Libocedrus és un gènere de coníferes amb cinc espècies dins la família Cupressaceae, és natiu de Nova Zelanda i Nova Caledònia. Aquest gènere està estretament relacionat amb els gèneres sud-americans Pilgerodendron i Austrocedrus, i el de Nova Guinea Papuacedrus.
Les fulles estan imbricades, fan de 3-7 mm de llargada. Les pinyes fan 8-20 mm de llargada.
La seva fusta és tova i moderadament resistent a la descomposició i amb fragància resinosa. Les dues espècies de Nova Zelanda es fan servir com plantes ornamentals.
Libocedrus és un gènere de coníferes amb cinc espècies dins la família Cupressaceae, és natiu de Nova Zelanda i Nova Caledònia. Aquest gènere està estretament relacionat amb els gèneres sud-americans Pilgerodendron i Austrocedrus, i el de Nova Guinea Papuacedrus.
Les fulles estan imbricades, fan de 3-7 mm de llargada. Les pinyes fan 8-20 mm de llargada.
Die Schuppenzedern[1] (Libocedrus), auch Flusszedern genannt,[2] sind eine Gattung von immergrünen Sträuchern oder Bäumen aus der Familie der Zypressengewächse (Cupressaceae). Die Zweige sind wedelförmig und mit schuppenförmigen Laubblättern bedeckt. Das natürliche Verbreitungsgebiet der Arten liegt auf Neuseeland und auf Neukaledonien. Keine der fünf Arten wird häufig genutzt, nur eine hat geringe forstwirtschaftliche Bedeutung.
Die Schuppenzedern sind einhäusige, immergrüne, bis zu 35 m hohe Sträucher oder Bäume. Die Borke ist rötlich braun bis braun, schuppig und blättert in länglichen Streifen oder Platten ab. Die Äste sind ausgebreitet oder aufsteigend und bilden eine pyramidenförmige, kegelförmige oder buschige Krone. Die Zweige sind wedelförmig und ebenfalls aufsteigend oder ausgebreitet.[3]
Die Blätter sind schuppenförmig, kreuzgegenständig, dachziegelartig angeordnet und herablaufend. Sie sind ganzrandig, mit freistehendem oder angedrücktem, stumpfem bis spitzem Blattende. Die Spaltöffnungen bilden an den Zweigunterseiten deutliche Streifen. An den äußersten, abgeflachten Zweigen sind sie deutlich zweigestaltig: Die Flächenblätter sind kleiner bis etwa gleich groß wie die Kantenblätter, rhombisch und 1 bis 5 mm lang. Die Kantenblätter sind 2 bis 7 mm lang, längsgefaltet, abstehend, sichelförmig gebogen und drüsenlos.[3]
Die Pollenzapfen stehen einzeln an den Enden der Zweige. Sie sind 2,5 bis 10 mm lang und haben Durchmesser von 2 bis 3,5 mm. Die 8 bis 24 Mikrosporophylle stehen kreuzgegenständig, sie sind schildförmig und tragen meist 4 selten bis 6 abaxiale Pollensäcke. Die Samenzapfen wachsen an den Enden der abgeflachten Zweige und werden von 4 bis 5, 8 bis 18 mm langen Laubblättern umgeben. Die Zapfen bestehen aus zwei Paar kreuzgegenständigen, holzigen und schaligen und auf der Außenseite mehr oder weniger stark bedornten Zapfenschuppen. Das obere, fruchtbare Paar öffnet sich bei der Zapfenreife, das untere hat eine ähnlich Form, ist jedoch kleiner und unfruchtbar. Je Zapfen werden 4 Samen mit zwei unterschiedlich großen Flügeln gebildet.[4] Sämlinge bilden zwei Keimblätter.[3][5]
Die Chromosomenzahl beträgt 2n=22.[6]
Stamm von Libocedrus bidwillii
Zweige von Libocedrus bidwillii
Zweig von Libocedrus plumosa
Das natürliche Verbreitungsgebiet von zwei der fünf Arten liegt auf Neuseeland, die anderen drei kommen auf Neukaledonien vor.[5]
Die Schuppenzedern (Libocedrus) sind eine Gattung in der Familie der Zypressengewächse (Cupressaceae).[7] Dort wird sie der Unterfamilie Callitroideae zugeordnet.[8] Die Gattung wurde von dem österreichischen Botaniker Stephan Ladislaus Endlicher 1847 in Synopsis Coniferarum, Band 42 erstbeschrieben. Die Typusart ist Libocedrus plumosa (D.Don) Sarg. Der Gattungsname Libocedrus leitet sich vom Griechischen libos für „Träne“ oder „Tropfen“ ab, verweist damit auf austretende Harztropfen und von cedrus dem Gattungsnamen der Zedern.[3][9] Ein Synonym der Gattung ist Stegocedrus Doweld, ein Taxon, das 2001 von Alexander Borissovitch Doweld aufgestellt wurde. Als Typusart wurde Stegocedrus austrocaledonica (=Libocedrus austrocaledonica) angegeben. Die Gattung wird jedoch meist nicht anerkannt.[3] Zur Gattung Libocedrus wurden früher auch die Vertreter der Gattungen Calocedrus, Austrocedrus, Papuacedrus und Pilgerodendron gerechnet, die unter anderen nach molekulargenetischen Untersuchungen eigenen Gattungen zugeordnet werden.[6][8] Eine Ausnahme bildet die Gattung Pilgerodendron, die nach molekularen Untersuchungen zu Libocedrus gezählt werden kann, jedoch morphologisch große Unterschiede aufweist.[3] Den Schuppenzypressen werden noch folgende fünf Arten zugerechnet:[10]
