Mae'r swrcod (Lladin: Scoliopteryx libatrix) yn wyfyn yn y teulu Noctuidae. Mae'r teulu'n cynnwys tua 35,000 o rywogaethau, mwy nag unrhyw deulu arall yn y Lepidoptera. Mae lled ei adennydd agored tua 44 mm.
Mae cyfnod hedfan yr herald rhwng Mehefin a Tachwedd. Yn ystod y gaeaf, bydd y gwyfynod yn gaeafgysgu mewn llefydd tywyll, oer (ee celeri, ysguboriau ac ogofâu), gan ddychwelyd i hedfan eto o fis Mawrth i fis Mehefin. Ei gynefin yw parciau a gerddi coetiroedd, ac (efallai o ganlyniad) mae'r adain pan fo'n gorffwys yn debyg i ddeilen wyw wedi crebachu.
Mae lindys yr herald yn wyrdd llachar sy'n gyffredin i lawer o lindys. Maent yn cael eu adnabod gan y llinellau melyn tenau ac amlwg sy'n rhedeg ar draws y corff rhwng segmentau. Pan fo'n oedolyn, maen nhw'n clymu eu hunain rhwng dwy ddeilen ac yn troi'n chwiler (cocwn) gwyn.
Sklepnice obecná (Scoliopteryx libatrix) (také nazývaná lalokokřídlec vrbový nebo můra sklepní) je druh motýla z čeledi můrovitých vyskytující se v Česku.
Sedící můra se složenými křídly je dlouhá 2 cm. Křídla jsou hnědá, na křídlech je vždy velká zlatá skvrna a 2 bílé tečky, přes křídlo jsou také 2 bílé čáry. Zadní křídla jsou šedá. Housenka je zelená se žlutým pruhem podél těla. Nohy jsou hnědobíle pruhované.
Vyskytuje se ve vegetaci na břehu řek, v parcích, zahradách, také na okraji lesa nebo v světlejších častech lesa. Živné stromy housenek jsou topoly a vrby.
Jsou aktivní hlavně v noci, ale také méně často i přes den. Neživí se nektarem jako ostatní motýli, ale vysávají šťávu z bobulovitého ovoce, sosák mají uzpůsobený k propichování jeho slupky. Přezimovávají společně ve skupinách na krytých místech namačkaní na sobě.
Sklepnice obecná (Scoliopteryx libatrix) (také nazývaná lalokokřídlec vrbový nebo můra sklepní) je druh motýla z čeledi můrovitých vyskytující se v Česku.
Die Zackeneule (Scoliopteryx libatrix), auch als Zimteule, Krebssuppe, Orangefarbene Zackeneule, Sturmhaube, Näscherin, Dotterweidenspinner oder Zuckereule bekannt, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 40 bis 45 Millimetern. Der Saum Ihrer Vorderflügel ist unregelmäßig gezackt. Von daher haben die Falter ihren üblichen deutschen Namen. Sie haben eine braune bis graue Grundfärbung, die einen rosafarbenen Einschlag aufweisen kann. Etwa das hintere Flügeldrittel wird durch eine hellgraue Binde, die in der Mitte dunkler als an den Seiten ist, abgeteilt. Der Thorax und der verbleibende Flügelteil weisen eine rostbraune Musterung auf. Darüber hinaus haben sie einen kleinen weißen Diskoidalfleck und einen weiteren weißen Punkt am Flügelansatz. Am Flügelvorderrand und nahe der Flügelspitze sind weiße Wische erkennbar. Die Hinterflügel sind graubraun gefärbt und haben eine dunkle Mittellinie. Die Beine sind weiß und braun gemustert.
Die Raupen werden ca. 50 Millimeter lang und haben einen schlanken Körper. Sie sind hellgrün gefärbt und haben eine helle, leicht gelbliche Seitenlinie.[1]
Die Tiere sind weit verbreitet, unter anderem in Europa, Asien und Nordafrika. Sie leben in verschiedensten Lebensräumen, wie z. B. in Laubwäldern, an Gewässerufern und am Rand von Mooren und Sümpfen, aber auch in Gärten und Parks.[1]
Die nachtaktiven Falter können mit ihrem starken Saugrüssel Früchte, wie etwa Brombeeren, anstechen und aussaugen. Sie überwintern an Orten mit hoher Luftfeuchtigkeit, wie z. B. in Höhlen oder feuchten Kellern. Dort kann man sie manchmal in größeren Gruppen im Winter finden, meist mit auf den Flügeln kondensierten Tautröpfchen. Auch im Sommerhalbjahr, beispielsweise auf der Innenseite abstehender Borke kränkelnder Bäume, bilden sie gelegentlich Aggregationen.[1]
Die Zackeneule fliegt jährlich in zwei Generationen von Juni bis Juli und von August bis in den Juni des nächsten Jahres. Die Raupen findet man von Mai bis Juni und von Juli bis September.[2]
Die Raupen ernähren sich vor allem vom Laub von Salweide (Salix caprea), Korb-Weide (Salix viminalis) und Zitterpappel (Populus tremula), sowie von weiteren Arten der Gattungen Salix und Populus.[1]
Die Raupen fressen in der Regel die Äste von oben nach unten ab. Die Verpuppung findet an der Basis der Pflanzen zwischen Blättern oder direkt am Boden statt.[1] Die Puppe ist schwarz.
