Austrocedrus és un gènere monotípic dins la família de les Cupressàcies. L'única espècie viva i coneguda actualment és Austrocedrus chilensis, espècie endèmica dels Andes al sud de Xile i Argentina.[1]
És un arbre d'aspecte allargat i de copa piramidal que pot atènyer els 25 metres d'alçada. L'escorça és grisosa, amb marcades fissures longitudinals i forma làmines fàcils de despendre. Les fulles són esquamiformes, petites, d'uns 2-4 mm., oposades i perennes. Es caracteritzen per tenir una banda blanquinosa molt marcada. Els aments apareixen als extrems de branquillons curts, són cilíndrics i d'uns 5 mm. de diàmetre, color castany. Els cons (inflorescències femenines) són ovoides, d'un color verd-groguenc d'uns 2 cm de longitud; estan formades per dos parells d'esquames oposades, el parell inferior són més curtes i estèrils. Els cons femenins, creixen, es lignifiquen i esdevenen marrons en madurar i solen contenir quatre llavors alades ovoides, petites de 3-4 mm de longitud.[1]
Creix a l'interior de la Patagònia Argentina i als Andes xilens, entre els 34 i 44º sud. Té una elevada plasticitat ecològica, pot créixer tant en zones humides (en els boscos patagònics i dels alts andes (tot i que no sobrepassa els 1700 d'altitud)) com en zones àrides com a l'estepa patagònica argentina. Tanmateix prefereix zones de ribera, de sòls esquelètics i pedregosos on sol formar boscos monoespecífics.[1]
La seva fusta és lleugera, tova i resistent a la intempèrie. Tot i que aquesta fusta presenta nombrosos nusos, s'ha utilitzat per a la fabricació de calaixos, pals de telèfon, valles, encofrats, marcs de portes i finestres i en general per a fusta d'exterior. Durant la primavera, el sotabosc de boscos de xiprer hi sorgeixen múrgoles, bolets excel·lents comestibles.[1]
Austrocedrus és un gènere monotípic dins la família de les Cupressàcies. L'única espècie viva i coneguda actualment és Austrocedrus chilensis, espècie endèmica dels Andes al sud de Xile i Argentina.
Austrocedrus er en slægt i Cypres-familien (Cupressaceae). Den rummer kun én art, Austrocedrus chilensis, der er vildtvoksende i Valdivias tempererede regnskove og de nærliggende, tørre skovstepper i det midterste og sydlige Chile og i det vestlige Argentina, dvs. fra 33° sydlig bredde til 44° sydlig bredde. Den kaldes ciprés de la cordillera eller cordilleran cypress på sit hjemsted, men bærer ellers det videnskabelige navn, Austrocedrus. I Danmark kaldes den Andesceder.[1][2][3] Slægtsnavnet betyder "sydlig ceder".
Slægten hører til i en gruppe af slægter fra den Sydlige halvkugle, der er en del af den antarktiske flora. Den er nært knyttet til slægten Libocedrus, der hører hjemme i New Zealand og Ny Kaledonien.[1]
Det er langsomt voksende, stedsegrønne træer med smalt kegleformede kroner, der bliver 10-25 m høje. bladene er skælformede, og de sidder parvist på skuddet. Hvert blad har spalteåbninger med tydeligt hvide striber langs kanten. Koglerne har fire skæl, to små sterile og to store fertile. Koglen bærer derfor to vingede frø[1][4]
Andesceder findes i de stedsegrønne skove i Andesbjergene, ofte på de tørre steder i regnskovene, eller i lysåbne, rene bevoksninger (den er stedvist dominerende på bjergenes østvendte skråninger i det sydvestlige Argentina). Nogle steder findes den i plantesamfund med Abetræ (Araucaria araucana) og flere arter af Sydbøg (Nothofagus)[1].
Arten er indført til Nordvesteuropa og til delstaterne ved Nordamerikas vestkyst, hvor den kan ses i botaniske haver.[5][6]
Eneste artL’austrocedrus o ciprès de la Cordilhièra es un arbre de la familha de las cupressaceas e es lo sol representant del genre Austrocedrus. Se cultiva dins las regions fredas dels Estats Units e originari de Chile[1].
