Gwyfyn]] sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gem fforch aur hardd, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gemau fforch aur hardd; yr enw Saesneg yw Beautiful Golden Y, a'r enw gwyddonol yw Autographa pulchrina.[1][2]
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r gem fforch aur hardd yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn]] sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw gem fforch aur hardd, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy gemau fforch aur hardd; yr enw Saesneg yw Beautiful Golden Y, a'r enw gwyddonol yw Autographa pulchrina.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r gem fforch aur hardd yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Die Ziest-Silbereule (Autographa pulchrina), auch als Silberpunkt-Höckereule bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Die Ziest-Silbereule ist ein mittelgroßer Falter mit einer Flügelspannweite von 35 bis 40 Millimetern aus der Unterfamilie der Goldeulen (Plusiinae). Die Falter haben purpurbraune oder kupferbraune Vorderflügel mit silberfarbenen Zeichen in Form eines V mit einem daneben liegenden Punkt, die manchmal miteinander verbunden sind. Im Gegensatz zur sehr ähnlichen und geringfügig größeren Jota-Silbereule (Autographa jota) ist die Zeichnung kontrastreicher, bunter und meist etwas dunkler. Die Fransen auf der Unterseite sind schwarz-weiß gescheckt. Die Hinterflügel sind braungrau mit einer dunklen Mittelbinde und dunklem Saum. Die Art variiert stark in Färbung und Zeichnung, und folgende Formen wurden beschrieben:[1]
Die Raupen sind grün gefärbt und haben gelblich weiße, leicht gewellte Seitenstreifen. Der Kopf ist grün und schwärzlich umrandet. Die Puppe ist schwarz.[2]
Die Ziest-Silbereule ist in Europa weit verbreitet und kommt außerdem in Teilen Sibiriens vor. In den Alpen findet man sie noch in Höhen von über 1.600 Metern.[2] Das Vorkommen umfasst sonnige Hänge, Waldränder, Ufergebiete, Wiesentäler, Gärten und Parklandschaften.[1]
Die Weibchen legen die Eier an der Futterpflanze ab, aus denen im Herbst die Raupen schlüpfen, die sich dann von den Blättern einer Vielzahl von Pflanzen ernähren, wie beispielsweise:[1]
Sie überwintern und verpuppen sich überwiegend im Mai des folgenden Jahres. Die Falter fliegen von Juni bis August.
Die Art kommt in Deutschland verbreitet in unterschiedlicher Häufigkeit vor und wird deshalb nicht als gefährdet eingestuft.
Die Ziest-Silbereule (Autographa pulchrina), auch als Silberpunkt-Höckereule bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae).
Autographa pulchrina (beautiful golden Y) is a moth of the family Noctuoidea. It is found in Europe East to the Urals and the Caucasus.Also in the Khentii Mountains (Mongolia) and East Siberia.
The wingspan is 35–40 mm. The length of the forewings is 17–20 mm. Forewing fuscous purplish, with the dark suffusion stronger than in iota; inner and outer lines more or less marked with pale yellowish, edged with dark brown;the inner preceded by a brown fascia; median area below middle ferruginous brown, with an orange suffusion beneath externally; reniform stigma partly outlined with pale golden; the two golden spots as in iota; submarginal line suffusedly edged with olive brown, except above anal angle; hindwing as in iota; in the ab. percontatrix Auriv. the two golden spots are confluent; the form gammoides Speyer, from the Baltic provinces and North and Central Germany, is darker, with the purplish tint of forewings stronger and the metallic spots united; — buraetica Stgr. is also a darker, brownish grey form, with stronger golden tinge and conjoined spots, from the Kentei Mts. and E. Siberia; in the ab. pallida ab. nov. [Warren] from the Engadine the ground colour is whitish.[1]
The caterpillars are green and have yellowish white, slightly wavy lateral stripes. The head is green and blackish bordered. The pupa is black.
The moth flies in one or two generations in from May to June and August to September in case of a second generation.[1]
The larvae feed on low plants such as nettle, honeysuckle, Stachys sylvatica and Jacobaea vulgaris.[2]
Autographa pulchrina (beautiful golden Y) is a moth of the family Noctuoidea. It is found in Europe East to the Urals and the Caucasus.Also in the Khentii Mountains (Mongolia) and East Siberia.
Kirjovaskiyökkönen (Autographa pulchrina) on varsin yleinen, punertavankirjava keskikesän yöperhoslaji.
