Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw brithwyfyn y derw, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy brithwyfynod y derw; yr enw Saesneg yw Oak Nycteoline, a'r enw gwyddonol yw Nycteola revayana.[1][2]
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd. Wedi deor o'i ŵy mae'r brithwyfyn y derw yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw brithwyfyn y derw, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy brithwyfynod y derw; yr enw Saesneg yw Oak Nycteoline, a'r enw gwyddonol yw Nycteola revayana.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd. Wedi deor o'i ŵy mae'r brithwyfyn y derw yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Nycteola revayana, the oak nycteoline, is a moth of the family Nolidae. The species was first described by Giovanni Antonio Scopoli in 1772. It is found from Europe and east across the Palearctic to Japan and India.
It is a small species and somewhat resembles the Tortricidae. It used to be thought to be related to that family, and was known as the large marbled tortrix.
S. revayana Scop. Forewing ashy grey, dusted with darker, especially in costal half of median area; lines darker, double, but indistinct;the inner outcurved above and below middle, and angled outwards below vein 1; the outer irregularly waved and strongly indented on submedian fold ; some faint dark spots indicate the submarginal line ; hindwing pale greyish fuscous; — in the ab. fusculana Schmid the ground colour is dull dark brownish fuscous, with the black lines visible and a ferruginous spot representing the reniform stigma; from the middle of base an oblique black streak runs to lower end of the inner line ; the submarginal spots are visible, and a row of small black marginal lunules; — ab. dilutana Hbn. has the ground colour dull grey or whitish grey, the median area brownish grey, more purely brown towards costa; the reniform diffuse, rufous; the pale basal area with grey spots between the veins between subbasal and inner lines ; the submarginal spots darker grey and the pale submarginal line beyond them more clearly marked; — ab. degenerana Hbn. is bright greenish white; the median area purplish grey and brown, blacker towards costa, the reniform purple red; the lines filled up with white and the cloudy spots in basal and marginal areas black; a black spot at apex ; fringe whitish ; intermediate forms occur between this and dilutana ; the ab. obscura ab. nov. has the whole forewing olive brown, the markings as in degenerana; — ab. glaucana Lampa has the forewing obscurely glaucescent, with a triangular dark fuscous blotch; — ab. ilicana F. (= punctana Hbn.) is pale fawn grey, sprinkled with whitish scales; the lines much finer; the cell spot, a spot on each side of the median vein before inner line, and the two lowest spots of the submarginal line black; — in ab. ramosana Hbn. (= ramulanus Curt.) the ground colour is brownish grey, with fuscous shading, and a deep black streak from below base of cell to below reniform stigma, shortly branched towards inner margin beyond subbasal and inner lines; the submarginal spots darker; — ab. russiana Dup. has the forewing grey green, with a large dark median blotch. Larva green with the segmental incisions yellowish, the tubercles with long white.[1] The wingspan is 20–25 millimetres (0.79–0.98 in).
Adults are on wing adults in late autumn, overwintering and appearing again in early spring.
The larvae mainly feed on Quercus species, including Quercus robur, but have also been recorded on Populus and Salix species.[2] They rest curled up between the leaves of their host, and pupate in yellow, boat-shaped cocoons.
This article incorporates text from this source, which is in the public domain. Nycteola revayana, the oak nycteoline, is a moth of the family Nolidae. The species was first described by Giovanni Antonio Scopoli in 1772. It is found from Europe and east across the Palearctic to Japan and India.
Illustration from John Curtis's British Entomology Volume 1It is a small species and somewhat resembles the Tortricidae. It used to be thought to be related to that family, and was known as the large marbled tortrix.
Tammilaahusvenhokas[1], aikaisemmalta nimeltään tammilaahusyökkönen, (Nyctelola revayana) on pieni ja vaatimattoman näköinen yöperhonen. Suomessa sen levinneisyys rajoittuu maan lounaisosiin.