Callitroideae [2]
L’austrocedrus o ciprès de la Cordilhièra es un arbre de la familha de las cupressaceas e es lo sol representant del genre Austrocedrus. Se cultiva dins las regions fredas dels Estats Units e originari de Chile.
Austrocedrus is a genus of conifer belonging to the cypress family (Cupressaceae). It has only one species, Austrocedrus chilensis, native to the Valdivian temperate rain forests and the adjacent drier steppe-forests of central-southern Chile and western Argentina from 33°S to 44°S latitude. It is known in its native area as ciprés de la cordillera or cordilleran cypress, and elsewhere by the scientific name as Austrocedrus, or sometimes as Chilean incense-cedar or Chilean cedar.[2][3][4] The generic name means "southern cedar".
It is a member of subfamily Callitroideae, a group of distinct southern hemisphere genera associated with the Antarctic flora. It is closely related to the New Zealand and New Caledonian genus Libocedrus, and some botanists treat it within this genus, as Libocedrus chilensis, though it resembles Libocedrus less than the other South American cypress genus Pilgerodendron does.[2]
It is a slow-growing, narrowly conical evergreen tree which grows from 10–24 m in height, with scale-like leaves arranged in decussate pairs. The leaves are unequal in size, with pairs of larger (4–8 mm) leaves alternating with pairs of smaller (2–3 mm) leaves, giving a flattened shoot. Each leaf has a prominent white stomatal stripe along the outer edge. The cones are 5–10 mm long, with four scales, two very small sterile basal scales and two large fertile scales; each fertile scale has two winged seeds 3–4 mm long.[2][3] This is a dioecious species, with male and female cones growing on separate plants.[5]
Cordilleran cypress is found in the evergreen mountain forests of the Andes, usually on drier sites within the rainforest, in open pure woods (where it is often locally dominant on the eastern slopes of the Andes in southwestern Argentina) or in association with Araucaria araucana and Nothofagus species.[2]
It has been introduced to northwest Europe and the Pacific Northwest of North America, where it is occasionally grown in botanical gardens.[6][7]
Austrocedrus is a genus of conifer belonging to the cypress family (Cupressaceae). It has only one species, Austrocedrus chilensis, native to the Valdivian temperate rain forests and the adjacent drier steppe-forests of central-southern Chile and western Argentina from 33°S to 44°S latitude. It is known in its native area as ciprés de la cordillera or cordilleran cypress, and elsewhere by the scientific name as Austrocedrus, or sometimes as Chilean incense-cedar or Chilean cedar. The generic name means "southern cedar".
It is a member of subfamily Callitroideae, a group of distinct southern hemisphere genera associated with the Antarctic flora. It is closely related to the New Zealand and New Caledonian genus Libocedrus, and some botanists treat it within this genus, as Libocedrus chilensis, though it resembles Libocedrus less than the other South American cypress genus Pilgerodendron does.
It is a slow-growing, narrowly conical evergreen tree which grows from 10–24 m in height, with scale-like leaves arranged in decussate pairs. The leaves are unequal in size, with pairs of larger (4–8 mm) leaves alternating with pairs of smaller (2–3 mm) leaves, giving a flattened shoot. Each leaf has a prominent white stomatal stripe along the outer edge. The cones are 5–10 mm long, with four scales, two very small sterile basal scales and two large fertile scales; each fertile scale has two winged seeds 3–4 mm long. This is a dioecious species, with male and female cones growing on separate plants.
Cordilleran cypress is found in the evergreen mountain forests of the Andes, usually on drier sites within the rainforest, in open pure woods (where it is often locally dominant on the eastern slopes of the Andes in southwestern Argentina) or in association with Araucaria araucana and Nothofagus species.
It has been introduced to northwest Europe and the Pacific Northwest of North America, where it is occasionally grown in botanical gardens.
