Die Säbel-Dornschrecke (Tetrix subulata) gehört zu der Familie der Dornschrecken (Tetrigidae) in der Ordnung der Kurzfühlerschrecken (Caelifera).
Die Schrecken erreichen ohne Dorn eine Körperlänge von 7 bis 12 Millimetern. Die Körperfärbung ist – wie bei allen Dornschrecken – sehr variabel und reicht von rötlich, über gelbbraun nach schwarz. Meist sind die Tiere braun und häufig haben sie eine helle oder dunkle Zeichnung, die ebenfalls variabel ist. Das Halsschild hat einen flachen, von der Seite gesehen nahezu geraden, Rückenkiel. Der Fortsatz des Pronotums („Dorn“) ist säbelförmig und etwas nach oben gebogen (daher stammt auch der deutsche Name), ist deutlich länger als das Abdomen und überragt auch die von ihm verdeckten, voll entwickelten Hinterflügel. Die Vorderflügel sind wie bei allen Dornschrecken verkümmert. Regelmäßig kann man Exemplare mit verkürztem Rückenkiel finden, deren Hinterflügel ebenfalls verkürzt sind. Die Facettenaugen sind von oben gesehen weiter voneinander entfernt als ihr Durchmesser lang ist. Dies unterscheidet die Art von der morphologisch ähnlichen Westlichen Dornschrecke (Tetrix ceperoi), bei der die Augen näher beieinanderliegen. Zudem führt der dorsale Kiel der Hinterschenkel apikal allmählich zur Außenseite, während er bei der Westlichen Dornschrecke plötzlich nach außen abknickt.
Man findet diese Art regelmäßig bis häufig in ganz Europa. Ihr Verbreitungsgebiet erstreckt sich im Osten bis nach Sibirien und im Süden bis Nordafrika. Die Art wurde auch aus Nordamerika nachgewiesen. Hier ist jedoch bislang unklar, ob es sich tatsächlich um die gleiche Art handelt. Im Gebirge findet man sie bis in eine Höhe von etwa 1000 Metern. Die Säbel-Dornschrecke besiedelt vor allem Feuchtgebiete. Sie stellt außer an Feuchtigkeit wenig Ansprüche an ihren Lebensraum, so dass man sie sowohl auf feuchten Wiesen und Heideflächen, als auch auf schlammigen Flächen, Gräben und Pfützen sowie in Kies-, Lehm- und Tongruben findet. Gelegentlich kann man Tiere in trockenen Lebensräumen beobachten. Es wird jedoch vermutet, dass es sich hierbei um eingeflogene Exemplare handelt. Generell präferiert die Art Offenbodenstellen.[1] Die Imagines findet man ab August und nach der Überwinterung von März bis Juni und Juli des darauffolgenden Jahres.
Die Tiere ernähren sich hauptsächlich von Algen, Moosen und Flechten, daneben aber auch von Gräsern. Säbeldornschrecken gelten als stumm, sie nutzen aber visuelle Signale zur Kommunikation. Das Männchen fordert dann mit einem Schaukelgang das Weibchen zur Paarung auf.[2] Im Sommer findet man die ersten Nymphen, die sich bis zum Herbst zur Imago entwickeln oder in einem späten Nymphen-Stadium überwintern. Die Tiere überwintern wahrscheinlich unter Wasser.[3] Die Paarungszeit dauert von April bis Juni.
Die Säbel-Dornschrecke (Tetrix subulata) gehört zu der Familie der Dornschrecken (Tetrigidae) in der Ordnung der Kurzfühlerschrecken (Caelifera).
Tetrix subulata is a species of groundhopper known as the slender ground-hopper,[2] awl-shaped pygmy grasshopper[3] and the slender grouse locust.[4] It is found across the Palearctic: in North America, across much of Europe and Asia, from the British Isles east to Siberia, and to the southern parts of North Africa.[5][6]
T. subulata has a body length of around 9 to 15 mm; its colour is varied, from light grey to very dark or reddish brown. It usually has well-developed wings and if scared may fly away readily.
This species frequents mainly wet places: moist grasslands near streams, riverbanks and mudflats, but it is also sometimes found in drier places.[2]
Before mating, the male and female communicate with visual signals. When a male detects a female, he approaches her step by step with a hesitant waggling gait. If the female is mating, she responds to the male's approach by moving her hind legs up and down. Adults lay eggs from August and may be found from June-July of the following year.
Tetrix subulata is a species of groundhopper known as the slender ground-hopper, awl-shaped pygmy grasshopper and the slender grouse locust. It is found across the Palearctic: in North America, across much of Europe and Asia, from the British Isles east to Siberia, and to the southern parts of North Africa.
