punaruskeita. Käpysuomuja on 4–6 kappaletta. Kävyt kypsyvät kasvualueesta riippuen joko pölytyksen jälkeisenä syksynä tai seuraavana vuonna. Käpysuomuissa on keskimäärin 2–4 siivekästä 2–5 millimetriä pitkää siementä.[6]
Pölytys sijoittuu levinneisyysalueen eteläosissa huhti-toukokuuhun ja pohjoisosissa touko-kesäkuuhun. Kävyt säilyvät usein puussa vielä varistettuaan siemenensä vuoden tai kauemmin.[11]
Nutkansypressi on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen puu.[11] Se voi elää pitkälti yli tuhat vuotta vanhaksi ja vanhin tunnettu vuosirenkaista laskettu ikä on 1 834 vuotta.[2] Lajin siementen itävyys on suhteellisesti heikko ja se voi lisääntyä myös kasvullisesti juurivesoista ja juurehtivista oksista.[11]
Hedekäpyjä.
Vihreä emikäpy.
Kypsä käpy.
Kaarnaa.
Nutkansypressin luokituksella on vaihteleva historia. Se kuvattiin tieteellisesti ensimmäisen kerran vuonna 1824 sypressien (Cupressus) sukuun nimellä Cupressus nootkatensis. Myöhemmin laji siirrettiin ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi valesypressien (Chamaecyparis) sukuun nimelle Chamaecyparis nootkatensis.[2] Vaikka tämä vanha nimi on vieläkin laajamittaisesti käytössä, 2000-luvulla tehdyt geneettiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet puun olevan selvästi lähempää sukua sypresseille kuin valesypresseille.[2][7]
Farjon et al. luokitteli vuonna 2002 nutkansypressin uuteen kaksilajiseen sukuun Xanthocyparis lajin Cupressus vietnamensis kanssa. Little et. al luokitteli lajin vuonna 2004 yhdessä muiden pohjoisamerikkalaisten perinteisesti sukuun Cupressus kuuluneiden lajien sekä lajin Cupressus vietnamensis kanssa sukuun Callitropsis. Vuonna 2009 Adams et al. luokitteli nutkansypressin suvun Callitropsis ainoaksi lajiksi ja muut pohjoisamerikkalaiset sypressilajit sukuun Hesperocyparis.[12] Vuonna 2010 Mao et al. sijoitti lajin takaisin sypressien sukuun Cupressus, omaan alasukuunsa Callitropsis.[2][7][12]
Nutkansypressin tiedetään risteytyvän useiden sypressilajien, kuten montereynsypressin (Cupressus macrocarpa) kanssa, minkä on ajateltu tukevan näiden puiden sijoitusta samaan sukuun. Lajin tiedetään risteytyvän myös ainakin meksikonsypressin (Cupressus lusitanica), lajin Cupressus glabra ja lajin Cupressus vietnamensis kanssa.[2][11]
Nutkansypressiä esiintyy luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsirannikolla Yhdysvalloista Kalifornian pohjoisosien Siskiyouvuorilta Oregonin, Washingtonin ja Kanadan Brittiläisen Kolumbian kautta Alaskan etelärannikolle. Puuta ei muutamaa yksittäistä aluetta lukuun ottamatta esiinny yli 160 kilometrin päässä Tyynenmeren rannikosta. Brittiläisessä Kolumbiassa kasvaa eristynyt kanta Slocan Lake -järven alueella noin 720 kilometrin etäisyydellä rannikolta.[11]
Nutkansypressi kasvaa esiintymisalueensa pohjoisosissa yleensä merenpinnantasossa, eteläosissa 600–2 200 korkeudella vuorilla. Se on viileän ja mereisen ilmaston puu. Sen levinneisyysalueella sataa keskimäärin 2 260–2 340 millimetriä vuodessa.[11] Nutkansypressi on sypressien suvun puista kylmänkestävin ja kestää enimmillään −30 celsiusasteen pakkasta.[13] Sen elinalueiden vuoden keskilämpötila on 4–7 °C.[11]
Laji menestyy parhaiten hyvin vettä läpäisevällä runsasravinteisella maaperällä, mutta usein esiintyy vähemmän ravinteikkailla paikoilla, joilla on vähemmän kilpailevia nopeakasvuisempia lajeja. Se viihtyy varjoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, joskin kasvaa epätasaisemmin erittäin varjoisella paikalla.[11]
Nutkansypressi voi esiintyä hallitsevana lähes yksilajisissa metsissä, mutta se voi myös kasvaa sekalajisissa havumetsissä. Näiden metsien valtapuulajina on usein jättituija (Thuja plicata), lännenhemlokki (Tsuga heterophylla), vuorihemlokki (Tsuga mertensiana) tai sitkankuusi (Picea sitchensis).[11][14]
Nutkansypressin puuaines on kestävää ja suorasyistä. Sitä käytetään varsinkin huonekaluihin, sisustukseen ja veneiden rakennukseen.[2] Sitä käytetään myös sähköpylväisiin, rakentamiseen, laitureihin, paalutukseen ja veistoon.
Nutkansypressiä käytetään koristepuuna lauhkeilla vyöhykkeillä. Siitä on useita väritykseltään, kasvutavaltaan ja kooltaan eroavia viljelylajikkeita. Laji on tuotu Eurooppaan jo 1800-luvun puolessavälissä. Se menestyy myös Suomessa maan eteläosissa, joskaan ei kasva yhtä korkeaksi kuin kotiseudullaan.[8][14] Lisäksi nutkansypressin ja montereynsypressin (Cupressus macrocarpa) erittäin nopeakasvuinen risteymä leylandinsypressi (Cupressus × leylandii) on koristepuuna maailmalla hyvin yleinen.[2]
Nutkansypressillä on kulttuurillista merkitystä useiden Pohjois-Amerikan länsirannikon alkuperäiskansojen perinteissä. Sen puusta on valmistettu jousia, meloja, naamioita, astioita ja työkaluja, ja kasvin muita osia on käytetty lääkintään. Puu esiintyy myös taruissa.[2]
Nutkansypressi (Cupressus nootkatensis tai Callitropsis nootkatensis, aiemmin Chamaecyparis nootkatensis) on sypressikasvien heimoon kuuluva ainavihanta havupuulaji. Se esiintyy luontaisena Pohjois-Amerikan luoteisrannikon lauhkean vyöhykkeen sademetsissä. Sitä myös käytetään laajalti koristepuuna puutarhoissa ja puistoissa. Varsinkin Länsi-Euroopassa yleinen nopeakasvuinen pensasaitakasvi ja koristepuu leylandinsypressi (Cupressus × leylandii) on nutkansypressin ja montereynsypressin (Cupressus macrocarpa) risteymä.
Nutkansypressi sijoitettiin pitkään 1800-luvulta 2000-luvun alkuun valesypressien (Chamaecyparis) sukuun nimellä Chamaecyparis nootkatensis ja vanhaa nimeä käytetään vieläkin laajalti, vaikka 2000-luvun geneettiset tutkimuksen ovat osoittaneet ettei puu ole läheistä sukua valesypresseille. Nykyisin puu sijoitetaan vaihtelevasti sypressien sukuun Cupressus, sukuun Callitropsis tai sukuun Xanthocyparis. Vuonna 2010 tehtyjen tutkimusten mukaan sypressien suku olisi parafyleettinen ilman nutkansypressiä.