Chilentuoksusetri (Austrocedrus chilensis)[4] on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuulaji. Se on sukunsa ainoa laji. Chilentuoksusetri on ainavihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan eteläosien Andien rinteiden vuoristometsissä. Suotuisalla paikalla se voi kasvaa noin 25-metriseksi puuksi, mutta voi esiintyy kuivilla ja kallioisilla rinteillä pensasmaisenakin. Lajin piirteitä ovat pienet nelisuomuiset kävyt ja litteät versot, joiden laitalehdet ovat huomattavasti niiden keskilehtiä suurempia. Nimestään huolimatta chilentuoksusetri ei ole sukua mäntykasveihin (Pinaceae) kuuluville varsinaisille setreille, eikä nykytieteen käsityksen mukaan kovin läheistä sukua edes sypressikasvien tuoksusetreille (Calocedrus).[2][3]
Suvun tieteellinen nimi Austrocedrus on muodostettu latinan sanoista australis (eteläinen) ja cedrus (setri). Tieteellinen lajinimi chilensis ja suomenkielinen nimi viittaavat Chilen valtioon, mistä laji kuvattiin tieteelle.[2] Kasvin kotiseudulla Chilessä ja Argentiinassa siitä käytetään espanjankielisiä nimityksiä ciprès (sypressi) ja ciprès de la Cordillera (Kordillieerien sypressi).[2][3]
Chilentuoksusetri on ainavihanta yksi- tai monirunkoinen puu. Se kasvaa yleensä 15–20 metriä korkeaksi, mutta voi olosuhteista riippuen jäädä pensasmaiseksikin. Suurimmat yksilöt ovat noin 25 metriä korkeita ja rungon rinnankorkeusläpimitaltaan noin 1,5 metriä leveitä.[2] Latvuksen muoto vaihtelee kartiomaisesta pyöristyneeseen. Oksat ovat latvuksen alemmissa osissa vaakasuuntaisesti siirottavia, mutta lähellä latvaa yleensä kärjestään kohenevia. Versot haarautuvat tavallisesti vastakkaisina tai lähes vastakkaisina pareina. Kasvuversojen haarat levittäytyvät usein tasossa muodostaen litteitä versostoja. Pitkälti johteisten lehtikantojen peittämä versoranka saa ensin puna- tai oranssinruskean värityksen, mutta muuttuu myöhemmin harmaaksi. Rungon aluksi sileä kuori hilseilee pitkinä liuskoina. Vanhemmiten kuoresta tulee suomumaisina levyinä halkeilevaa uurteista kaarnaa.[2]
Lehdet ovat ruodittomia ja taimien varhaislehtiä lukuun ottamatta suomumaisia. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[2] Suomumaiset lehdet ovat tavallisesti kaksimuotoisia; ne ovat eriytyneet litteän verson ylä- ja alapinnalla kasvaviin litteisiin keskilehtiin sekä verson kapeilla sivuilla kasvaviin kourumaisiin laitalehtiin. Hyvin pienet, keskimäärin ainoastaan yhden millimetrin pituiset keskilehdet jäävät osittain suurempien laitalehtien alle piiloon. Johtoversojen lehdet ovat muodoltaan sivuversojen laita- ja keskilehden väliltä.[2] Ilmarakoja esiintyy jossakin määrin kaikilla lehtien pinnoilla. Niitä on kuitenkin eniten sillä lehden pinnalla, joka osoittaa verson alapintaa kohti. Ne muodostavat verson alapinnalle lähes valkoisia ilmarakojuovia.[2][3]
Chilentuoksusetri on yleensä kaksikotinen, jolloin hede- ja emikukinnot kehittyvät eri kasviyksilöihin, mutta jotkin yksilöt saattavat tuottaa sekä hede- että emikukintoja. Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[2]
Hedekukinto eli hedekäpy on yleensä viidestä seitsemään millimetriä pitkä ja kahdesta kolmeen millimetriä leveä. Se koostuu 12–20 rankaan ristikkäin vastakkaisesti asettuneesta hedelehdestä. Hedelehdet ovat limittäisiä ja muodoltaan hieman kilpimäisiä, mutta kärjestään pitkäsuippuisia. Hedelehden abaksiaalisella pinnalla eli alapinnalla on kolmesta neljään siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[2]