Ahassirts (Tetrix subulata) sihktiivaliste seltsi kuuluv putukaliik.
Putukat on Eestis kõikjal.[1]
Ahassirts (Tetrix subulata) sihktiivaliste seltsi kuuluv putukaliik.
Putukat on Eestis kõikjal.
Rantaokasirkka (Tetrix subulata) on toinen kahdesta Suomessa yleisenä tavattavista okasirkkalajeista.
Rantaokasirkka on pieni, ruskea hyönteislaji, jonka ruumiinrakenne antaa eläimestä hoikan vaikutelman. Okasirkoille tunnusomaiseen tapaan keskiruumiin selkäpuoli ulottuu takaruumiin päälle ja rantaokasirkalla tyypillisesti selvästi takaruumiin kärkeä pitemmälle. Etusiivet ovat surkastuneet, mutta takasiivet ovat pitkät ja ulottuvat vähintään keskiruumiin muodostaman lipan kärkeen, usein hieman pitemmällekin. Lajista tavataan joskus paljonkin yksilöitä, joiden selkä ja siivet ulottuvat vain likimain takaruumiin kärjen tasalle, mikä vaikeuttaa lajinmääritystä. Selkä on kuitenkin aina tasainen, eikä siinä ole selvää keskiharjannetta, vaan sen korkeus vastaa etusiiven korkeutta. Myös otsa on silmien väliseltä alueelta tasainen. Tuntosarvet ovat lyhyet ja melko paksut. Lajityypillisiä tuntomerkkejä liittyy myös takimmaisten jalkojen nilkkoihin. Väritys vaihtelee yksilöittäin laajasti ruskean eri sävyissä ja osa yksilöistä voi olla myös kirjavia. Ruumiin pituus on 8–16 mm.[1]
Rantaokasirkan levinneisyys kattaa lähes koko Euroopan pohjoisimpia osia lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Kiinaan saakka. Lajia tavataan myös osassa Kanadaa sekä Alaskassa. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa mutta harvinaistuu pohjoista kohti. Levinneisyyden pohjoisraja lienee Etelä-Lapissa.[1]
Nimensä mukaisesti rantaokasirkka suosii kosteita, mutta avoimia elinympäristöjä. Tavallisimmin se elää avovesien kuten järvien, jokien tai lampien rannoilla. Soilla laji ei kuitenkaan viihdy. Laji kykenee lentämään, hyppimään ja uimaan, ja paetessaan se saattaa jopa sukeltaa ja edetä kävellen veden pohjaa pitkin.[1][2] Lentotaitonsa ansiosta rantaokasirkka leviää tehokkaasti uusille sopiville elinpaikoille.[3]
Kuten muutkaan okasirkat, myöskään rantaokasirkka ei tuota ääntä.[1] Se syö kasveja, sammalia ja jäkäliä. Talvehtii aikuisena.[3]
Rantaokasirkka (Tetrix subulata) on toinen kahdesta Suomessa yleisenä tavattavista okasirkkalajeista.
Tetrix subulata est une espèce d'insectes orthoptères de la famille des Tetrigidae[1]. Elle est appelée Tétrix riverain ou Tétrix subulé.
Cette espèce se rencontre en zone holarctique[1].
En France métropolitaine, elle réside dans presque tous les départements, serait absente de Corse.
Ce tétrix fréquente surtout les lieux humides : la végétation des berges des cours d'eau, les vasières, mais on la trouve aussi parfois dans des lieux plus secs, les adultes du mois d'août à juin-juillet de l'année suivante.
La longueur du corps varie de 7 à 12 mm. Comme chez tous les Tetrix, les élytres sont réduits à des écailles.
La carène médiane dorsale du pronotum est presque rectiligne; la longue saillie arrière du pronotum dépasse nettement l'apex de l'abdomen et recouvre les ailes postérieures totalement développées (voir photo ci-contre).
Très craintif, ce criquet s'envole rapidement avec beaucoup de facilité. De plus, il est capable de nager[2]. (Une forme aux ailes réduites et au pronotum proportionnel, incapable de voler, peut exister).
Les couleurs montrent une très grande variabilité qui peut se présenter dans une même population: brun jaune, rougeâtre à noir, formes diversement bigarrées.
La femelle possède un oviscapte dont les bords supérieur et inférieur sont garnis de fines dents (cas aussi des femelles des autres Tetrix); deux des quatre valves constituant l'oviscapte sont bien visibles de profil.
