El xot frontblanc (Otus sagittatus) és un rapinyaire nocturn de la família dels estrígids (Strigidae) que habita la selva humida de la Península Malaia.
El xot frontblanc (Otus sagittatus) és un rapinyaire nocturn de la família dels estrígids (Strigidae) que habita la selva humida de la Península Malaia.
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Tylluan sgops gynffonhir (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: tylluanod sgops cynffonhir) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Otus sagittatus; yr enw Saesneg arno yw White-fronted scops owl. Mae'n perthyn i deulu'r Tylluanod (Lladin: Strigidae) sydd yn urdd y Strigiformes.[1]
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn O. sagittatus, sef enw'r rhywogaeth.[2]
Mae'r tylluan sgops gynffonhir yn perthyn i deulu'r Tylluanod (Lladin: Strigidae). Dyma rai o aelodau eraill y teulu:
Rhestr Wicidata:
rhywogaeth enw tacson delwedd Ptilopsis leucotis Ptilopsis leucotis Tylluan bysgod goch Scotopelia ussheri
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Tylluan sgops gynffonhir (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: tylluanod sgops cynffonhir) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Otus sagittatus; yr enw Saesneg arno yw White-fronted scops owl. Mae'n perthyn i deulu'r Tylluanod (Lladin: Strigidae) sydd yn urdd y Strigiformes.
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn O. sagittatus, sef enw'r rhywogaeth.
Die Weißstirn-Zwergohreule (Otus sagittatus) ist eine Eulenart aus der Gattung der Zwergohreulen. Sie kommt auf der Malaiischen Halbinsel vor.
Die Länge beträgt 25 bis 28 Zentimeter bei einem Gewicht von 110 bis 140 Gramm. Die Oberseite ist tief rotbraun oder gelbbraun mit mattgelb bis weiß gefärbten Flecken auf Mantel und Rücken. Die Unterseite ist hell rötlich braun mit feinen braunen Kritzeln an Brust und Kehle. Am hell rötlich braunen Gesicht fällt die weiße Stirn auf, die seitwärts in die langen Federohren übergeht. Die dunkelbraunen Augen sind von einem breiten tief kastanienbraunen Ring umgeben. Der Schnabel ist bläulich weiß, die Wachshaut hell blaugrün. Die Beine sind rötlich braun befiedert, die fleischfarbenen Zehen haben bläulich weiße Krallen.
Sie bewohnt immergrüne Tiefland-Regenwälder, aber auch degradierte sumpfige Wälder bis in 700 Meter Höhe. Sie lebt von Insekten, vorwiegend von Nachtfaltern. Der Ruf ist ein in großen Abständen wiederholtes dumpfes huuuu, das abrupt beginnt und endet.
Die Art ist von Tenasserim bis zur Spitze der Malaiischen Halbinsel verbreitet. Sie gilt als selten und wird aufgrund weiträumiger Waldrodungen in ihrem Verbreitungsgebiet von BirdLife International als gefährdet eingestuft.
Die Weißstirn-Zwergohreule (Otus sagittatus) ist eine Eulenart aus der Gattung der Zwergohreulen. Sie kommt auf der Malaiischen Halbinsel vor.
The white-fronted scops owl (Otus sagittatus) is a small Asian owl in the family Strigidae. It has a small and declining population about which little is known, and is dependent on lowland and foothill forests which are rapidly being destroyed. This species of owl is considered vulnerable and has a population of about 2,500–10,000. It is found in western Thailand and peninsular Malaysia.[1] Its range covers 149,000 km2 (58,000 sq mi) of forest at altitudes of 0–700 m (0–2,300 ft) above sea-level.
The white-fronted scops owl was described by the American ornithologist John Cassin in 1849 and given the binomial name Ephialtes sagittatus.[3][4] The species is monotypic.[5]
The white-fronted scops owl has two modes of defence. The first is that it can puff up its feathers to triple its body size. The second is that it can stretch its body upwards and turn its head at an angle in the direction of the predator that it is hiding from, reducing its profile and hence visibility.
The white-fronted scops owl (Otus sagittatus) is a small Asian owl in the family Strigidae. It has a small and declining population about which little is known, and is dependent on lowland and foothill forests which are rapidly being destroyed. This species of owl is considered vulnerable and has a population of about 2,500–10,000. It is found in western Thailand and peninsular Malaysia. Its range covers 149,000 km2 (58,000 sq mi) of forest at altitudes of 0–700 m (0–2,300 ft) above sea-level.
The white-fronted scops owl was described by the American ornithologist John Cassin in 1849 and given the binomial name Ephialtes sagittatus. The species is monotypic.
The white-fronted scops owl has two modes of defence. The first is that it can puff up its feathers to triple its body size. The second is that it can stretch its body upwards and turn its head at an angle in the direction of the predator that it is hiding from, reducing its profile and hence visibility.