Emikukinto eli käpy on muodoltaan pitkänpyöreän munanmuotoinen ja kypsänä yleensä 7–14 millimetriä pitkä sekä neljästä seitsemään millimetriä leveä. Käpy koostuu neljästä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kahdeksi ristikkäin vastakkaiseksi pariksi. Yksittäinen käpysuomu muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Käpysuomussa on subapikaalinen peitinsuomun kärjestä muodostuva ota. Kävyn kaksi käpysuomuparia ovat keskenään hyvin erikokoisia. Ainoastaan kärjenpuoleinen käpysuomupari on hedelmällinen ja tuottaa siemeniä. Kärjenpuoleisen suomuparin käpysuomut ovat noin kaksi kertaa tyvenpuoleisen parin suomujen kokoisia. Käpysuomujen avauduttua kävyn rangan kärki erottuu kärjimmäisen suomuparin välissä kahdesta kolmeen millimetriä pitkänä kartiomaisena tai nuijamaisena ulokkeena, jota kutsutaan columellaksi. Yksi käpy tuottaa tavallisesti kahdesta neljään siementä.[2]
Siemen on kulmikkaan munanmuotoinen ja keskimäärin noin neljä millimetriä pitkä sekä 2,5 millimetriä leveä. Siemenellä on kaksi hyvin erikokoista lenninsiipeä, joista suurempi on kuudesta kahdeksaan millimetriä pitkä ja pienempi surkastunut.[2]
Oksia ja rungon kuorta.
Litteillä versoilla on pitkiä laitalehtiä ja lyhyitä keskilehtiä.
Pienet hedekävyt kasvavat tiheässä lyhyiden versojen kärjissä.
Kävyt koostuvat vain neljästä käpysuomusta.
Chilentuoksusetri on sypressikasvien heimon alaheimoon Callitroideae kuuluva havupuulaji.[5] Se kuvattiin tieteellisesti alun perin eri alaheimoon kuuluvan tuijien suvun (Thuja) lajina, luokiteltiin 1800-luvulta 1950-luvulle yleensä sukuun Libocedrus, ja lopulta siirrettiin omaan yksilajiseen sukuunsa vuonna 1954.[2] 2000-luvulta alkaen tehtyjen Molekyylibiologisten genetiikan tutkimusten mukaan chilentuoksusetri ei ole erityisen läheistä sukua Libocedrus-suvunkaan kanssa. Genetiikan perusteella chilentuoksusetri muodostaa yksin sisarryhmän kladille, joka sisältää kaikki muut Callitroideae-alaheimon kasvit sukua Papuacedrus lukuun ottamatta.[5]
Chilentuoksusetri voi elää satoja vuosia vanhaksi. Korkein vuosilustoista laskettu ikä on ollut noin 850 vuotta, mutta joidenkin tarkasti mittaamattomien puiden on väitetty olevan noin 1 500 vuotta vanhoja.[3] Chilentuoksusetrin luonnollinen lisäys voi tapahtua suvullisesti siemenistä, mutta myös suvuttomasti taivukkaista.[6]
Chilentuoksusetri kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan eteläosissa Andien vuoristossa leveysasteelta 32° S leveysasteelle 44° S. Sitä esiintyy Chilessä Biobíon, Araucanían, Los Lagosin, Maulen, O'Higginsin ja Santiagon alueiden sekä Argentiinassa Chubutin, Neuquénin ja Río Negron maakuntien alueilla.[2]
Chilentuoksusetri kasvaa monentyyppisissä vuoristometsissä. Lajin levinneisyysalue on huomattavan pitkä pohjois-eteläsuunnassa ja käsittää useita eri ilmastotyyppejä. Sen elinalueet sijaitsevat 100–2 200 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella.[1] Levinneisyysalueensa pohjoisosien välimerenilmastossa chilentuoksusetri kasvaa tyypillisesti korkealla vuorten länsirinteillä, kun taas alueen eteläosien viileässä aroilmastossa se kasvaa yleensä itärinteillä.[2]
