Carex stenolepis Less.

Carex mainensis Porter; Britton, Man. 193. 1901
"Carex pull a Gooden." A. Gray, Man. ed. 5. 602. 1867.
Carex miliaris vars. Olney, Caric. Bor.-Am. 10, 13, nos. 17, 18. 1871.
Carex miliaris var. aurea L. H. Bailey, Mem. Torrey Club 1: 37. 1889. (Type from New Brunswick.)
" Carex Raeana Boott" Britt. & Brown, 111. Fl. 1 : 295. /. 682. 1896.
"Carex Grahami Boott" Fernald, Rhodora 3: 49. 1901. (As to North American plant.)
Carex miliaris X monile Britton, Man. 193. 1901. (As possible synonym, based on C. miliaris var. aurea L. H. Bailey.)
Carex saxalilis var. miliaris X vesicaria Rob. & Fern. Man. 255. 1908. (Based on C. miliaris var. aurea L. H. Bailey.)
Cespitose, from slender, tough, short-creeping rootstocks, not sending forth long horizontal stolons, the culms in small or medium-sized clumps, 3-8 dm. high, slender but wiry and erect, usually strongly exceeding but often shorter than the leaves, aphyllopodic, sharply triangular, roughened above, purplish-red-tinged at base, the basal sheaths breaking and becoming sparingly filamentose; sterile shoots elongate, the well-developed leaves clustered at the tip ; leaves with well-developed blades usually 4-6 to a fertile culm, on the lower half, not bunched, sparingly septate-nodulose, the blades flat with somewhat revolute margins or channeled towards the base, long-attenuate and more or less involute above, usually 1-2.5 dm. long, 1.5-3.5 mm. wide towards the base, much roughened especially towards the apex, the sheaths tight, hyaline and more or less yellowish-tinged ventrally, concave at mouth, the ligule much longer than wide ; staminate spike solitary (generally with an additional sessile one at its base), rough-peduncled, slender, narrowly linear, 1.5-3.5 cm. long, 2-3 mm. wide, the scales oblong-obovate, obtuse or acutish, yellowish-brown with lighter center and conspicuous white-hyaline margins; pistillate spikes 1-3, more or less strongly separate, erect or spreading, from nearly sessile to strongly slender-peduncled, the peduncles smooth, the spikes linearoblong, 1-3.5 cm. long, 6-8 mm. wide, closely flowered, containing 15-40 ascending or spreading-ascending perigynia in several rows; lower bract leaflet-like, erect or spreading, usually exceeding inflorescence, the upper reduced; scales ovate, lightor dark-purplish-brown with lighter center and slightly hyaline apex and upper margins, short-acute, narrower and considerably shorter than the mature perigynia; perigynia ovoid or oblong-ovoid, 3.5-5 mm. long, 2-2.5 mm. wide, little inflated, suborbicular or unequally biconvex in cross-section, glabrous, shining, puncticulate, yellowish-green or becoming straw-colored, the marginal nerves prominent, otherwise faintly nerved, rounded at base, substipitate, abruptly short-beaked, the beak 1 mm. long, slender, bidentate, the teeth short, 0.25 mm. long, purplish-tinged within; achenes obovoid, 2.5 mm. long, 1.75 mm. wide, triangular with blunt angles and sides concave below, largely filling perigynium-body but somewhat loosely enveloped, yellowish-brown, granular, nearly sessile, contracted into and continuous with the slender, persistent, twisted and very abruptly bent style ; stigmas 3, slender, short, blackish, achenes rarely lenticular and stigmas two.
Type locality: On lake and river shores, Maine to Labrador. Specimens from outlet of Moosehead Lake, Maine (E. E. and H. A. Smith) are taken as the type.
DISTRIBUTION: Lake and river shores, Labrador and Newfoundland to central Maine. (.Specimens examined from Labrador, Newfoundland, New Brunswick, Quebec, Maine.)

Kurmitsansara (Carex stenolepis, syn. Carex grahamii, Carex vesicaria var. alpigena) on monivuotinen sarakasvien heimoon kuuluva kasvilaji. Se muistuttaa jonkin verran kiiltosaraa (Carex saxatilis) sekä luhtasaraa (Carex vesicaria), ja on toisinaan tulkittu myös niiden risteymäksi. Kurmitsansaran tähkät ovat kuitenkin niin hyvin järjestäytyneet, toisin kuin useilla muilla sararisteymillä, että kurmitsansara luetaan usein omaksi lajikseen.

Kurmitsansaran varret ovat karheita ja voivat kasvaa puolimetrisiksi asti. Kurmitsansaran lehtitupet ovat purppuranpunaiset ja lehdet ovat litteitä, noin viisi millimetriä leveitä, tasaleveitä ja tyypillisesti vartta pidemmät.

Kurmitsansaralla on tavallisesti kaksi hedetähkää ja kaksi tai kolme emitähkää. Hedetähkistä ylempi on yleensä selvästi suurempi kuin alempi ja alempi tähkä voi olla osittain emikukallinen. Emitähkät ovat yleensä 2–3 cm pitkiä ja tähkien alin tukilehti on iso. Emikukat ovat kolmeluottisia. Tähkäsuomut ovat teräväkulmaisia, reunoilta mustanruskeita, keskeltä vaaleampia ja kärjistään usein valkoisia. Pullakot ovat noin viisi millimetriä pitkiä, kullanruskeatäpläisiä tai kokonaan mustanruskeita ja niissä on selvästi kaksikärkinen, kapea suuota. Kurmitsansaran pullakot ovat suuremmat kuin kiiltosaralla, ja kiiltosaran lehdet ovat kouruiset, kun kurmitsansaralla ne ovat litteät. Luhtasaran emitähkät ovat puolestaan suurempia kuin kurmitsansaralla ja pullakot väriltään vihreitä tai kullanruskeita, kun kurmitsansaralla ne ovat suurelta osin mustanruskeita.

Kurmitsansara on harvinainen ja se kasvaa tunturialueilla kalkkipitoisilla kosteilla turvemailla. Suomessa kurmitsansaraa tavataan lähes pelkästään Käsivarren Lapin kärjessä. Muualta Lapista on myös muutamia vanhoja sekä tuoreempia havaintoja.

Carex stenolepis là một loài thực vật có hoa trong họ Cói. Loài này được Less. mô tả khoa học đầu tiên năm 1831.