Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia) on hunajakukkien sukuun kuuluva yksivuotinen ruohokasvi. Hunajakukat sijoittuvat lemmikkikasvien heimoon. Aiemmin aitohunajakukka on luettu sievikkikasvien (Hydrophyllaceae) heimoon, mutta uudemmassa luokittelussa sievikkikasvit on sisällytetty lemmikkikasveihin alaheimoksi.
Aitohunajakukka kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Varsi on pysty ja hapsi- ja nystykarvainen. Kierteisesti sijaitsevat lehdet ovat kahteen kertaan parijakoiset tai pariosaiset, liuskat ovat hammaslaitaisia. Lehden lapa on kooltaan 2–8 cm pitkä. Kukinto on hyvin tiheä, toispuolinen latvakiehkura. Kukat ovat kaksineuvoisia, lyhytperäisiä ja väriltään yleensä sinisiä. Teriö on ratasmainen ja kooltaan 6–9 millimetriä, heteet ovat hyvin pitkäpalhoisia. Aitohunajakukka kukkii Suomessa heinä-syyskuussa. Kasvin hedelmänä on kota.[1]
Lajin lehdet muistuttavat pietaryrtin lehtiä, minkä takia sen on saanut tieteellisen nimensä tanacetifolia, joka viittaa sukuun Tanacetum eli pietaryrtit.[2]
Aitohunajakukka on alun perin kotoisin läntisestä Pohjois-Amerikasta.[3] Eurooppaan laji on tuotu viljelykasviksi. Suomessa aitohunajakukkaa tavataan villiintyneenä satunnaisesti Kemin korkeudelle saakka.[1][4]
Suomessa aitohunajakukka tavataan viljelyjäänteenä ja joskus myös tulokkaana kasvimailla ja pelloilla.[1] Villiintyneenä laji viihtyy muun muassa tienpientareilla ja joutomailla.[2]
Aitohunajakukka on erittäin hyvä mesikasvi. Sen vuoksi sitä viljellään muun muassa hunajantuotantoa varten.[2]
Aitohunajakukka (Phacelia tanacetifolia) on hunajakukkien sukuun kuuluva yksivuotinen ruohokasvi. Hunajakukat sijoittuvat lemmikkikasvien heimoon. Aiemmin aitohunajakukka on luettu sievikkikasvien (Hydrophyllaceae) heimoon, mutta uudemmassa luokittelussa sievikkikasvit on sisällytetty lemmikkikasveihin alaheimoksi.
