Peltigera leucophlebia ist eine Laubflechte aus der Familie der Schildflechten (Peltigeraceae). Das Artepitheton setzt sich aus den beiden griechischen Worten λευκός (leukós = hell) und φλέψ (phléps = Ader) zusammen und bezieht sich auf die auffällige Aderung auf der Unterseite.
Die Lappen des Lagers werden zwischen zwei und vier Zentimeter groß und sind feucht von rein grüner Farbe, trocken hellgrau. Die Algenschicht besteht aus Grünalgen der Gattung Coccomyxa. Auffällig in den Lappen sind dunkle, 0,2–1,0 mm breite Nester, sogenannte Cephalodien, die Cyanobakterien der Gattung Nostoc enthalten. Die helle Lagerunterseite besitzt ein deutliches Netz von dunklen Adern und schwarzen Rhizinen. Apothecien sind ziemlich selten. Sie sind rotbraun, sattelförmig und treten auf kurzen Fortsätzen der Lappenränder auf.
Die Flechte wächst vor allem in der montanen Stufe bis über die Waldgrenze an schattigen (feuchten) Standorten zwischen Moosen oder auf Felsen (sowohl auf Karbonat- als auch auf Silikatgestein). Sie ist eine Flechte der arktischen und gemäßigten Zone und kommt sowohl in Europa als auch in Nordamerika und in Asien vor.[1]
Peltigera leucophlebia wurde ursprünglich als Varietät der ähnlichen Flechte Peltigera aphthosa angesehen, die sich durch eine einheitlich filzige, dunkle Unterseite unterscheidet. Erst 1926 etablierte der ungarische Botaniker Gyelnik Peltigera leucophlebia als eigene Art. Aufgrund ihrer im feuchten Zustand apfelgrünen Farbe wurden beide Flechten als „Apfelflechte“ bezeichnet (und später von Gyelnik in eine eigene Gattung Chloropeltigera gestellt).
Die Lappen beider Flechten wurden früher unter der Bezeichnung Herba musci cumatilis als abführende und wurmtreibende Mittel verwendet.[2]
Peltigera leucophlebia ist eine Laubflechte aus der Familie der Schildflechten (Peltigeraceae). Das Artepitheton setzt sich aus den beiden griechischen Worten λευκός (leukós = hell) und φλέψ (phléps = Ader) zusammen und bezieht sich auf die auffällige Aderung auf der Unterseite.
Peltigera leucophlebia is a lichenized fungus in the family Peltigeraceae. It is commonly called ruffled freckled pelt. This and other species in the genus contain a green algae in the genus Coccomyxa and also cyanobacteria in the genus Nostoc as symbionts.[1]
The thallus of this lichen is gray or brown, but when it is wet, the bright green algae are clearly visible. The lower surface of the thallus is white.
This species is found in North America, Asia, and Europe.[2] In North America, it is found in most of Alaska and Canada, the Great Lakes region, New England, the Rocky Mountains, and the Pacific coast.[3]
Peltigera leucophlebia is a known host for the microfungus Pyrenidium actinellum.[4]
In Iceland, Peltigera leucophlebia was traditionally used to make porridge.[5]
Peltigera leucophlebia is known to contain tenuiorin, methylgyrophorate and gyrophoric acid. The thallus turns an ochre colour when performing during a K spot test.[6]
Peltigera leucophlebia Zillertaler Alpen, Italy
Peltigera leucophlebia Zillertaler Alpen, Italy
Peltigera leucophlebia near North Fork Mountain, West Virginia, USA. Open maple - red oak - black birch forest.
Peltigera leucophlebia is a lichenized fungus in the family Peltigeraceae. It is commonly called ruffled freckled pelt. This and other species in the genus contain a green algae in the genus Coccomyxa and also cyanobacteria in the genus Nostoc as symbionts.
Ahonahkajäkälä (Peltigera leucophlebia) on nahkajäkälien sukuun kuuluva jäkälä. Sen yläpinta on harmaanvihreä, kosteana kirkkaanvihreä. Reunoilta se on huopakarvainen. Alapinta on selvästi verkkosuoninen ja keskustaa kohti tummuva. Liuskat ovat noin 2–4 senttimetriä leveitä. Kasvustot ovat enintään 20 senttimetriä halkaisijaltaan. Jäkälä kasvaa varsinkin runsasravinteisten ja kalkkipitoisten kallioiden raoissa ja sammalikoissa, mutta myös kedoilla ja lehtipuiden tyvien sammalilla. Laji on yleinen koko Suomessa.[1]
Ahonahkajäkälä muistuttaa pilkkunahkajäkälää ja viitanahkajäkälää. Sen erottaa pilkkunahkajäkälästä alapinnan suonisuuden avulla ja viitanahkajäkälästä alapinnan tumman verkkomaisen suonituksen avulla.[1]
Ahonahkajäkälä (Peltigera leucophlebia) on nahkajäkälien sukuun kuuluva jäkälä. Sen yläpinta on harmaanvihreä, kosteana kirkkaanvihreä. Reunoilta se on huopakarvainen. Alapinta on selvästi verkkosuoninen ja keskustaa kohti tummuva. Liuskat ovat noin 2–4 senttimetriä leveitä. Kasvustot ovat enintään 20 senttimetriä halkaisijaltaan. Jäkälä kasvaa varsinkin runsasravinteisten ja kalkkipitoisten kallioiden raoissa ja sammalikoissa, mutta myös kedoilla ja lehtipuiden tyvien sammalilla. Laji on yleinen koko Suomessa.
Ahonahkajäkälä muistuttaa pilkkunahkajäkälää ja viitanahkajäkälää. Sen erottaa pilkkunahkajäkälästä alapinnan suonisuuden avulla ja viitanahkajäkälästä alapinnan tumman verkkomaisen suonituksen avulla.
Dílaskóf (fræðiheiti: Peltigera leucophlebia) er flétta af engjaskófarætt, ættkvísl engjaskófa.[1] Hún er mjög algeng um allt land upp í 1300 metra hæð yfir sjávarmáli. Dílaskóf vex einkum yfir mosa í mólendi, kjarri, fjallshlíðum eða mögru graslendi.[2]
Þal dílaskófar er stórt, um 10-20 cm í þvermál með ávala sepa 2-4 cm í þvermál. Liturinn er fagurgrænn í vætu en grágrænn eða grábrúnn í þurrki. Efra borð þalsins en alsett dökkbláum eða svartleitum dílum sem standa aðeins upp úr þalinu. Í dílunum eru bláþörungar en í græna hluta þalsins eru grænþörungar.[3]
Dílaskóf hefur skýrt æðanet á neðra borði þalsins og greinist þannig frá flannaskóf.[2]
Dílaskóf var áður fyrr höfð í graut.[4]
Dílaskóf framleiðir fléttuefnasamböndin gyrófórinsýru, tenuiorin, methylgyrófórat og triterpensambönd.[2]
Dílaskóf (fræðiheiti: Peltigera leucophlebia) er flétta af engjaskófarætt, ættkvísl engjaskófa. Hún er mjög algeng um allt land upp í 1300 metra hæð yfir sjávarmáli. Dílaskóf vex einkum yfir mosa í mólendi, kjarri, fjallshlíðum eða mögru graslendi.