El autillo frentiblanco (Otus sagittatus)[2][3] es una especie de ave estrigiforme de la familia Strigidae. Tiene una pequeña y decreciente población de la que se conoce poco. Se considera vulnerable, con una población estimada de alrededor de 2500 a 10 000 individuos. Su área de distribución abarca 149 000 km² de bosques en la península de Malaca. Su principal amenaza es la pérdida de hábitat ya que los bosques donde habita están siendo rápidamente destruidos.
El autillo frentiblanco (Otus sagittatus) es una especie de ave estrigiforme de la familia Strigidae. Tiene una pequeña y decreciente población de la que se conoce poco. Se considera vulnerable, con una población estimada de alrededor de 2500 a 10 000 individuos. Su área de distribución abarca 149 000 km² de bosques en la península de Malaca. Su principal amenaza es la pérdida de hábitat ya que los bosques donde habita están siendo rápidamente destruidos.
Otus sagittatus Otus generoko animalia da. Hegaztien barruko Strigidae familian sailkatua dago.
Valko-otsapöllönen (Otus sagittatus) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan Tenasserimissa Myanmarissa, Lounas-Thaimaassa ja Malakan niemimaalla. Taiwanilla sitä tavataan vaelluslintuna.[1] Valko-otsapöllösen vähän tunnettu populaatio on pieni ja supistuu jatkuvasti. Se on riippuvainen alavista rinnemetsistä, jotka ovat nopeasti häviämässä. Valko-otsapöllöstä pidetään uhanalaisena, ja sen populaation suuruus on noin 2 500-10 000 yksilöä. Sen elinalue kattaa 149 000 km² metsää 700 metrin korkeuteen. Valko-otsapöllösen pääasiallinen uhka on elinalueiden häviäminen. Sitä arvellaan esiintyvän elinalueellaan harvakseltaan, mutta sen todellinen status ei ole varma, sillä sitä on vaikea havaita.[1] Lajin elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät.[1]
Valko-otsapöllösellä on kaksi ulkonäköä. Se voi pullistaa höyhenensä, niin että se kasvaa kolminkertaiseksi. Lisäksi se voi venyttää ja taivuttaa vartaloaan sen suuntaan, miltä se haluaa piiloutua. Näin se pyrkii näyttämään hyvin kapealta ja olemaan lähes näkymätön. Yleensä se tekee näin suojautuakseen tai suojatakseen puolisoaan tai poikuettaan. Valko-otsapöllönen painaa noin 120 grammaa.[3]
Valko-otsapöllönen (Otus sagittatus) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan Tenasserimissa Myanmarissa, Lounas-Thaimaassa ja Malakan niemimaalla. Taiwanilla sitä tavataan vaelluslintuna. Valko-otsapöllösen vähän tunnettu populaatio on pieni ja supistuu jatkuvasti. Se on riippuvainen alavista rinnemetsistä, jotka ovat nopeasti häviämässä. Valko-otsapöllöstä pidetään uhanalaisena, ja sen populaation suuruus on noin 2 500-10 000 yksilöä. Sen elinalue kattaa 149 000 km² metsää 700 metrin korkeuteen. Valko-otsapöllösen pääasiallinen uhka on elinalueiden häviäminen. Sitä arvellaan esiintyvän elinalueellaan harvakseltaan, mutta sen todellinen status ei ole varma, sillä sitä on vaikea havaita. Lajin elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat metsät.
Valko-otsapöllösellä on kaksi ulkonäköä. Se voi pullistaa höyhenensä, niin että se kasvaa kolminkertaiseksi. Lisäksi se voi venyttää ja taivuttaa vartaloaan sen suuntaan, miltä se haluaa piiloutua. Näin se pyrkii näyttämään hyvin kapealta ja olemaan lähes näkymätön. Yleensä se tekee näin suojautuakseen tai suojatakseen puolisoaan tai poikuettaan. Valko-otsapöllönen painaa noin 120 grammaa.
Otus sagittatus
Le Petit-duc à front blanc (Otus sagittatus) est une espèce de rapaces nocturnes appartenant à la famille des Strigidae.
C'est un oiseau mal connu vivant en Asie du Sud-Est au sud de la Birmanie, au sud de la Thaïlande et en Malaisie.
Il vit dans les forêts tropicales humides de plaines et de montagnes jusqu'à 700 m d'altitude, dans la chaîne Tenasserim, dans un habitat qui est rapidement détruit. Il dépend de la plaine et des forêts des contreforts.
Le petit-duc à front blanc mesure de 25 à 28 cm de long et pèse de 110 à 140 g.
On estime sa population entre 2 500 et 10 000 individus.
Otus sagittatus
Le Petit-duc à front blanc (Otus sagittatus) est une espèce de rapaces nocturnes appartenant à la famille des Strigidae.
