Bohemian Waxwing

Tilhi (Bombycilla garrulus) on parvissa liikkuva vaelluslintu.

Koko ja ulkonäkö

Tilhen päässä on huomiota herättävä töyhtö. Yleisväri on ruskea, siivissä on valkeat juovat. Pyrstön kärki on keltainen. Sukupuolet ovat lähes samanväriset, joskin naaraan väritys on hieman himmeämpi. Pituus on 18–21 cm, siipien kärkiväli 35 cm ja paino 54 (40–64) grammaa. Äänet: Vaimea, helisevä ”sirrr”, mikä kuuluu lennossa ja puussa parven levätessä.

Euroopan vanhin rengastettu tilhi on ollut vähintään 13 vuotta ja 6 kuukautta vanha.^[2]

Levinneisyys

Tilhi on pohjoisen pallonpuoliskon taigametsien laji. Pesimäalue ulottuu Fennoskandiasta Kamtšatkan niemimaalle ja edelleen Alaskan kautta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin aina Kalliovuorille asti.

Suomessa tilhi pesii pohjoisessa. Pesimäkanta on keskimäärin 20 000 paria. Talvisin tilhiä tavataan etelämpänäkin. Ne vaeltavat talvisin paikkakunnalta toiselle pihlajanmarjatilanteen mukaan. Marjojen loputtua muutto voi jatkua joskus jopa Välimeren alueelle saakka.

Elinympäristö

Havu- ja sekametsät sekä puistot ym. asutetut alueet. Viihtyy pesimäaikana erityisen hyvin vanhoissa havumetsissä.

Lisääntyminen

Pesä on havupuun oksalla lähellä runkoa, tavallisesti muutaman metrin korkeudella maasta. Se on rakennettu risuista, jäkälistä ja sammalista, sekä vuorattu karvoilla ja höyhenillä. Muninta alkaa yleensä kesäkuun alkupuolella. Naaras munii 4–7, tavallisesti 5 munaa, joita sitten hautoo 14–15 vuorokautta. Koiraskin voi hautoa toisinaan. Molemmat ruokkivat poikasia. Poikaset lähtevät pesästä 15–19 päivän ikäisinä, ja poikueet liikkuvat aluksi perhekunnittain.

Ravinto

Tilhi syö kesällä hyönteisiä, talvella marjoja. Marjaravintoon siirrytään heti marjojen kypsyttyä, ensin variksenmarjaan. Pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhen ravintoa. Myös keväällä pääosa tilhen ravinnosta tulee talvehtineista marjoista. Tilhi voi syödä myös omenia ja etelämpänä muitakin hedelmiä. Sille kelpaavat myös tammen lehtisilmut ja oksien päällä kasvava jäkälä.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Pulliainen, Erkki & Erkinaro, E. 1978: The digestibility of rowan-berry seeds, Sorbus aucuparia L., for the waxwing, Bombycilla garrulus L., as studied by scanning electron microscope. – Aquilo Ser. Zool. 18:15–16.
• Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.
• Saurola, Pertti 1977: Tiu tau tilhi? – Lintumies 3.1977 s. 79–87. LYL.
• Siivonen, L. 1941: Uber die Kausalzusammenhänge der Wanderungen beim Seidenschwanz, Bombycilla g. garrulus (L.). – Ann. Zool. Soc. 'Vanamo' 8:1–40.