Etusiipien pohjaväri vaihtelee vaalean punaruskeasta tumman violetinruskeaan ja ne ovat monimutkaisen sävykirjonsa vuoksi levottoman kirjavat. Siiven keskellä on pienehkö, valkoinen, kreikkalaista gamma-kirjainta muistuttava kuvio, joka on useimmiten jakaantunut kahteen erilliseen osaan. Kuvion takaa siipi on pieneltä alueelta ruosteenkellertävä. Munuaistäplän reunus on hopeisen vaalea ja täplä on takareunastaan musta. Sisempi ja ulompi poikkiviiru ovat vaaleanruskeat, gamma-kuviota tummemmat ja ulommassa poikkiviirussa on pieni, terävä mutka sisäänpäin. Aaltoviiru erottuu tummana ja siinä on loivasti kaartuva, hieman w-kirjaimen muotoinen mutka. Siipiripset ovat alapinnalta täplikkäät ja niiden ruskea tyviviiru on hyvin himmeä. Takasiivet ovat tummanharmaat, ulkoreunaa kohti tummenevat ja niiden alapinnalla on viivamaiseksi venynyt keskipilkku. Siipiväli 36–42 mm.[1][2][3]
Lajia tavataan laajalla alueella läntisimmästä Euroopasta Japaniin saakka.[4] Suomessa sitä tavataan lähes koko maassa etelärannikolta ainakin Keski-Lappiin saakka. Pohjoisesta havaintoja on kuitenkin huomattavasti etelää vähemmän. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesäkuun alkupuolelta elokuulle lennon ollessa huipussaan heinäkuun alussa.[5]
Kirjovaskiyökkönen on yleinen laji, joka viihtyy sekä kosteissa että kuivissa ympäristöissä. Rehevien metsien ja metsänreunusten lisäksi se on runsaslukuinen erilaisissa kulttuuriympäristöissä. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat valolle. Ne myös käyvät kukilla. Laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana ja koteloituu kotelokopan sisään ravintokasvin yhteenpunottujen lehtien väliin.[3][4]
Toukka elää erilaisilla ruohovartisilla kasveilla.[3]
Kirjovaskiyökkönen (Autographa pulchrina) on varsin yleinen, punertavankirjava keskikesän yöperhoslaji.
De donkere jota-uil (Autographa pulchrina) is een nachtvlinder uit de familie Noctuidae, de uilen. De voorvleugellengte bedraagt tussen de 17 en 20 millimeter en lijkt sterk op de jota-uil (A. jota). De soort komt verspreid over Europa en de Kaukasus voor. Hij overwintert als rups.
De donkere jota-uil heeft als waardplanten allerlei kruidachtige planten, zoals brandnetel, kamperfoelie, bosandoorn en jakobskruiskruid.
De donkere jota-uil is in Nederland en België een zeldzame soort, die verspreid over het hele gebied kan worden gezien. De vlinder kent één generatie die vliegt van begin mei tot en met juni. Soms is er een tweede generatie in augustus en september.
De donkere jota-uil (Autographa pulchrina) is een nachtvlinder uit de familie Noctuidae, de uilen. De voorvleugellengte bedraagt tussen de 17 en 20 millimeter en lijkt sterk op de jota-uil (A. jota). De soort komt verspreid over Europa en de Kaukasus voor. Hij overwintert als rups.
Fiolettbrunt metallfly (Autographa pulchrina) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er vanlig nord til Nordland i Norge.
Et middelsstort (vingespenn 36–40 mm), fiolettaktig brunt nattfly. Den kan kjennes på forvingenes fiolette fargetone med markerte tegninger, vanligvis to-delt sølvhvit flekk og på at nyre- og ringmerkene er mørke og tydelige. Forkroppen (thorax) er fiolettaktig brun med en høy tverrkjøl av oppstående, håraktige skjell foran og en dusk over scutellum. Forvingen er rødbrunlig med et markert, fiolett skjær. Midt i vingen er det to sølvhvite flekker (en sjelden gang sammenvokst), den ytterste er oval og den innerste v-formet. Bak og utenfor den ovale sølvflekken er det en diffus, brunoransje flekk. Ringmerket, som sitter i munningen av den v-formede sølvflekken, er mørk-kantet, bønneformet og tydelig. Nyremerket er mørkt og kommaformet. Mellomlinjene, som avgrenser midtfeltet, er lyse med brune kanter. Bølgelinjen langs vingens ytterkant er mørkbrun, tydelig i den fremre halvdelen der den er S-formet. Vingens ytterkant er smalt brun. Bakvingen er brunhvit med gråbrun ytterkant, markert skille mellom de to fargene.
Arten finnes i skogkanter, lysninger i skogen, hager og ruskemark. Larvene, som ovevintrer, lever på ulike lave planter, særlig brennesle (Urtica dioica). De voksne sommerfuglene flyr i juni–august.
Den er utbredt i hele Europa og det nordlige Asia østover til Japan. I Norge er den vanlig nord til Rana i Nordland, det finnes spredte funn til Kvæfjord i Troms.
Fiolettbrunt metallfly (Autographa pulchrina) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er vanlig nord til Nordland i Norge.
Autographa pulchrina é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Noctuidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Haworth, tendo sido descrita no ano de 1809.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Autographa pulchrina é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Noctuidae.
A autoridade científica da espécie é Haworth, tendo sido descrita no ano de 1809.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Autographa pulchrina là một loài bướm đêm trong họ Noctuidae.[1][2]
Металловидка V-золотое, Совка-металловидка красивая (лат. Autographa pulchrina) — бабочка из семейства совок (Noctuidae).
16—19 мм. Передние крылья фиолетовокоричневые, с пестрым рисунком и двумя золотыми пятнами в центральной части — округлым и напоминающим букву «V».
Бабочки летают с конца июня до начала августа. Гусеницы живут на различных травах.
Европейскозападносибирский вид. Локально встречается в лесных и лесостепных районах.
Металловидка V-золотое, Совка-металловидка красивая (лат. Autographa pulchrina) — бабочка из семейства совок (Noctuidae).
16—19 мм. Передние крылья фиолетовокоричневые, с пестрым рисунком и двумя золотыми пятнами в центральной части — округлым и напоминающим букву «V».
Бабочки летают с конца июня до начала августа. Гусеницы живут на различных травах.
Европейскозападносибирский вид. Локально встречается в лесных и лесостепных районах.