Mongoliangerbiili[4] eli mongolianhyppymyyrä[3] eli mongolianjirdi[3] (Meriones unguiculatus) on pienikokoinen jyrsijälaji, joka on kotoisin Aasian kuivilta aroilta. Mongoliangerbiili on suosittu ja helppohoitoinen lemmikkieläin. Mongoliangerbiilien elinikä vankeudessa on 3–4 vuotta, mutta luonnossa ne elävät yleensä vain 1–2 vuotta.[5] Lajia käytetään myös koe-eläimenä, ja tiettyihin kokeisiin se sopii paremmin kuin rotta.[6]
Mongoliangerbiiliä kutsutaan arkikielessä usein pelkästään "gerbiiliksi", mutta gerbiilejä eli hyppymyyriä (Gerbillinae) on kymmeniä eri lajeja. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys mongolianjirdi vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi[7]. Lemmikkigerbiileille syötetään tavallisesti jyväsekoitusta tai pellettiä höystettynä erilaisilla vihanneksilla ja kasviksilla.
Aikuisen mongoliangerbiilin vartalo on noin 12 cm pitkä ja häntä voi olla yhtä pitkä. Turkki on ohuehko, luonnonmuodon karvat ovat juuresta harmahtavat, yleissävyltään kellanruskeat ja aivan karvan kärki on musta. Vatsapuolen karva on valkoista ja karvattomissa käpälissä näkyy vaaleanpunainen iho. Koiraat ovat hiukan suurempia kuin naaraat: koiraiden keskipaino on 60 grammaa, naaraiden 50–55 grammaa.Lemmikkigerbiilin paino on uroksilla noin 70-120 grammaa ja naarailla noin 60-90 grammaa.Paino riippuu myös gerbiilin koosta ja rakenteesta,lemmikin ei tulisi olla pulskan(maha osuu kävellessä melkein tai osittain maahan) tai liian laihan(luut tuntuvat selkeästi tai näkyvät)näköinen.[8] Lemmikkigerbiileistä on useita värimuunnoksia, esimerkiksi honey fox, argente cream, capuccino, grey agouti ja siamese.[9]
Mongoliangerbiilit ovat kotoisin Mongolian sisämaan ylängöiltä. Niitä tavataan myös läheisiltä alueilta Etelä-Siperiasta ja Pohjois-Kiinasta. Mongoliangerbiilien luontaisilla elinalueilla vallitsee ankara mannerilmasto: talvella voi olla 40 astetta pakkasta, kesällä 50 astetta lämmintä. Sademäärä on pieni (alle 230 mm vuodessa) ja talvi pitkä (lokakuusta huhtikuuhun).[8]
Mongoliangerbiileitä elää hiekka- ja saviaavikoilla, pensaikoissa, aroilla ja vuoriston laaksoissa. Ne kaivavat maahan koloja lähelle kasveja, joiden juuret estävät koloa romahtamasta.[8] Kolot ovat tyypillisesti puolisen metriä syviä ja noin 4 cm leveitä. Samaan luolaan on useita eri sisäänkäyntejä. Niissä ne elävät perhekunnittain ja lepäävät vuorokauden kuumimmat ja kylmimmät hetket.[10] Jos gerbiili havaitsee vaaran uhkaavan, se alkaa rummuttaa takajaloillaan maata varoittaakseen muita vaarasta.
Mongoliangerbiili saa poikasia kerrallaan 5–8 kappaletta, joskus jopa kymmenen, ja gerbiiliemon kantoaika on 24-30 vuorokautta. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita.
Luonnossa mongoliangerbiilit syövät pääasiassa marunalajeja (Artemisia sieversiana ja A. commutata). Niiden ravintoon kuuluu myös meriotakilokin sukulaislaji (Salsola collina), viherpantaheinä (Setaria viridis) ja rantavehnän sukulaislaji (Leymus chinensis)[8] Viljelysmaiden lähellä elävät gerbiilit syövät ja varastoivat hirssiä ja tattaria: kesällä niiden lehtiä, talvella siemeniä.[10]Gerbiilit pitävät luonnossa turkkinsa kunnossa hiekka kylvyin joka puhdistaa loiset pois turkista.