Chilentuoksusetri muodostaa monesti yksilajisia metsiköitä. Se kasvaa usein myös sekametsissä, joiden toinen valtapuulaji on tummaetelänpyökki (Nothofagus dombeyi).[7] Lajin levinneisyyden pohjoisosissa Chilessä sen seuralaislajeja voivat olla suopapuu (Quillaja saponaria), Cryptocarya alba, Kageneckia oblonga ja Lithrea caustica. Etelämpänä se kasvaa monesti kiilaetelänpyökin (Nothofagus obliqua) kanssa sekä varsinkin jokilaaksoissa chilenpodokarpuksen (Prumnopitys andina) kanssa. Etelässä Argentiinassa chilentuoksusetrin seuralaislajistoon kuuluvia puita ja pensaita ovat chilenaraukaria (Araucaria araucana), chilenkelasti (Maytenus boaria), Maytenus chubutensis, Embothrium coccineum, Lomatia hirsuta ja useat etelänpyökkilajit (Nothofagus).[1]
Chilentuoksusetri menestyy usealla eri maannostyypillä. Se on lajina vähemmän vaativa kasvualustansa suhteen kuin monet muut elinalueensa puulajit. Puu kasvaakin levinneisyysalueensa sateisissa eteläosissa usein tuliperäisillä, hiekkakivi- tai graniittikallioilla, joilla kilpailevat lajit eivät selviä, kun taas paremmalla maalla samassa ilmastossa chilentuoksusetri ei yleensä pysty kilpailemaan nopeakasvuisempien etelänpyökkien kanssa. Patagonian arojen reuna-alueiden kallioilla pienikokoiseksi jäävä chilentuoksusetri on usein ainoa paikalla ollenkaan menestyvä puulaji.[7]
Chilentuoksusetriä pidetään jossakin määrin pioneeripuulajina ekologisessa sukkessiossa, koska se levittäytyy nopeasti luonnonmullistusten raivaamille alueille.[7]
Chilentuoksusetrin tuoksuvaa ja kestävää puuta käytetään puurakentamiseen, sisustukseen ja huonekalujen valmistukseen. Lajia on käytetty harvakseltaan myös koristepuuna, ja koristekäyttöön jalostetuista lajikkeista on mainintoja 1800-luvulta, mutta nämä ovat saattaneet sittemmin kadota. Istutettuna laji muodostaa usein luonnonvaraisista puista poikkeavan pystyoksaisen latvuksen, samalla tavalla kuin laajemmin koristepuuna käytetty oregonintuoksusetri (Calocedrus decurrens).[7]
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt uhanalaisuusluokituksessaan chilentuoksusetrin silmälläpidettäväksi lajiksi.[1] Laji on toistaiseksi ollut suhteellisen runsaslukuinen, mutta jatkuvat metsänhakkuut ovat jatkuvasti supistaneet sen elinalaa.[7] Lisäksi luontaiset chilentuoksusetrimetsät on korvattu monin paikoin istutusmetsillä, joissa kasvatetaan metsäteollisuuden käyttöön pohjoiselta pallonpuoliskolta tuotuja mäntyjä (Pinus) ja australialaisia eukalyptuksia (Eucalyptus).[7][1]
Chilentuoksusetri (Austrocedrus chilensis) on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuulaji. Se on sukunsa ainoa laji. Chilentuoksusetri on ainavihanta puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Amerikan eteläosien Andien rinteiden vuoristometsissä. Suotuisalla paikalla se voi kasvaa noin 25-metriseksi puuksi, mutta voi esiintyy kuivilla ja kallioisilla rinteillä pensasmaisenakin. Lajin piirteitä ovat pienet nelisuomuiset kävyt ja litteät versot, joiden laitalehdet ovat huomattavasti niiden keskilehtiä suurempia. Nimestään huolimatta chilentuoksusetri ei ole sukua mäntykasveihin (Pinaceae) kuuluville varsinaisille setreille, eikä nykytieteen käsityksen mukaan kovin läheistä sukua edes sypressikasvien tuoksusetreille (Calocedrus).
Austrocedrus inniheldur eingöngu eina tegund: Austrocedrus chilensis. Hún vex í Valdivían-skógum[1] í miðhluta suður Síle, og vestur Argentínu frá 33°S til 44°S breiddargráðu.[1][2][3] Nafnið þýðir suðrænn sedrus.
