Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw emrallt cyffredin, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy emralltau cyffredin; yr enw Saesneg yw Common Emerald, a'r enw gwyddonol yw Hemithea aestivaria.[1][2]
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r emrallt cyffredin yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw emrallt cyffredin, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy emralltau cyffredin; yr enw Saesneg yw Common Emerald, a'r enw gwyddonol yw Hemithea aestivaria.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r emrallt cyffredin yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Der Gebüsch-Grünspanner (Hemithea aestivaria) ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Spanner (Geometridae).
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 25 bis 30 Millimetern. Sie haben graugrüne Vorderflügel auf denen zwei helle, dünne, leicht gewellte Binden die Flügel etwa dritteln. Der Flügelrand ist abwechselnd hellgrau und schwarz gefranst. Auf den Hinterflügel, die die gleiche graugrüne Färbung haben, setzt sich die hintere, helle Binde fort.
Die Tiere kommen in Süd- und Mitteleuropa in Laubwäldern, buschreichen Gegenden und Hecken aber auch in Gärten und Parks vor.
Die Falter fliegen ab der Dämmerung bis in die Nacht hinein.
Der Gebüsch-Grünspanner bildet eine Generation im Jahr, die von Ende Mai bis Mitte August fliegt. Die Raupen sind im August anzutreffen,[2] überwintern und verpuppen sich im darauffolgenden Mai. Gelegentlich wird eine zweite unvollständige Generation gebildet.
Die Raupen ernähren sich von verschiedenen Laubbäumen und Sträuchern, wie z. B. Weißdorn (Crataegus spec.), Schlehdorn (Prunus spinosa), Stachelbeere (Ribes uva-crispa), Brombeeren (Rubus fruticosus) und Heidelbeere (Vaccinium myrtillus)
Die Weibchen legen ihre Eier im Sommer an den Futterpflanzen ab. die grünen Raupen haben eine rotbraune Musterung und schwarze, V-förmige Makeln auf dem Rücken.
Der Gebüsch-Grünspanner (Hemithea aestivaria) ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Spanner (Geometridae).
The common emerald (Hemithea aestivaria) is a moth of the family Geometridae. The species is found throughout the Nearctic and Palearctic regions and the Near East. It is mostly commonly found in the southern half of the British Isles. It was accidentally introduced into southern British Columbia in 1973.[1][2]
All wings are generally dark green with grey and white chequered fringes and narrow white fascia, two on the forewing, one on the hindwing. The green colouration tends not to fade over time as much as in other emeralds. The hindwings have a sharply angled termen giving the moth a very distinctive shape. The wingspan is 30–35 mm. It flies at dusk and night in June and July[3] and will come to light.
The larva is green with reddish-brown markings and black v-shaped marks along the back. The young larva will feed on most plants but later it feeds on trees and shrubs. The species overwinters as a larva.
The common emerald (Hemithea aestivaria) is a moth of the family Geometridae. The species is found throughout the Nearctic and Palearctic regions and the Near East. It is mostly commonly found in the southern half of the British Isles. It was accidentally introduced into southern British Columbia in 1973.
All wings are generally dark green with grey and white chequered fringes and narrow white fascia, two on the forewing, one on the hindwing. The green colouration tends not to fade over time as much as in other emeralds. The hindwings have a sharply angled termen giving the moth a very distinctive shape. The wingspan is 30–35 mm. It flies at dusk and night in June and July and will come to light.
The larva is green with reddish-brown markings and black v-shaped marks along the back. The young larva will feed on most plants but later it feeds on trees and shrubs. The species overwinters as a larva.
The flight season refers to the British Isles. This may vary in other parts of the range.Lehvämittari (Hemithea aestivaria) on vihermittareihin kuuluva keskikokoinen vihreä perhoslaji. Sitä tavataan sekä Euraasiassa että Pohjois-Amerikassa. Suomessa lehvämittari on harvinainen, eikä siitä ole tavattu 1940- ja 1950-lukujen vaihteen pysyvämmän kannan jälkeen kuin satunnaisia yksilöitä. Lajia tavataan kesä-heinäkuussa, tyypillisesti pensaikkoisissa lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Lehvämittarin toukat käyttävät ravinnokseen useita eri laijsia pensaita ja pieniä puita; pieni toukka talvehtii.