Die Zackeneule (Scoliopteryx libatrix), auch als Zimteule, Krebssuppe, Orangefarbene Zackeneule, Sturmhaube, Näscherin, Dotterweidenspinner oder Zuckereule bekannt, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Scoliopteryx libatrix es una espècia de lepidoptères (parpalhons) de la familha deis Erebidae (o dei Noctuidae segon lei classificacions).
Pron comuna, si rescoantra dins d'environas umidas, ribas dei rius, bòrds dei torbieras e paluns e tanben dins lei jardins, pargues, luecs incultes.
Lo parpalhon, d'una envergadura de 4 a 5 cm, si vetz de març a decembre ; es bivoltin, leis adultes de la segonda generacion ivèrnan e si refugián dins lei baumas, cròtas e autrei sostas.
The herald (Scoliopteryx libatrix) is a moth of the family Erebidae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found throughout the Palearctic and Nearctic (Holarctic).
It has a wingspan of about 44 mm.[1] The wings are ample; the forewing angled in the middle of the termen, concave between the angle and the acute apex. Forewing grey mixed with ochreous, with fuscous striae, posteriorly with a rosy tinge: the veins terminally whitish; an irregular median suffusion reaching from base to middle, orange red more or less mixed with yellow; inner and outer lines pale with dark edges; a white spot at base on median vein; a white dot represents the orbicular stigma; reniform formed of two black dots; hindwing fuscous, paler at base; ab. suffusa Tutt is a scarce dark form without the usual rosy tinge in the terminal area of forewing; ab. pallidior Spul. includes pale whitish grey looking examples; while pallida Spul. refers to pale more yellowish specimens from Turkestan.[2]
The herald's flight period is between June and November, in one or two broods. During the winter the herald moth hibernates in dark, cool structures (e.g. cellars, barns and caves), returning to take wing again from March to June. Its habitat is woodland parks and gardens, and (perhaps consequently) the resting wing pattern resembles a dead, shrivelled leaf.
Herald caterpillars are a bright green shade common to many caterpillars. They are distinguished by the thin yellow lines running across the body between segments. When maturity is reached, they pupate between two leaves, in a white cocoon made of silk.
Herald moths are the first recorded insect to use the piloerection mechanism for thermoregulation. Piloerection helps the moth to save energy by decreasing heat loss and shortening the duration of the warm-up, while "laying the hairs down" may provide fast decreasing of the body temperature and reduction of energy expenditure. During flight, the piloerection affects both heat insulation and heat production, especially important during higher flight speeds that require greater "fur" insulation.[3]
The herald (Scoliopteryx libatrix) is a moth of the family Erebidae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found throughout the Palearctic and Nearctic (Holarctic).
Keldriöölane (Scoliopteryx libatrix) on öölaste sugukonda kuuluv liblikaliik.
Keldriöölane on Eestis tavaline. Keldriöölane on üks vähestest liblikaliikidest, kes Eestis talvituvad valmikuna. Talvitumiskohtadeks on koopad, keldrilaed ja -seinad, kaevurakked. Röövikud toituvad põdrakanepil, pajudel jm. Valmikud on pikaealised, võivad elada kauem kui aasta.
Liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix) on melko yleinen yöperhoslaji.
Liuskayökkönen on melko kookas ja värikäs yöperhoslaji. Etusiipien pohjaväri on punaruskea ja siiven keskiosa hieman oranssinsävyinen. Siiven poikki kulkevat vaaleina sisempi poikkiviiru sekä kaksinkertainen ulompi poikkiviiru. Etusiipien kärjet ovat venyneet sirppimäisiksi ja siiven ulkoreuna on tunnusomaisesti liuskoittunut, mistä laji on saanut nimensäkin. Takasiivet ovat harmaanruskeat. Siipiväli 40–45 mm.[1][2][3]
Liuskayökköstä tavataan Euroopassa, Aasiassa Japaniin asti sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa lajia tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Aikuiset perhoset lentävät toukokuusta heinäkuuhun ja toisena sukupolvena heinäkuusta lokakuuhun.[4]
Laji elää niityillä, lehtimetsissä ja puistoissa.
