Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata) on havupuulaji, joka on varjostinkuusikasvien (Sciadopityaceae) heimon ainoa nykyisin elävä edustaja. Kansainvälisessä uhanalaisuusluokittelussa varjostinkuusi on määritelty silmälläpidettäväksi.[3] Se kasvaa tavallisesti noin 20–30 metriä korkeaksi. Sen kävyt ovat 4,5–10 senttimetriä pitkiä. Neulasmaisten lehtien pituus on jopa yli 10 senttimetriä. Ne kasvavat 10–30 neulasen muodostamissa sateenvarjomaisissa valekiehkuroissa. Jokainen neulanen koostuu joidenkin kasvitieteilijöiden mukaan itsessään kahdesta yhdiskasvuisesta lehdestä. Toisten tieteilijöiden mukaan neulaset ovat muuntuneita lehtivihreällisiä versoja eli laakavarsia.[4][5]
Varjostinkuusi on heimonsa ainoa elävä laji. Se on endeeminen laji Kaakkois-Japanissa Honshun vuoristometsissä. Eurooppaan varjostinkuusen toi ensimmäisen kerran John Gould Veitch syyskuussa vuonna 1860.[6] Laji on elävä fossiili, jolla ei ole lähisukulaisia.[7] Heimon esiintymiä tunnetaan jo triaskaudelta. Vanhimmat löydetyt fossiilit ovat 230 miljoonan vuoden takaa.
Nuoren puun runko.
Versoja.
Käpyjä.
Varjostinkuusi (Sciadopitys verticillata) on havupuulaji, joka on varjostinkuusikasvien (Sciadopityaceae) heimon ainoa nykyisin elävä edustaja. Kansainvälisessä uhanalaisuusluokittelussa varjostinkuusi on määritelty silmälläpidettäväksi. Se kasvaa tavallisesti noin 20–30 metriä korkeaksi. Sen kävyt ovat 4,5–10 senttimetriä pitkiä. Neulasmaisten lehtien pituus on jopa yli 10 senttimetriä. Ne kasvavat 10–30 neulasen muodostamissa sateenvarjomaisissa valekiehkuroissa. Jokainen neulanen koostuu joidenkin kasvitieteilijöiden mukaan itsessään kahdesta yhdiskasvuisesta lehdestä. Toisten tieteilijöiden mukaan neulaset ovat muuntuneita lehtivihreällisiä versoja eli laakavarsia.
