Torajyvä, arkikielessä myös häränjyvä sekä härkäjyvä on kotelosienitauti, jonka aiheuttaa torajyväsieni (Claviceps purpurea). Torajyvää tavataan rukiilla, hybridirukiilla, ruisvehnässä, vehnässä sekä ohrassa. Torajyvä on myrkyllinen ja se aiheuttaa suurina määrinä hallusinaatioita.
Torajyväepidemioita on esiintynyt usein historiassa. Varma torajyvän aikaansaama epidemia havaittiin Ranskassa vuonna 591.[2] Ranskalainen Gaston Guérin perusti vuonna 1089 St. Didier de la Mothe'ssa järjestön, Antoniitat, torajyvien aiheuttaman taudin parantamiseksi. Kuuluisissa 1600-luvulla Yhdysvaltojen Massachusettsissa tapahtuneissa Salemin noitaoikeudenkäynneissä ”noidutuksi tulleet” olivat erään teorian mukaan syöneet ruokaviljaan levinnyttä torajyvää. Vastaavia tapahtumia – tahallisia ja tahattomia – epäillään historiassa olleen enemmänkin. Epäillään myös että torajyvä auttoi ruton leviämisessä heikentämällä vastustuskykyä. Tätä tukee taudin tehostunut leviäminen alueilla, joissa pääasiallinen ruokavilja oli ruis. Ruotsissa torajyvä aiheutti ongelmia 1740-luvulta ja Suomessa 1840-luvulta lähtien. Pahimmat torajyväepidemiat Suomessa olivat vuodet 1840–1842 sekä 1862–1864. Tällöin kuolinluvut vuosittain olivat noin tuhat ihmistä.
Suomen ensimmäisen lääkeainetehtaan Leiraksen lääkeainetehtaan tuotantoon kuului myös torajyväalkaloidien eristäminen sopimusviljelyksillä tuotetuista torajyvistä.
Kun torajyvä on saavuttanut pölyttävän kukinnon, se lisää kasvin mesikasteen eritystä. Mesikaste puolestaan houkuttaa hyönteisiä ja tehostaa torajyvän leviämistä. Myöhemmässä vaiheessa sienirihma kehittyy jyvän paikalle mustaksi pahkaksi, joka on olennaisesti viljan muita siemeniä pidempi. Tätä pahkaa kutsutaan torajyväksi, ja se on kyseisen sienen tapa talvehtia.
Torajyvä leviää joko kylvösiemenen mukana, tai rihmastopahkojen tuottamat itiöt leviävät hyönteisten ja tuulen mukana pölyttäviin kukintoihin. Sienipahkat voivat säilyä maassa jopa viisi vuotta.
Torajyvä sisältää ergotamiinia, ergotoksiinia sekä ergonoviinia, jotka supistavat verisuonia. Tämän vuoksi sitä on käytetty hoitona päänsärkyyn. Samalla seuraa pahoinvointia sekä palelemista. Pistely ja suonenvedot, sekä mielenhäiriöt ja tajuttomuus ovat myös mahdollisia. Ergotamiinista voidaan valmistaa LSD:tä.
Liika-annoksena torajyvistä seuraa myrkytystila. Lievemmissä tapauksissa yliannostuksesta seuraa kouristuksia, pakkoliikkeitä, hallusinaatioita ja tuskia. Vakavammassa myrkytyksessä torajyvä voi aiheuttaa kuoliota, jolloin yliannoksen uhri saattaa menettää ruumiin ääriosia kuten varpaita tai korvanlehtiä tai pahimmillaan jäseniä; jollei kuoleentuneita osia poisteta, myrkytys saattaa levitä. Vakavan myrkytystilan taudista käytettiin ennen nimeä Pyhän Antoniuksen tuli.
Pidempiaikainen lievempi altistus aikaansai lapsilla henkistä jälkeenjääneisyyttä, ja kaikilla heikentynyttä vastustuskykyä. Tätä tautia kutsuttiin ergotismiksi.
Torajyvää vastaan ei ole kemiallista torjuntakeinoa. Paras tapa ehkäistä torajyvää on kasvinvuorotus ja puhtaan kylvösiemenen käyttö. Pellon pientareen niitto vähentää tautiriskiä. Sertifioidussa siemenessä torajyvän palasia on maksimissaan kuusi kappaletta kilossa. Rehukäytössä vaatimukset ovat tiukemmat, siinä sallitaan maksimissaan 3 torajyvän kappaletta kilossa.
Torajyvä, arkikielessä myös häränjyvä sekä härkäjyvä on kotelosienitauti, jonka aiheuttaa torajyväsieni (Claviceps purpurea). Torajyvää tavataan rukiilla, hybridirukiilla, ruisvehnässä, vehnässä sekä ohrassa. Torajyvä on myrkyllinen ja se aiheuttaa suurina määrinä hallusinaatioita.