Tammilaahusvenhokas on pienikokoinen perhoslaji, jonka ulkonäkö muuntelee huomattavan paljon. Etusiivet ovat leveät, lähes suorakulmion muotoiset ja pohjaväriltään yleensä harmaat, joskus ruskeansävyiset. Siiven tyvestä lähtee joillakin yksilöillä lyhyt, musta pitkittäisjuova. Sekä sisempi että ulompi poikkiviiru ovat kaksinkertaiset ja selvästi mutkittelevat, mutta usein vain ulompi poikkiviiru näkyy selvästi koko siiven poikki. Sisemmän poikkiviirun ja siiven tyven väliin jää usein tumma, vaaleareunainen pyöreä täplä, ja poikkiviirujen väliin jäävässä alueessa on voimakkaan punertavaa sävyä, etenkin siiven etureunan puolella. Joskus siiven keskellä on musta tai ruskea täplä. Siiven kärkiosan aaltoviiru on vaalea ja yleensä sisäreunastaan mustien täplien reunustama. Takasiivet ovat vaaleanharmaat ja reunoja kohti tummenevat ilman kuviointia. Siipiväli on 21–27 mm.[2][3][4][5][6]
Vähäisemmän ulkoasuvaihtelun lisäksi lajilta tunnetaan etusiiviltään lähes yksivärisen ruskea värimuoto f. ramosana, jonka siipien ainoa mainittava kuviointi on etusiiven pituussuuntainen, paksu musta juova. Muita värimuotoja ovat tummapohjainen ja heikkokuvioinen f. nigricans, vaaleapohjaiset ja tummatäpläiset f. ilicana ja f. punctana sekä vaaleanharmaa f. canescens.[6]
Samannäköisiä lajeja ovat erityisesti yleinen pajulaahusvenhokas (Nycteola degenerana) sekä harvinaisempi poppelilaahusvenhokas (Nycteola asiatica). Luotettava lajinmääritys saattaa vaatia perhosen genitaalien tutkimista. Muiden laahusvenhokkaiden tapaan sitä voi myös luulla kääriäiseksi, joista samannäköinen on etenkin kirjotalvikääriäinen (Acleris hastiana).
Taamilaahusvenhokkaan levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Pyreneiden niemimaan poikki Keski-Eurooppaan, Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan ja idässä Turkin kautta Iraniin ja Afganistaniin.[6] Suomessa tammilaahusvenhokas on levinneisyydeltään lounainen, mutta se on vähitellen yleistynynyt koko 2000-luvun ajan. Sitä tavataan silti vain Ahvenanmaalla, lounaissaaristossa sekä Turusta harvakseltaan etelärannikkoa pitkin itään.[7] Aikuisena talvehtivaksi lajiksi kevätlento alkaa melko myöhään, sillä perhoset ovat usein lennossa vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Talvehtineita yksilöitä vuo kuitenkin tavata huhtikuusta kesäkuulle. Uusi sukupolvi aloittaa lentonsa elokuussa.[5]
Etelä-Euroopassa lajilla on ilmeisesti erillinen kesäpolvi, joka ei talvehdi.[6]
Tammilaahusvenhokas on lämpimien jalopuumetsien laji, jota tapaa myös puistoissa. Sillä on jonkin verran vaellustaipumusta, minkä vuoksi yksilöitä voi joskus tavata myös muunlaisilta paikoilta. Aikuiset perhoset lentävät iltahämärässä ja uudelleen aamun lähestyessä[7]. Monien sukulaistensa tapaan tammilaahusvenhokkaat tulevat sekä valolle että syötille. Perhoset eivät kuitenkaan lennä mainittavissa määrin ennen talvehtimistaan vaan lepäilevät oksiston joukossa. Oksalla perhonen käärii siipensä oksan ympärille, mikä tekee siitä hyvin vaikeasti havaittavan. Syksyllä perhoset ruokailevat lehdille pudonnella mesikasteella ja imevät mehua marjojen kuoren läpi. Keväällä ne vierailevat innokkaasti pajujen kukinnoilla.[6]
Naaras munii noin 100 munaa parinkymmenen munan ryhminä oksien silmuille. Toukat elävät piilottelevaa elämää tammen yhteenkudottujen lehtien välissä, aluksi usein pieninä ryhminä. Toukat elävät luultavasti pääasiassa korkealla latvustoissa, eikä niitä siksi tapaa kovin usein. Toukka on täysikasvuinen kesä-heinäkuun vaihteessa ja se rakentaa vaalean, venemäisen kotelokopan lehden tai oksan alapinnalle. Kotelokopan päässä on terävä kulma. Kotelovaihe kestää pari viikkoa. Aikuinen perhonen talvehtii.[6]
Suomen uhanalaisarvioinnissa tammilaahusyökkönen on arvioitu silmälläpidettäväksi (NT).[8]
Toukka elää tammilla (Quercus).[1][6]
Tammilaahusvenhokas, aikaisemmalta nimeltään tammilaahusyökkönen, (Nyctelola revayana) on pieni ja vaatimattoman näköinen yöperhonen. Suomessa sen levinneisyys rajoittuu maan lounaisosiin.
De variabele eikenuil (Nycteola revayana) is een nachtvlinder uit de familie van de visstaartjes (Nolidae).
De voorvleugellengte bedraagt 11 tot 13 millimeter. De tekening van deze kleine vlinder is zeer variabel. Wel karakteristiek en opvallend is de vleugelvorm, die vanuit de basis meteen flink verbreedt, waardoor de schijn van brede schouders ontstaat.
De variabele eikenuil gebruikt eik als waardplant. De rups is te vinden van mei tot september en overwintert. De verpopping vindt plaats in een bootvormige cocon, die aan blad of een tak is gehecht. De soort overwintert als imago.
