Käärmeankeriaat (Ophichthidae) on ankeriaskaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä valtameristä.
Varhaisimmat käärmeankeriaiden heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu eoseenikaudelle. Heimo on lajimäärältään ankeriaskalojen lahkon suurin. Siihen kuuluu 52 sukua ja lähteestä riippuen 250–290 lajia. Käärmeankeriaiden heimo jaetaan Myrophinae-, johon kuuluu 11 sukua, ja Ophichthinae-alaheimoon, johon kuuluu 41 sukua.[1][2]
Käärmeankeriaslajit saavuttavat yleensä noin 50 cm:n pituuden, mutta suurimmat lajit voivat kasvaa 250 cm pitkiksi. Ruumis on pitkulainen ja käärmemäinen. Selkä- ja peräevät ovat pitkät, mutta eivät kaikilla lajeilla ulotu kapenevan pyrstön kärkeen asti. Osalla lajeista ei ole rintaeviä. Silmät ovat lajeista riippuen joko kookkaat tai pienet. Kuonon kärki on heimon lajeilla usein terävä ja sieraimet kaukana toisistaan ja ovat joskus putkimaiset. Väritykseltään Myrophinae- ja Ophichthinae-alalahkojen lajit eroavat toisistaan. Myrophinae-lajit ovat useimmiten yksivärisen tummia, kun taas Ophichthinae-alalahkoon kuuluvat käärmeankeriaat ovat värikkäitä ja ruumiissa on täpliä, raitoja tai laikkuja.[1][2][3]
Käärmeankeriaita tavataan Atlantin, Intian valtameren ja Tyynenmeren alueilta. Ne ovat pääasiassa mereisiä rannikkoseutujen lajeja, mutta eräitä käärmeankeriaita tavataan myös joista. Suurin osa elää alle 200 metrin syvyydessä, mutta niitä on tavattu myös yli 800 metrin syvyydestä. Useat käärmeankeriaslajeita elävät kaivautuneena pyrstöedellä hiekka- tai sorapohjaan, josta ne vaanivat ravintoaan pieniä kaloja ja äyriäisiä.[1][2][3]
Käärmeankeriaat (Ophichthidae) on ankeriaskaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä valtameristä.
