Haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) on lehdoissa ja kivikoissa tavattava yksivuotinen tai useimmiten kaksivuotinen kurjenpolvi. Koko kasvi haisee epämiellyttävältä.
Haisukurjenpolvi kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on useimmiten punertava, monihaarainen sekä karvainen. Vaaleanvihreät lehdet ovat kolmisormisia ja karvaisia. Lehden keskilehdykkä on pitkäruotinen. Kukat ovat kooltaan 12–15 mm leveitä. Kukissa on ruusunpunaiset, pyöreäkärkiset ja pitkäkyntiset terälehdet, joissa on ohuita vaaleita suonia. Verholehdet ovat pystyjä, sileitä ja otakärkisiä. Suomessa haisukurjenpolvi kukkii kesä-syyskuussa. Kasvin hedelmykset ovat verkkoharjaisia.[1]
Nimensä kasvi on saanut epämiellyttävästä hajustaan, joka korostuu erityisesti kasvia hierottaessa.[1]
Haisukurjenpolvi kasvaa koko Euroopassa pohjoisinta Fennoskandiaa ja Pohjois-Venäjää lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Kaukasuksella, Lähi-idässä ja monin paikoin muualla Aasiassa. Se on levinnyt myös muun muassa Pohjois-Amerikkaan, Chileen, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Afrikkaan.[2] Suomessa haisukurjenpolvea tavataan pääasiassa linjan Pori–Tampere–Lappeenranta eteläpuolella. Hajaesiintymiä on muuallakin Suomessa. Pohjoisimmat havainnot lajista ovat Keski-Pohjanmaalta ja Kainuusta.[3]
Haisukurjenpolvi kasvaa sammaleisilla lehtokivillä, lohkareikoissa, kallionpengermillä ja rantalehdoissa.[1]
Haisukurjenpolvea on käytetty lutikoiden ja muiden kotien syöpäläisten torjumiseen hieromalla murskattua kasvia seiniin ja huonekaluihin.[4] Se on myös vanha rohdoskasvi, jota käytettiin erityisesti haavojen hoitoon sekä verenvuodon tyrehdyttämiseen. Kasvia hyödynnettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti nautittuna.[5] Aikaisemmin haisukurjenpolvea saattoi ostaa lääkkeeksi apteekeissa.[2]
Haisukurjenpolvi (Geranium robertianum) on lehdoissa ja kivikoissa tavattava yksivuotinen tai useimmiten kaksivuotinen kurjenpolvi. Koko kasvi haisee epämiellyttävältä.
.jpg)