Liuskayökköset talvehtivat aikuisina. Luonnossa talvehtimispaikkoja ovat luolat ja kallionkolot[5], mutta helpoimmin lajin tapaa talvehtimasta ulkorakennuksista. Erityisesti maakellareista saattaa tavata kymmenien talvehtivien liuskayökkösten ryhmiä. Talvehtineet perhoset lähtevät lentoon keväällä ja niiden lento jatkuu heinäkuulle saakka. Talvehtineiden yksilöiden jälkeläiset aloittavat lentonsa heinäkuussa ja lentävät myöhään syksyyn. Jopa yli vuoden pituisen aikuisvaiheensa ansiosta liuskayökkönen kuuluu aikuisena pitkäikäisimpiin perhoslajeihin.
Liuskayökkönen lentää mielellään syötille, mutta harvemmin valolle. Calpinae-alaheimolle ominaiseen tapaan perhosen imukärsä on kova ja piikikäs, mikä mahdollistaa nesteiden imemisen marjojen ja hedelmien kuoren läpi[1].
Toukka syö pajuja (Salix sp.)[6].
Liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix) on melko yleinen yöperhoslaji.
Scoliopteryx libatrix
La Découpure (Scoliopteryx libatrix) est une espèce holarctique de lépidoptères (papillons) de la famille des Erebidae.
L'imago de Scoliopteryx libatrix a une envergure comprise entre 44 et 48 millimètres.
Les ailes antérieures sont brun cannelle foncé à nuance rosée, avec des taches rouge orangé dans la moitié basale. Elles sont traversées par une ligne antémédiane et une double ligne postmédiane blanchâtres, et ont le bord externe fortement festonné[1],[2]. Deux petits points blancs sont également visibles sur l'aile antérieure : un à sa base et un dans l'aire médiane.
La chenille vit sur les peupliers et les saules[3].
L'espèce est bivoltine. La période de vol dure d'abord de juillet à octobre, voire décembre, puis les adultes de la seconde génération hivernent et sont à nouveau visibles de mars à juin.
Cette espèce a une distribution holarctique : elle est présente en Europe, Asie, Afrique du Nord et Amérique du Nord[4].
Assez commune, elle se rencontre dans des milieux boisés humides, les berges des cours d'eau, les bords des tourbières et marécages et aussi dans les jardins, parcs, et lieux incultes. Les papillons de la seconde génération hivernent dans des grottes[5], mais aussi dans les caves, greniers et autres abris[6].
On trouve l'espèce jusqu'à une altitude de 2 000 mètres.
Le nom scientifique Scoliopteryx fait référence à la bordure des ailes qui ressemble aux bordures de rideaux. Le papillon est également appelé « rouille » ou « papillon de rouille », d'après les taches de couleur rouille sur les ailes[7].
Scoliopteryx libatrix
La Découpure (Scoliopteryx libatrix) est une espèce holarctique de lépidoptères (papillons) de la famille des Erebidae.
Het roesje (Scoliopteryx libatrix) is een vlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae).
De vlinder is in Nederland en België algemeen. De vlinder komt vooral in bosrijke omgevingen voor maar kan ook in kelders, garages en op zolders worden aangetroffen als ze er een droog plekje vinden om te overwinteren. Ze komen voor tot op een hoogte van 2000 meter. De vliegtijd is van juli tot oktober en na te hebben overwinterd van half april tot juni.
De voorvleugels zijn bruin, donker kaneelkleurig met oranjerode vlekken en vertonen een dubbele witte dwarslijn. Onderaan zijn ze sterk ingesneden, gekarteld. Tussen de onderrand en de dubbele lijn loopt een witachtige zigzaglijn.[1] Verder vallen 4 ronde witte vlekjes op; twee in de onderhoeken van de oranjerode vlekken en twee bovenaan. De spanwijdte bedraagt tussen de 44 en 48 millimeter.
