Mäkirikko (Saxifraga tridactylites) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa tavattava rikkokasvi.
Mäkirikko kasvaa 4–15 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, hento, nystykarvainen ja monilehtinen. Aluslehdet ovat 3–5-halkoisia ja kuihtuvat varhain. Ylimmät lehdet ovat suikeita ja ehytlaitaisia. Valkoiset, kaksineuvoiset kukat ovat kukkaperä lyhyempiä. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat 3–4 mm pitkiä ja pyöreäpäisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, ja emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Mäkirikko kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen, pallomainen kota. Kotaperät ovat 2–3 kertaa kodan pituisia.[1] Mäkirikko on usein vaikeasti havaittava laji, koska se kuivuu kokonaan pois kuivina keväinä ja alkukesinä.[2]
Mäkirikon levinneisyysalue keskittyy Eurooppaan, jossa lajia tavataan Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta Fennoskandian eteläosiin, Baltiaan, Valko-Venäjälle, Romaniaan, Bulgariaan, Etelä-Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja Lähi-idässä.[3] Suomessa mäkirikko kasvaa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lajia esiintyy Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Lisäksi lajista on vanha tulokasesiintymä Etelä-Pohjanmaalta.[4][5]
Mäkirikko kasvaa kuivilla ja ohuthumuksisilla kallionrinteillä, hiekkaisilla kedoilla, kiviaidoilla ja lintujen istumapaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[4]
Mäkirikkoa on aikaisemmin käytetty muun muassa Keski-Euroopassa lääkekasvina.[6]
Mäkirikko (Saxifraga tridactylites) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa tavattava rikkokasvi.