Piikkinuoliaiset (Cobitidae) on karppikaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Euraasiasta ja Marokosta.
Piikkinuoliaisten heimoon luetaan 29 sukua ja noin 254 lajia. Se on jaettu kahteen alaheimoon, varsinaisiin piikkinuoliaisiin (Cobitinae, 198 lajia) ja loistonuoliaisiin (Botiinae, 56 lajia).[1][2] Jälkimmäinen on kuitenkin uudistetussa luokituksessa erotettu omaksi heimokseen Botiidae.[3]
Ruumiinmuodoltaan piikkinuoliaiset ovat pitkulaisia, eräät jopa matomaisia, kaloja. Ne ovat pienehköjä ja suurimmat lajit saavuttavat noin 40 cm:n pituuden. Selkäeviä on yksi, rinta- ja vatsaevät ovat lähes samankokoiset ja peräevä sijaitsee lähellä pyrstöevää. Tyypillisiä piirteitä heimon lajeille ovat 3–6 paria viiksisäikeitä kuonossa ja silmän takana sijaitseva piikki, jonka kalat voivat kohottaa ja jäykistää. Piikkinuoliaiset ovat suomuttomia ja monilla heimon lajeilla on ruumiissaan tummia juovia.[4][2][5]
Piikkinuoliaislajeja tavataa läpi Euroopan ja Aasian aina Kaakkois-Aasiaan asti. Eniten lajeja elää Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Ne ovat makeiden vesien kaloja, joita tavataan järvistä, joista ja puroista. Piikkinuoliaiset elävät lähellä pohjaa. Niiden ravintoa ovat pienet selkärangattomat eläimet, kuten madot ja hyönteisten toukat, ja eräät lajit syövät myös levää. Piikkinuoliaisten kutuaika on keväällä huhti-toukokuussa.[4][2][5][6]
Monia heimon lajeja pidetään akvaariokaloina. Suosittuja ovat muun muassa Cobitis-, Botia-, Pangio- ja Misgurnus-sukujen lajit.[2][6]
Piikkinuoliaiset (Cobitidae) on karppikaloihin kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Euraasiasta ja Marokosta.