De rupsen hebben als waardplant onder andere de wilg en populier. Ze zijn groen en hebben donkere en gele zijlijnen, waardoor ze goed gecamoufleerd zijn. Overdag rusten ze aan de onderzijde van een blad. Als de rups volgroeid is, hecht ze zich vast in een opgerold blad of in twee aaneengesponnen bladeren. Na drie weken verschijnt de volwassen vlinder.[2]
De volwassen vlinders leven in de lente van nectar van wilgenkatjes, in de zomer van braambessen en in het najaar van nectar van klimop. Omdat ze 's nachts actief zijn, moeten ze opletten voor vleermuizen. Ze hebben echter bijzondere verdedigingsmaatregelen ontwikkeld. Onder de schubben aan beide kanten van het borststuk hebben ze een soort trommelvlies-detector waarmee ze vleermuizen vanop 30 meter kunnen horen. Als er onverwacht dichterbij een vleermuis opduikt, vouwen roesjes hun vleugels dicht en laten ze zich vallen.
Roesje behoren tot de weinige nachtvlinders die overwinteren. Ze doen dat in groepen in kelders of grotten. Merkwaardig is dat ze overwinteren samen met hun vijanden, de vleermuizen.[3]
De naam 'roesje' komt waarschijnlijk voort uit de kartelvormen achteraan de vleugels die aan de ruches van een gordijn doen denken. Ook de wetenschappelijke naam Scoliopteryx, wat kartelvleugelig betekent, verwijst daarnaar. De vlinder wordt ook wel 'roestje' of 'roestvlekvlinder' genoemd, naar de roestkleurige plekken op de vleugels. Eén van de Duitse namen voor het roesje is Krebssuppe omdat het lijkt of op de bruine vleugels oranje kreeftensoep is gemorst.[4]
Bronnen, noten en/of referentiesHet roesje (Scoliopteryx libatrix) is een vlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae).
Szczerbówka ksieni, szczerbówka wierzbówka (Scoliopteryx libatrix) – gatunek motyla z rodziny mrocznicowatych. Rozpiętość skrzydeł 40-45 mm[2]. Na przednich skrzydłach dwie białe przepaski i białe plamki. W ciągu roku szczerbówka ksieni ma dwa pokolenia. Owady drugiego pokolenia zimują.
Owady dorosłe występują w przez cały rok (w zimie w piwnicach i jaskiniach można spotkać okazy zimujące). Imago żywią się nektarem, a także sokiem opadłych jagód i owoców. Gąsienice żywią się liśćmi wierzb i topól.
Typowym biotopem tego motyla są brzegi rzek i strumieni, oraz wilgotne zarośla, lasy liściaste i mieszane.
Szczerbówka ksieni, szczerbówka wierzbówka (Scoliopteryx libatrix) – gatunek motyla z rodziny mrocznicowatych. Rozpiętość skrzydeł 40-45 mm. Na przednich skrzydłach dwie białe przepaski i białe plamki. W ciągu roku szczerbówka ksieni ma dwa pokolenia. Owady drugiego pokolenia zimują.
Owady dorosłe występują w przez cały rok (w zimie w piwnicach i jaskiniach można spotkać okazy zimujące). Imago żywią się nektarem, a także sokiem opadłych jagód i owoców. Gąsienice żywią się liśćmi wierzb i topól.
Typowym biotopem tego motyla są brzegi rzek i strumieni, oraz wilgotne zarośla, lasy liściaste i mieszane.
Scoliopteryx libatrix é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Erebidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Scoliopteryx libatrix é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Erebidae.
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Flikfly (Scoliopteryx libatrix)[1] är en fjärilsart som beskrevs av Linnaeus 1758. Flikfly ingår i släktet Scoliopteryx, och familjen nattflyn.[1][2][3] Arten är reproducerande i Sverige.[3] Inga underarter finns listade.[1]
Arten når en vingspann av upp till 50 mm. Den har trekantiga främre vingar med en gråbrun grundfärg och intensiva orange mönster. Den full utbildade fjärilen vilar under vintern i grottor, i källare eller i liknande gömställen. Larverna har en grön färg och hittas ofta på träd av videsläktet eller poppelsläktet.[4]
Wikimedia Commons har media som rör Flikfly.
Flikfly (Scoliopteryx libatrix) är en fjärilsart som beskrevs av Linnaeus 1758. Flikfly ingår i släktet Scoliopteryx, och familjen nattflyn. Arten är reproducerande i Sverige. Inga underarter finns listade.
Arten når en vingspann av upp till 50 mm. Den har trekantiga främre vingar med en gråbrun grundfärg och intensiva orange mönster. Den full utbildade fjärilen vilar under vintern i grottor, i källare eller i liknande gömställen. Larverna har en grön färg och hittas ofta på träd av videsläktet eller poppelsläktet.
Scoliopteryx libatrix là một loài bướm đêm trong họ Erebidae.[1][2]
.jpg)
.jpg)
Eule_im_Keller.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
