Isoleijonankita (Antirrhinum majus) on monivuotinen, usein koristekasvina viljelty ruohokasvi. Aiemmin se luokiteltiin naamakukkaiskasveihin (Scrophulariaceae), mutta nykyisin ratamokasvien heimoon, kuten kuuluu koko runsaslajinen Antirrhinum-suku.[1] Isoleijonankita on kotoisin Välimeren alueelta.
Isoleijonankita kasvaa 30–70 senttimetriä korkeaksi. Sen varsi on pysty ja kalju tai nystykarvainen. Lehdet ovat ehyet, soikean-puikeat ja suippotyviset, lehtiasento on vastakkainen tai kierteinen.
Isoleijonankidan kukinto on monikukkainen terttu ja yksittäiset kukat ovat suuret. Teriöt voivat olla väriltään purppuranpunaiset, vaaleanpunaiset, keltaiset, oranssit tai valkoiset.
Hedelmänä on 10–14 millimetriä pitkä kota, joka on nystykarvainen ja kärjestä avautuva.
Isoleijonankidasta on jalostettu suuri määrä koristekasveina kasvatettavia lajikkeita, jotka jaetaan lajikeryhmiin:[2]
Isoleijonankita (Antirrhinum majus) on monivuotinen, usein koristekasvina viljelty ruohokasvi. Aiemmin se luokiteltiin naamakukkaiskasveihin (Scrophulariaceae), mutta nykyisin ratamokasvien heimoon, kuten kuuluu koko runsaslajinen Antirrhinum-suku. Isoleijonankita on kotoisin Välimeren alueelta.