Le mâle ne peut pas striduler, lors de la parade, il se place devant la femelle, s'incline puis fait vibrer ses ailes.
Végétarien, le Tétrix riverain mange des poacées (graminées), des mousses et des lichens[3].
Cette espèce a été décrite sous le protonyme Gryllus subulatus par Linné en 1758.
♀
♂
Tetrix subulata est une espèce d'insectes orthoptères de la famille des Tetrigidae. Elle est appelée Tétrix riverain ou Tétrix subulé.
Het zeggendoorntje (Tetrix subulata) is een rechtvleugelig insect uit de familie doornsprinkhanen (Tetrigidae), onderfamilie Tetriginae. De soort komt onder andere in België en Nederland voor. Het spel subulata is vernoemd naar de sprinkhaan.
Kortdoornige mannetjes bereiken een lengte van 8,5 tot 10 millimeter, de vrouwtjes zijn 10,5 tot 12 mm lang. Langdoornige mannetjes zijn 10,5 tot 12 mm en vrouwtjes 12 tot 14,5 mm lang[1].
De lichaamskleur is bruin, het halsschild is vlak en niet dakvormig zoals veel andere soorten. Het halsschild is wel gekield en steekt bij de kortdoornige vorm tot voorbij de knie van het achterste potenpaar en steekt de achtervleugel iets uit. Bij de langgedoornde exemplaren steekt het halsschild nog verder uit en is de achtervleugel relatief langer.
Het zeggendoorntje kan door het platte halsschild in de Benelux alleen met het zanddoorntje worden verward, althans de langgevleugelde vorm. Het zanddoorntje is altijd langgevleugeld en blijft daarnaast kleiner.
Het zeggendoorntje komt in grote delen van Europa voor en is plaatselijk algemeen in Nederland en België. De habitat bestaat uit allerlei wat schralere milieus zoals heide en spoordijken.
Het zeggendoorntje is actief gedurende de maanden maart tot september, de mannetjes laten zich vooral horen tussen negen uur in de ochtend tot zeven uur in de avond[1].
Vrouwtje
Mannetje (♂)
Referenties
Bronnen
Het zeggendoorntje (Tetrix subulata) is een rechtvleugelig insect uit de familie doornsprinkhanen (Tetrigidae), onderfamilie Tetriginae. De soort komt onder andere in België en Nederland voor. Het spel subulata is vernoemd naar de sprinkhaan.
Skakun szydłówka (Tetrix subulata) – niewielki owad prostoskrzydły z rodziny skakunowatych (Tetrigidae), o holarktycznym zasięgu występowania. Gatunek typowy rodzaju Tetrix[2].
Osiąga długość do 15 mm. W Polsce występuje pospolicie[3], głównie w środowiskach wilgotnych[4], na polach, łąkach, nieużytkach i bagnach[5].
Skakun szydłówka (Tetrix subulata) – niewielki owad prostoskrzydły z rodziny skakunowatych (Tetrigidae), o holarktycznym zasięgu występowania. Gatunek typowy rodzaju Tetrix.
Osiąga długość do 15 mm. W Polsce występuje pospolicie, głównie w środowiskach wilgotnych, na polach, łąkach, nieużytkach i bagnach.
Strandtorngräshoppa (Tetrix subulata), även kallad ängstorngräshoppa, är en art i insektsordningen hopprätvingar som tillhör familjen torngräshoppor.
Strandtorngräshoppan har en kroppslängd på runt 9 till 15 millimeter. Dess färg är varierande, från ljus till mycket mörk eller rödaktigt brun. Den har vanligen välutvecklade flygvingar och om den blir skrämd så kan den flyga undan.
Strandtorngräshoppan finns i Europa och österut till Sibirien. Söderut finns den till Nordafrika. I Sverige finns den över hela landet.
Strandtorngräshoppans habitat är vanligen fuktiga gräsmarker som ängar och hedar. Den hittas ofta i närheten av vatten, som kring bäckar och andra mindre vattendrag eller vattenansamlingar.
Före parningen kommunicerar hanen och honan med visuella signaler. När en hane upptäcker en hona närmar sig han henne stegvis och vid varje uppehåll i närmandet rör han på ett gungande sätt sin kropp åt sidorna eller framåt och bakåt. Om honan är parningsvillig svarar hon på hanens närmande genom att föra sina bakben upp och ned.
Wikimedia Commons har media som rör Strandtorngräshoppa.
Strandtorngräshoppa (Tetrix subulata), även kallad ängstorngräshoppa, är en art i insektsordningen hopprätvingar som tillhör familjen torngräshoppor.
