Litteähukankorento (Libellula depressa) on hukankorentoihin kuuluva sudenkorento, jolla on leveä ja litteä takaruumis.
Sukukypsällä koiraalla on väriltään selkäpuolelta sininen takaruumis, ja takaruumiin selkäpuolen reunoilla on keltaisia laikkuja. Naaras ja nuori koiras ovat väriltään keltaisia. Korennon takaruumis on muodoltaan litteä ja huomattavan leveä. Siipien tyviosissa on laajat ruskeat värialueet, mutta muuten siivet ovat kirkkaat.[2]
Litteähukankorento muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran muita hukankorentolajeja ja jossakin määrin merisinikorentoa, mutta on helposti tunnistettavissa.[2]
Litteähukankorennon takaruumiin pituus on 25–29 mm ja takasiiven pituus 33–37 mm.[2]
Litteähukankorentoa tavataan yleisenä laajalla alueella Euroopassa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Se kuuluu monin paikoin elinalueensa yleisimpiin sudenkorentolajeihin. Levinneisyysalue rajoittuu idässä Iranin pohjoisosiin ja Turkmenistaniin. Laji ei elä aivan Euroopan pohjoisimmilla alueilla.[1][2]
Laji on saapunut Suomeen alkujaan 1910-luvulla kaakosta. Nykyään se on maassa jokseenkin harvinainen ja paikoittainen. Kannan suuruudessa kuitenkin esiintyy vaihtelua, ja silloin tällöin laji on ollut yleisempi. Lajin esiintymisalue rajoittuu Suomessa maan eteläosiin.[2]
Litteähukankorento elää useanlaisissa seisovissa ja hitaasti virtaavissa pienissä vesistöissä. Erityisen yleisiä asuinpaikkoja ovat ihmistoiminnasta syntyneet ojat, tuoreet pihalammikot ja sorakuoppien lampareet. Korennot voivat usein vaeltaa etäälle vedestä.[1][2]
Lajin lentoaika Suomessa ajoittuu touko-kesäkuun vaihteesta elokuun alkupuolelle. Päälentoaika on kesäkuun alkupuoliskolta heinäkuun puoleenväliin.[2]
Litteähukankorento parittelee hyvin lyhyesti ilmassa lentäessään.[2]
Litteähukankorento (Libellula depressa) on hukankorentoihin kuuluva sudenkorento, jolla on leveä ja litteä takaruumis.