Lehvämittari on keskikokoinen mittariperhonen, jonka siipien kärkiväli on noin 26–34 millimetriä. Siipien väri on heikosti sinertävän vihreä, alapinnalta väri on vaaleampi. Siipien ripset ovat vaaleat ja niissä on rusehtavia laikkuja. Siipien poikkiviirut mutkittelevat heikosti, ja erotukseksi vihermittarista on niiden väli tasaleveä. Lehvämittarin takajalat ovat myös väriltään kirkkaan punaiset, toisin kuin edellä mainitulla lajilla. Lähes etusiipien pituisten takasiipien reunan selvä uloke on lehvämittarin paras lajituntomerkki, jonka avulla sen voi erottaa niin vihermittarista kuin laikku- ja pilkkupussimittaristakin. Lehvämittarin koiraan tuntosarvet ovat sahahampaiset.[1][2]
Lehvämittari on levinnyt sekä Euraasiaan että Pohjois-Amerikkaan. Laji on yleinen Etelä- ja Keski-Euroopassa, jossa sen levinneisyysalue ulottuu lännessä Portugaliin, Irlantiin Englantiin ja Walesiin.[1][2] Idässä levinneisyysalue kattaa muun muassa Kaukasuksen, Iranin, Amurin Korean niemimaan, Kiinan ja Japanin sekä osia Pohjois-Amerikasta.[1]
Suomessa lehvämittari on harvinainen laji, jota on tavattu pääasiassa Suomenlahden ja Lounais-Suomen rannikolla. Lajilla katsotaan olleen Suomen eteläisellä rannikolla vakituinen kanta 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa, mutta sen jälkeen lajia on tavattu maassa vain satunnaisesti ja yksitellen. Nämä yksilöt ovat todennäköisesti olleet harhailijoita, jotka ovat saapuneet maahan etelästä.[1] Sittemmin laji on tehnyt paluuta ja vuoteen 2007 mennessä se oli jo levittäytynyt koko etelärannikolle. Vuonna 2009 siitä ilmoitettiin Paraisilta Pyhtäälle jo 80 havaintoa, mutta havaittu yksilömäärä lienee huomattavasti suurempi.[3]
Lehvämittari on pensaikkoisten lehti- ja sekametsien sekä puistojen ja puutarhojen perhonen. Britanniassa lajia tavataan yleisesti myös pensasaitojen tuntumassa. Laji lentää Britanniassa ja Keski-Euroopassa kesä-heinäkuussa, Suomessa sen pääasiallista lentoaikaa on heinäkuun loppupuoli. Maan äärihavainnot ovat heinäkuun alusta ja elokuun alkupuolelta. Laji on pääasiallisella levinneisyysalueellaan lennossa yleensä iltahämärissä, mutta suomalaiset yksilöt on tavattu yöllä.[1][2]
Toukan ravintokasveja ovat Suomessa olleet pihlaja ja punaherukka, mutta lajia tavataan elinalueellaan useilla eri pensailla ja nuorilla lehtipuilla. Esimerkkejä ravintokasveista ovat ainakin koivut, pajut, orapihlajat ja ruusut sekä tammi, lehmukset, oratuomi ja pajuista erityisesti raita. Lehvämittari talvehtii pienenä toukkana.[1][2]
Lehvämittari (Hemithea aestivaria) on vihermittareihin kuuluva keskikokoinen vihreä perhoslaji. Sitä tavataan sekä Euraasiassa että Pohjois-Amerikassa. Suomessa lehvämittari on harvinainen, eikä siitä ole tavattu 1940- ja 1950-lukujen vaihteen pysyvämmän kannan jälkeen kuin satunnaisia yksilöitä. Lajia tavataan kesä-heinäkuussa, tyypillisesti pensaikkoisissa lehti- ja sekametsissä sekä puistoissa ja puutarhoissa. Lehvämittarin toukat käyttävät ravinnokseen useita eri laijsia pensaita ja pieniä puita; pieni toukka talvehtii.
Hemithea aestivaria
La Phalène sillonnée (Hemithea aestivaria) est une espèce de papillons de nuit de couleur verte, de la famille des Geometridae, de la sous-famille des Geometrinae et du genre Hemithea.
Les ailes ont une envergure de 24 à 30 mm. Une rangée de poils est présente et nettement visible sur l'ourlet des ailes, avec motif caractéristique en « alternance de carrés noirs et clairs ». Les ailes antérieures et postérieures sont ornées d’un motif blanc qui rappelle l’accolade (élément de typographie).
Sa couleur verte plus ou moins dense, tirant parfois vers le gris ou le blanc, a tendance à disparaître assez rapidement à l'instar d'autres papillons de nuit verts.
Il est observé en fin de journée et plutôt peu après la tombée de la nuit en juin et juillet.
La Phalène sillonnée peut être confondue avec Campaea margaritaria (phalène perlée, céladon) qui s’en distingue par :
Elle pourrait aussi être confondue avec :
La chenille est mature à 27 mm environ. Elle peut alors former une chrysalide.