Gerbiili on laumaeläin, joten lemmikkigerbiileitä pitäisi yleensä hankkia vähintään kaksi. Samaa sukupuolta olevat gerbiilit tulevat toimeen keskenään. Yleinen tapa on hankkia samasta poikueesta kaksi veljestä tai siskosta mutta myös toisilleen tuntemattomat gerbiilit voidaan yhdistää verkon avulla totuttamalla.
Gerbiili tarvitsee asumuksekseen lasisen terraarion tai muovisen dunan. Minimimitat gerbiilin asumukselle ovat 30x30x30 cm. Suositeltavat mitat kahdelle gerbiilille olisivat vähintään 70x40x40. Mitä enemmän gerbiileitä on, sitä enemmän ne tarvitsevat tilaa. Häkki ei yleensä ole sovelias asumus gerbiilille, sillä gerbiilin tylsistyessä se alkaa jyrsiä häkin kaltereita ja gerbiili saattaa saada nokkataudin.
Terraarioon tai dunaan gerbiilit tarvitsevat paljon purua, suositeltava määrä olisi 15-30 cm, riippuen terran tai dunan korkeudesta. Juomapullo on gerbiileille välttämätön, siihen pitäisi vaihtaa raikas vesi joka päivä. Gerbiili tarvitsee myös hyvälaatuista ruokaa. Ruokaa voi ripotella purujen päälle niin gerbiili saa siitä hieman virikettä. Lisäksi terrassa tai dunassa olisi hyvä olla paljon piiloja ja virikkeitä. Pahviputket ja -paketit ovat hyviä piiloja gerbiileille, tosin niistä on iloa vain hetken, kunnes pahvi on jo silppuna. Mikään muovia sisältävä ei ole sopivaa jyrsittävää gerbiileille.
Mongoliangerbiilin perusväri on hiekantapainen agouti. Lemmikkigerbiileillä esiintyy myös useita erilaisia värimuunnoksia.[9] Värit on selostettu täysikasvuisen väri-ihanteina ja niiden nimien suomennokset ovat vapaita käännöksiä. Ne eivät ole väritysten virallisia nimiä.
Kielitoimisto oli viime vuosituhannella päätynyt käyttämään suomen kielessä gerbiilistä muotoa gerbilli ja se löytyi kaikista sen toimittamista sanakirjoista vain jälkimmäisessä muodossa, samoin esim. WSOY:n Isossa Tietosanakirjassa vuodelta 1995. Asiasta käynnistettiin kuitenkin keskustelu, jonka pohjalta Lemmikki-lehdessä oli artikkeli vuonna 2000.[11] Tämän jälkeen on Kielitoimiston jyrkkyys vähentynyt ja uusimmassa teoksessa, Kielitoimiston sanakirjassa, gerbiili on varsinainen hakusana ja gerbilli rinnakkaismuoto.
Mongoliangerbiili eli mongolianhyppymyyrä eli mongolianjirdi (Meriones unguiculatus) on pienikokoinen jyrsijälaji, joka on kotoisin Aasian kuivilta aroilta. Mongoliangerbiili on suosittu ja helppohoitoinen lemmikkieläin. Mongoliangerbiilien elinikä vankeudessa on 3–4 vuotta, mutta luonnossa ne elävät yleensä vain 1–2 vuotta. Lajia käytetään myös koe-eläimenä, ja tiettyihin kokeisiin se sopii paremmin kuin rotta.
Mongoliangerbiiliä kutsutaan arkikielessä usein pelkästään "gerbiiliksi", mutta gerbiilejä eli hyppymyyriä (Gerbillinae) on kymmeniä eri lajeja. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että nimitys mongolianjirdi vahvistettaisiin tämän lajin ensisijaiseksi suomenkieliseksi nimeksi. Lemmikkigerbiileille syötetään tavallisesti jyväsekoitusta tai pellettiä höystettynä erilaisilla vihanneksilla ja kasviksilla.