Austrocedrus inniheldur eingöngu eina tegund: Austrocedrus chilensis. Hún vex í Valdivían-skógum[1] í miðhluta suður Síle, og vestur Argentínu frá 33°S til 44°S breiddargráðu. Nafnið þýðir suðrænn sedrus.
Austrocedrus è un genere di conifera appartenente alla famiglia dei cipressi (Cupressaceae). Possiede una sola specie, Austrocedrus chilensis, originaria delle foreste pluviali temperate valdiviane e delle adiacenti foreste steppiche più secche del centro-sud del Cile e dell'Argentina occidentale da 33°S a 44°S di latitudine. È conosciuto nella sua zona natale come ciprés de la cordillera e altrove con il nome scientifico Austrocedrus, o talvolta come cedro cileno.[2][3][4] Il nome generico significa "cedro del sud".
È un membro della sottofamiglia Callitroideae, un gruppo di generi distinti dell'emisfero sud associati alla flora antartica. È strettamente correlato al genere Libocedrus nativo della Nuova Zelanda e della Nuova Caledonia, e alcuni botanici lo trattano all'interno di questo genere come Libocedrus chilensis, sebbene Libocedrus assomigli meno dell'altro genere di cipresso sudamericano Pilgerodendron.[2]
È un sempreverde a crescita lenta, strettamente conico che cresce da 10 a 24 m di altezza, con foglie simili a squame disposte in coppie decussate. Le foglie sono di dimensioni disuguali, con coppie di foglie più grandi (4-8 mm) alternate a coppie di foglie più piccole (2-3 mm), che danno un germoglio appiattito. Ogni foglia ha una striscia stomatica bianca prominente lungo il bordo esterno. I coni sono lunghi 5-10 mm, con quattro squame, due squame basali sterili molto piccole e due grandi squame fertili; ogni squama fertile ha due seme alati lunghi 3-4 mm.[2][3] Austrocedrus è un genere di piante dioiche, con i coni maschili e femminili che crescono su piante differenti.[5]
Il cipresso cordigliero si trova nelle foreste montane sempreverdi delle Ande, di solito in siti più asciutti all'interno della foresta pluviale, in boschi aperti e puri (dove è spesso localmente dominante sulle pendici orientali delle Ande nell'Argentina sudoccidentale) o in associazione con le specie Araucaria araucana e Nothofagus.[2]
È stato introdotto nell'Europa nordoccidentale e nel Nord-ovest Pacifico del Nord America, dove occasionalmente viene coltivato in giardini botanici.[6][7] e Maytenus. Nel nord del Cile si trova spesso associato con specie sclerofille come Cryptocarya alba e Lithraea caustica[1].
Austrocedrus è un genere di conifera appartenente alla famiglia dei cipressi (Cupressaceae). Possiede una sola specie, Austrocedrus chilensis, originaria delle foreste pluviali temperate valdiviane e delle adiacenti foreste steppiche più secche del centro-sud del Cile e dell'Argentina occidentale da 33°S a 44°S di latitudine. È conosciuto nella sua zona natale come ciprés de la cordillera e altrove con il nome scientifico Austrocedrus, o talvolta come cedro cileno. Il nome generico significa "cedro del sud".
È un membro della sottofamiglia Callitroideae, un gruppo di generi distinti dell'emisfero sud associati alla flora antartica. È strettamente correlato al genere Libocedrus nativo della Nuova Zelanda e della Nuova Caledonia, e alcuni botanici lo trattano all'interno di questo genere come Libocedrus chilensis, sebbene Libocedrus assomigli meno dell'altro genere di cipresso sudamericano Pilgerodendron.
Austrocedrus is de botanische naam van een geslacht uit de cipresfamilie (Cupressaceae). Het is een monotypisch geslacht, de enige soort is Austrocedrus chilensis.