De variabele eikenuil komt voor van Europa en Noord-Afrika tot het Midden-Oosten en India.
De variabele eikenuil is in Nederland en België een algemene soort. De vlinder kent jaarlijks twee generaties die vrijwel het gehele jaar, met uitzondering van de koudste wintermaanden, zijn aan te treffen.
De variabele eikenuil (Nycteola revayana) is een nachtvlinder uit de familie van de visstaartjes (Nolidae).
Mørk viklerspinner (Nycteola revayana) er en sommerfugl som tilhører familien båtspinnere (Nolidae). Denne arten, som varierer sterkt i fargen, ligner mye på enkelte viklere (Tortricidae), men er ikke i slekt med disse. Den er knyttet til eik, som er larvenes næringsplante, og ser ut til å forekomme der vi finner eikeskog i Norge.
En liten (vingespenn 21 – 25 mm), middels kraftig sommerfugl. Den kan minne sterkt om en vikler av slekten Acleris, men skiller seg fra disse på de lange, fremstrakte labialpalpene som stikker fram foran hodet. På farge er den sterkt variabel. Forvingene er alltid forholdsvis mørke, men de kan være grå, gråbrune, brunoransje eller nesten svarte, med mer eller mindre tydelige svarte tegninger. Brystet er omtrent samme farge som forvingene. For sikker artsbestemmelse kan det være nødvendig å dissekere ut hannens kjønnsorganer. Antennene er trådformede og vel halvparten så lange som forvingene. Labialpalpene er lange og tynne, og stikker fram under hodet lengre enn hodets lengde. De er klart skilte, og ligger ikke inntil hverandre som et nebb. Forvingen er nesten rektangulær, med fire nokså markerte hjørner. Bakvingen er ganske bred og tynn, silkeaktig hvit ved roten, noe mørkere i den ytterste delen. Begge vingepar har ganske lange hårfrynser langs ytterkanten.
Mørk viklerspinner er knyttet til eik, der larvene utvikler seg. Man finner den i eller ved skoger med innslag av eik, men den kan også fly et stykke og trolig i noen grad migrere. Trolig holder de voksne sommerfuglene seg stort sett oppe i trekronene, der de kryper omkring på kvistene. Denne sommerfuglen overvintrer som voksen, og er derfor uvanlig langlivet. Sommerfuglene klekkes i midten av august og kan være i aktivitet frem til november, da de går i vinterdvale. Etter overintring kan de leve fram til juni – juli, og kan dermed ha en voksen-levetid på 10 – 11 måneder. Sommerfuglene besøker gjerne blomster, men de drikker også av honningdugg og overmodne bær (f.eks. bjørnebær). Larvene lever på sommereik (Quercus robur), i begynnelsen i små grupper på undersiden av bladene, men etter hvert spinner de seg enkeltvis inn i en rull av sammenrullede blader, der de lever resten av larvetiden.
Arten forekommer fra Nord-Afrika, gjennom det meste av Europa østover til Afghanistan. I Norge er den nokså vanlig langs kysten på Sør- og Østlandet, med spredte funn i innlandet (Telemark og Aust-Agder) og langs vestlandskysten nord til Hordaland. Den følger slik nokså nøye utbredelsen av eikeskog.
Mørk viklerspinner (Nycteola revayana) er en sommerfugl som tilhører familien båtspinnere (Nolidae). Denne arten, som varierer sterkt i fargen, ligner mye på enkelte viklere (Tortricidae), men er ikke i slekt med disse. Den er knyttet til eik, som er larvenes næringsplante, og ser ut til å forekomme der vi finner eikeskog i Norge.
Nycteola revayana é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Nolidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Giovanni Antonio Scopoli, tendo sido descrita no ano de 1772.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Nycteola revayana é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Nolidae.
A autoridade científica da espécie é Giovanni Antonio Scopoli, tendo sido descrita no ano de 1772.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Nycteola revayana là một loài bướm đêm thuộc họ Nolidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu to Ấn Độ.
Sải cánh dài 20–25 mm. Nó là loài nhỏ và hơi giống với Tortricidae. Con trưởng thành bay adults in late autumn, overwintering và appearing một lần nữa vào early spring.
Ấu trùng chủ yếu ăn Quercus species, bao gồm Quercus robur, but have also been recorded on Populus và Salix species.
Bài viết về Bộ Cánh vẩy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Nycteola revayana là một loài bướm đêm thuộc họ Nolidae. Nó được tìm thấy ở châu Âu to Ấn Độ.
Sải cánh dài 20–25 mm. Nó là loài nhỏ và hơi giống với Tortricidae. Con trưởng thành bay adults in late autumn, overwintering và appearing một lần nữa vào early spring.
Ấu trùng chủ yếu ăn Quercus species, bao gồm Quercus robur, but have also been recorded on Populus và Salix species.