De couleur brun-jaunâtre à verdâtre et rougeâtre, elle adopte un comportement mimétique de protection, en se raidissant, ce qui lui permet d'imiter un rameau ou une branchette desséchée ou en train de se décomposer (ce qui peut-on supposer, ne la rend pas appétante pour des prédateurs potentiels).
Sa tête est brune avec des marques noires et au vertex profondément fendu en deux. Corps allongé, glabre, vert, avec des marques sombres et blanches aux extrémités antérieures et postérieures.
La face dorsale du premier segment thoracique porte deux tubercules proéminents.
C’est une espèce univoltine.
Elle hiverne à l’état de larve (jeune chenille).
La chenille recommence à s'alimenter au début du printemps jusqu'en juin.
Elle se transforme alors en chrysalide pour émerger de juin à juillet.
Cette espèce est, comme de nombreux papillons de nuit, attirée par la lumière. Elle pourrait donc être menacée par la pollution lumineuse là où elle subsiste encore.
Les chenilles arpenteuses se nourrissent principalement d'aubépines (Crataegus) et de prunellier ou épine noire (Prunus spinosa) et d'autres arbres et arbustes.
Leurs dégâts sont mineurs, ce papillon étant par ailleurs plutôt rare ou ayant localement disparu.
Il vit dans l’hémisphère nord, dans l'ensemble du néarctique et du paléarctique et dans les régions du Proche-Orient.
Ce papillon était jusqu’au milieu du XXe siècle présent et commun dans la majeure partie de l'Europe ainsi qu'en Sibérie, jusqu'en Chine et au Japon.
Au Royaume-Uni, il se reproduit dans la moitié sud de la Grande-Bretagne où il est (ou était) considéré comme commun. Il serait absent de l'Écosse.
On le voit voler à proximité des lisières de bois et le long des haies ou dans les allées boisées, voire dans les forêts profondes et fraîches.
Son statut est mal connu. Hemithea aestivaria est aujourd'hui rare dans l'ouest de l'Europe, sans toutefois être considéré comme espèce menacée. Plus précisément, cette espèce semble être devenue rare, comme le suggère son nom anglais assez contradictoire (« Common Emerald » qui signifie « émeraude commune »)
En Amérique du Nord où elle a été introduite, cette espèce s'est développée (au moins dans le sud-ouest de la Colombie-Britannique) où elle est parfois considérée comme un défoliateur, mais solitaire et inoffensif (Au Canada, elle figure néanmoins sur la liste des défoliateurs potentiels du Thuya)[1], bien qu'elle puisse aussi consommer les feuilles de nombreuses autres espèces d'arbres ou arbustes.
La chenille est polyphage, ce qui signifie qu'elle peut consommer plusieurs plantes hôtes[2] :
Hemithea aestivaria
La Phalène sillonnée (Hemithea aestivaria) est une espèce de papillons de nuit de couleur verte, de la famille des Geometridae, de la sous-famille des Geometrinae et du genre Hemithea.
Hemithea aestivaria (Hübner, 1789) è un lepidottero appartenente alla famiglia Geometridae, diffuso in Eurasia e America Settentrionale.
Tutte le ali dell'insetto adulto sono solitamente di colore verde scuro, con margini a scacchi grigi e bianchi e strette fasce bianche, due sull'ala anteriore, una sull'ala posteriore. La colorazione verde tende a non attenuarsi nel tempo come invece avviene in altre emerald. Le ali posteriori hanno un termen (il margine dell'ala più distante dal corpo) con angolo netto, dando alla falena una forma molto caratteristica. L'apertura alare è di 30-35 mm. Sfarfalla al crepuscolo e di notte in giugno e luglio (questo vale per le Isole Britanniche; altrove la stagione dello sfarfallamento può essere diversa).
La larva è verde, con macchie rossastre-marroni e segni neri a forma di V sul dorso. La giovane larva si nutre di parecchie piante, ma in seguito si nutre solo su alberi e cespugli. La specie trascorre l'inverno allo stadio di larva.
La H. aestivaria può essere confusa con la Campaea margaritata (o ssp Campaea margaritata Kildare[1]), che si distingue per:
Può essere confusa anche con:
H. aestivaria è ubiquitaria nelle regioni neartica e paleartica e nel Vicino Oriente. Nelle Isole Britanniche, non è presente in Scozia, ma è altrove comune. Nel 1979 fu introdotta incidentalmente nella Columbia Britannica meridionale[2].