Austrocedrus-slekten (latin: Austrocedrus) er en slekt av smale bartrær i sypressfamilien (Cupressaceae). Den har bare en art – Austrocedrus chilensis – som vokser i Chile og tilstøtende områder i Argentina. Den står nært slekten Libocedrus. Enkelte forskere vil kalle den Libocedrus chilensis.
Austrocedrus chilensis når 10-25 meter, er smalt konisk, og har skjellaktige nåler som sitter tett på kvistene, omtrent som hos tujaslekten. Nålene står to og to i par, og parene kan ha ulik nålelengde. Nålene har en lys langsgående stripe.
Konglene er inntil 10 mm lange, har fire skjell, hvorav to er sterile og to fertile med to frø hver.
Arten vokser høyt i Andesfjellene, og er en sårbar (vulnerable) art. Den dyrkes i noen botaniske hager i Europa og Nord-Amerika.
Den eneste anerkjente arten innen denne slekten er:
På engelsk kalles arten enten «Cordilleran Cypress» eller «Chilean Cedar» («Chilean Incense-cedar»).
Austrocedrus-slekten (latin: Austrocedrus) er en slekt av smale bartrær i sypressfamilien (Cupressaceae). Den har bare en art – Austrocedrus chilensis – som vokser i Chile og tilstøtende områder i Argentina. Den står nært slekten Libocedrus. Enkelte forskere vil kalle den Libocedrus chilensis.
Austrocedrus chilensis når 10-25 meter, er smalt konisk, og har skjellaktige nåler som sitter tett på kvistene, omtrent som hos tujaslekten. Nålene står to og to i par, og parene kan ha ulik nålelengde. Nålene har en lys langsgående stripe.
Konglene er inntil 10 mm lange, har fire skjell, hvorav to er sterile og to fertile med to frø hver.
Arten vokser høyt i Andesfjellene, og er en sårbar (vulnerable) art. Den dyrkes i noen botaniske hager i Europa og Nord-Amerika.
Austrocedrus é um género de conífera pertencente à família Cupressaceae.[1]
Austrocedrus é um género de conífera pertencente à família Cupressaceae.
Це незавершена стаття про організм, що занесений до Червоної книги.
Austrocedrus Florin et Boutelje
Единственный вид Охранный статус
Австроце́друс (лат. Austrocédrus[1]) — монотипный род хвойных деревьев семейства Кипарисовые. Единственный вид — Австроцедрус чилийский (Чилийский, или Кордильерский кедр) (Austrocedrus chilensis (D.Don) Pic.Serm. et Bizzarri)[2].
Медленно растущее вечнозелёное дерево с конической кроной. Достигает высоты 10—24 м. Листья чешеуевидные, расположенные попарно. Пары более крупных листьев (4—8 мм) чередуются с парами мелких листьев (2—3 мм). По внешнему краю листа расположен хорошо заметный ряд устьиц в виде белой полоски. Шишки 5—10 мм в длину с 4 чешуями. Две стерильные, очень мелкие, расположены в основании, и две более крупные плодущие чешуи. На каждой плодущей чешуе расположены по два крылатых семени 3—4 мм длиной.
В природе встречается в субальпийском поясе горных районов Чили (два раздельных района — Антуко в провинции Биобио и Лос Лагос в провинции Вальдивия) и Аргентины — Квестрихе (исп. Questrihue). Образует монодоминантные леса на восточных склонах Анд, или растёт в ассоциации с араукарией и нотофагусом. Предпочитает сухие места.
Выращивается в культуре в северо-западной Европе и в Северной Америке.
Охранный статус — уязвимый вид[3] (англ. vulnerable).
Относится к подсемейству Каллитрисовые (Callitroideae) — таксону, характерному для антарктической флоры. Род Австроцедрус близок к роду Либоцедрус, распространённому в Новой Зеландии и Новой Каледонии, поэтому некоторые ботаники рассматривают его в пределах этого рода[4].
Австроце́друс (лат. Austrocédrus) — монотипный род хвойных деревьев семейства Кипарисовые. Единственный вид — Австроцедрус чилийский (Чилийский, или Кордильерский кедр) (Austrocedrus chilensis (D.Don) Pic.Serm. et Bizzarri).
.jpg)
.JPG)