Celepuk besar (Otus sagittatus) adalah spesies burung yang termasuk dalam famili Strigidae. Burung ini tersebar di Myanmar, Thailand, Semenanjung Malaysia dan Sumatra.[2]
Celepuk besar (Otus sagittatus) adalah spesies burung yang termasuk dalam famili Strigidae. Burung ini tersebar di Myanmar, Thailand, Semenanjung Malaysia dan Sumatra.
L'assiolo frontebianca (Otus sagittatus (Cassin, 1849)) è un uccello rapace notturno della famiglia degli Strigidi[2].
È un uccello di media taglia, lungo 27-29 cm. Il piumaggio è di colore bruno-rossastro nelle parti superiori, con un'ampia macchia biancastra sulla fronte e attorno agli occhi che si espande sino alle orecchie. Le parti inferiori sono color crema con striature e maculature nere. Il becco è biancastro con riflessi bluastri, l'iride è di colore bruno scuro.[3]
Si nutre di insetti, in particolare di falene.[1]
La specie è diffusa in Myanmar, nella Thailandia sud-occidentale e nella penisola malese.[1]
Popola le foreste di bassa quota, sino a 700 m di altitudine.
L'assiolo frontebianca (Otus sagittatus (Cassin, 1849)) è un uccello rapace notturno della famiglia degli Strigidi.
Burung Hantu Kening Putih merupakan salah satu daripada haiwan terlindung di Malaysia. Pemburuannya memerlukan lesen pemburuan. Nama sainsnya Otus sagittatus.
Burung Hantu Kening Putih ialah haiwan berdarah panas, mempunyai sayap dan tubuh yang diselubungi bulu pelepah. Burung Hantu Kening Putih mempunyai paruh tanpa gigi.
Jantung Burung Hantu Kening Putih terdiri daripada empat kamar seperti manusia. Kamar atas dikenali sebagai atrium, sementara kamar bawah dikenali sebagai ventrikel.
Sebagai burung, Burung Hantu Kening Putih membiak dengan cara bertelur. Telur yang dihasilkan mempunyai cangkerang keras di dalam sarang yang dibinanya.
A - B - C - D - E - F - G - H - I - J - K - L - M - N - O - P - Q - R - S - T - U - V - W - X - Y - Z Burung Hantu Kening Putih merupakan salah satu daripada haiwan terlindung di Malaysia. Pemburuannya memerlukan lesen pemburuan. Nama sainsnya Otus sagittatus.
De Maleise dwergooruil (Otus sagittatus) is een vogelsoort uit de familie van de strigidae (uilen).
Otus sagittatus é uma espécie de ave estrigiforme pertencente à família Strigidae que habita as regiões de Tenasserim, Myanmar, Sudoeste da Tailândia e Península da Malásia. É uma ave de hábitos nocturnos, pouco conhecida e estudada. As suas populações estão a decrescer rapidamente devido a perda de habitat, sobretudo floresta.[2]
Tem um tamanho mediano, até 30 cm. O bico é azul claro e a íris é castanha escura. As vocalizações são raras.
A época de reprodução ocorre em Fevereiro e Março.
Alimenta-se de insectos, sobretudo traças.
Área de distribuição: 149,000 km²
População:
Altitude: 0–700 m
Habitat: Floresta
Ameaças: Perda e degradação de habitat devido ao abate de árvores e conversão de terrenos para actividades agrícolas
Estatuto: Vulnerável (A1c; A2c; C1; C2a)
Otus sagittatus é uma espécie de ave estrigiforme pertencente à família Strigidae que habita as regiões de Tenasserim, Myanmar, Sudoeste da Tailândia e Península da Malásia. É uma ave de hábitos nocturnos, pouco conhecida e estudada. As suas populações estão a decrescer rapidamente devido a perda de habitat, sobretudo floresta.
Tem um tamanho mediano, até 30 cm. O bico é azul claro e a íris é castanha escura. As vocalizações são raras.
A época de reprodução ocorre em Fevereiro e Março.
Alimenta-se de insectos, sobretudo traças.
Área de distribuição: 149,000 km²
População:
Vitpannad dvärguv[2] (Otus sagittatus) är en fågel i familjen ugglor inom ordningen ugglefåglar.[3] Den förekommer i södra Myanmar och södra Thailand samt på Malackahalvön.[3] IUCN kategoriserar arten som sårbar.[1]
Wikispecies har information om Otus sagittatus.
Vitpannad dvärguv (Otus sagittatus) är en fågel i familjen ugglor inom ordningen ugglefåglar. Den förekommer i södra Myanmar och södra Thailand samt på Malackahalvön. IUCN kategoriserar arten som sårbar.
Otus sagittatus là một loài chim trong họ Strigidae.[1]
.png){kind=small}