Si riportano i generi di piante per cui è accertato che siano piante nutrici per H. aestivaria:
Hemithea aestivaria (Hübner, 1789) è un lepidottero appartenente alla famiglia Geometridae, diffuso in Eurasia e America Settentrionale.
De kleine zomervlinder (Hemithea aestivaria) is een nachtvlinder uit de familie Geometridae, de spanners, en wordt ook kleine zomermeter genoemd. De vlinder heeft een spanwijdte van 29 tot 34 millimeter. Deze prachtig groene spanner valt meteen op door de geblokte randjes van de vleugels en het lichaam waarvan de eerste helft groen en de tweede helft roodachtig is
De vliegtijd is van mei tot en met augustus. De eieren komen laat in de zomer uit. De rups, die grote gelijkenis vertoont met een dor takje, heeft een grote verscheidenheid aan loofbomen als waardplant. Ze bereiken een lengte van zo'n 23 mm en zijn op zeer veel bomen en struiken te vinden. De halfvolgroeide rups overwintert. In het voorjaar groeien ze verder. Eenmaal volgroeid maken ze een cocon in de voedselplant tussen samengesponnen blaadjes, waarin ze verpoppen.
De kleine zomervlinder is een algemene vlinder in Nederland en België.
De kleine zomervlinder (Hemithea aestivaria) is een nachtvlinder uit de familie Geometridae, de spanners, en wordt ook kleine zomermeter genoemd. De vlinder heeft een spanwijdte van 29 tot 34 millimeter. Deze prachtig groene spanner valt meteen op door de geblokte randjes van de vleugels en het lichaam waarvan de eerste helft groen en de tweede helft roodachtig is
De vliegtijd is van mei tot en met augustus. De eieren komen laat in de zomer uit. De rups, die grote gelijkenis vertoont met een dor takje, heeft een grote verscheidenheid aan loofbomen als waardplant. Ze bereiken een lengte van zo'n 23 mm en zijn op zeer veel bomen en struiken te vinden. De halfvolgroeide rups overwintert. In het voorjaar groeien ze verder. Eenmaal volgroeid maken ze een cocon in de voedselplant tussen samengesponnen blaadjes, waarin ze verpoppen.
De kleine zomervlinder is een algemene vlinder in Nederland en België.
Krattbladmåler (Hemithea aestivaria) er en sommerfugl som tilhører familien egentlige målere (Geometridae). Denne blågrønne arten kan lettest kjennes på at frynsene langs vingenes ytterkant er vekselvis hvite og grønne. I Norge forekommer den langs kysten vestover til Arendal, men er ikke vanlig.
En middelsstor (vingespenn 24 – 32 mm), slank, blålig grønn måler. Kroppen er kledt med grønne hår. Begge vingepar er kantet med nokså lange hårfrynser, som er vekselvis hvite og grønne. Forvingen har to smale, hvite, bølgete tverrlinjer, bakvingen én slik linje. Bakvingens bakhjørne er trukket ut til en ganske kort "stjert". Larven er lang og tynn, knudrete og ligner en kvist. Den kan være grønn eller brun. Hodet har en dyp kløft i midten og er brunt med svarte tegninger. Det første kroppsleddet har to knøler på ryggsiden, disse ligner knopper og forsterker likheten med en kvist.
Krattbladmåleren finnes på områder med mye busker og krattvegetasjon, i Norge bare ute ved kysten. Larven kan leve på en rekke forskjellige busker og trær, også bartrær. Arten er stort sett sjelden i Norge og er listet som hensynskrevende (DC) på de norske rødlisten. Den kan være truet av utbygging som fjerner busker og kratt.
Krattbladmåleren finnes i Europa, videre østover gjennom Russland til Kina og Japan. Den er også innført til Britisk Columbia. I Norge er den funnet langs kysten av Østlandet og Sørlandet vestover til Arendal.
Krattbladmåler (Hemithea aestivaria) er en sommerfugl som tilhører familien egentlige målere (Geometridae). Denne blågrønne arten kan lettest kjennes på at frynsene langs vingenes ytterkant er vekselvis hvite og grønne. I Norge forekommer den langs kysten vestover til Arendal, men er ikke vanlig.
Hemithea aestivaria é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Geometridae.[1]
A autoridade científica da espécie é Hübner, tendo sido descrita no ano de 1789.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Hemithea aestivaria é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Geometridae.
A autoridade científica da espécie é Hübner, tendo sido descrita no ano de 1789.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Hemithea aestivaria là một loài bướm đêm trong họ Geometridae.[1]
Hemithea aestivaria là một loài bướm đêm trong họ Geometridae.