Keilakotilot (Conidae) ovat trooppisten ja subtrooppisten merten koralliriutoilla elävä kotiloiden heimo. Yksin heimon laajimmasta suvusta Conus tunnetaan noin 500 lajia.
Keilakotilot ovat saalistavia petoja, jotka ovat myös tunnettuja myrkyllisyydestään. Keilakotiloilla on kärsä, joka muodostuu nielun laajentumasta, jonka kotilo voi työntää ulos ja vetää sisään ja jolla se etsii saalistaan. Kotilon erittämä hermomyrkky valuu uhriin nielun raastinkielessä olevasta ontosta harppuunamaisesta kitiinihampaasta, jonka eläin sinkoaa saaliiseensa. Kotilo nielee saaliinsa yleensä kokonaisena. Jotkut lajit saalistavat varsin suurikokoisia kaloja ja niiden pistot ovat tappaneet ihmisiäkin. Näitä lajeja ovat karttakotilo (Conus geographus) sekä Conus textilis ja Conus tulipa.[1]
Keilakotiloiden kartiomaiset kuoret ovat usein erittäin koristeellisia, ja ne ovat vuosisatoja olleet suosittu keräilykohde kotiloharrastajien keskuudessa.
Keilakotilot (Conidae) ovat trooppisten ja subtrooppisten merten koralliriutoilla elävä kotiloiden heimo. Yksin heimon laajimmasta suvusta Conus tunnetaan noin 500 lajia.
Keilakotilot ovat saalistavia petoja, jotka ovat myös tunnettuja myrkyllisyydestään. Keilakotiloilla on kärsä, joka muodostuu nielun laajentumasta, jonka kotilo voi työntää ulos ja vetää sisään ja jolla se etsii saalistaan. Kotilon erittämä hermomyrkky valuu uhriin nielun raastinkielessä olevasta ontosta harppuunamaisesta kitiinihampaasta, jonka eläin sinkoaa saaliiseensa. Kotilo nielee saaliinsa yleensä kokonaisena. Jotkut lajit saalistavat varsin suurikokoisia kaloja ja niiden pistot ovat tappaneet ihmisiäkin. Näitä lajeja ovat karttakotilo (Conus geographus) sekä Conus textilis ja Conus tulipa.
Keilakotiloiden kartiomaiset kuoret ovat usein erittäin koristeellisia, ja ne ovat vuosisatoja olleet suosittu keräilykohde kotiloharrastajien keskuudessa.