Als einzige Art hat Libocedrus plumosa, ein bis 25 m hoher Waldbaum, eine wenn auch geringe forstliche Bedeutung.[6] Die Art und auch Libocedrus bidwillii sieht man manchmal in Kultur.[5] Die Vertreter der Gattung sind in Mitteleuropa jedoch nicht winterhart.[6]
Die Schuppenzedern (Libocedrus), auch Flusszedern genannt, sind eine Gattung von immergrünen Sträuchern oder Bäumen aus der Familie der Zypressengewächse (Cupressaceae). Die Zweige sind wedelförmig und mit schuppenförmigen Laubblättern bedeckt. Das natürliche Verbreitungsgebiet der Arten liegt auf Neuseeland und auf Neukaledonien. Keine der fünf Arten wird häufig genutzt, nur eine hat geringe forstwirtschaftliche Bedeutung.
Либоцедрус ( лат. Libocedrus ) — Cupressaceae семьяысь Выль Зеландилэн но Выль Каледонилэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 5 пӧртэм.
Либоцедрус ( лат. Libocedrus ) — кипарис котырись лыса пу увтыр. Либоцедрус увтырӧ пырöны 5 вид. Либоцедрус пантасьӧ Виль Зеландын да Виль Каледонияын.
Либоцедрус ( латин Libocedrus ) — кипарис котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Выль Зеландияын да Выль Каледонияын.
Либоцедрус ( лат. Libocedrus ) — Cupressaceae семьяысь Выль Зеландилэн но Выль Каледонилэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 5 пӧртэм.
Либоцедрус ( лат. Libocedrus ) — кипарис котырись лыса пу увтыр. Либоцедрус увтырӧ пырöны 5 вид. Либоцедрус пантасьӧ Виль Зеландын да Виль Каледонияын.
Либоцедрус ( латин Libocedrus ) — кипарис котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Выль Зеландияын да Выль Каледонияын.
Libocedrus is a genus of five species of coniferous trees in the cypress family Cupressaceae, native to New Zealand and New Caledonia.[1] The genus is closely related to the South American genera Pilgerodendron and Austrocedrus, and the New Guinean genus Papuacedrus, both of which are included within Libocedrus by some botanists. These genera are rather similar to the Northern Hemisphere genera Calocedrus and Thuja: in earlier days, what is now Calocedrus was sometimes included in Libocedrus. They are much less closely related, as recently confirmed (Gadek et al. 2000). The generic name means "teardrop cedar", apparently referring to drops of resin.
The leaves are scale-like, 3–7 mm long, in apparent whorls of four (actually opposite decussate pairs, but not evenly spaced apart, instead with the successive pairs closely then distantly spaced). The cones are 8–20 mm long, and have just 2 pairs of moderately thin, erect scales, each scale with a distinct spine 3–7 mm long on the outer face, and bearing two winged seeds on the inner face.
The species recognized in the genus are:[1]
Phylogeny of Libocedrus[2][3]The two New Zealand species, known individually by their Māori names kawaka (Libocedrus plumosa) and pāhautea (Libocedrus bidwillii), are sometimes called New Zealand cedars. No common names have been recorded for the three New Caledonian species.
The wood of Libocedrus is soft, moderately decay-resistant, and with a spicy-resinous fragrance. The two New Zealand species are also grown as ornamental plants.
Libocedrus is a genus of five species of coniferous trees in the cypress family Cupressaceae, native to New Zealand and New Caledonia. The genus is closely related to the South American genera Pilgerodendron and Austrocedrus, and the New Guinean genus Papuacedrus, both of which are included within Libocedrus by some botanists. These genera are rather similar to the Northern Hemisphere genera Calocedrus and Thuja: in earlier days, what is now Calocedrus was sometimes included in Libocedrus. They are much less closely related, as recently confirmed (Gadek et al. 2000). The generic name means "teardrop cedar", apparently referring to drops of resin.
The leaves are scale-like, 3–7 mm long, in apparent whorls of four (actually opposite decussate pairs, but not evenly spaced apart, instead with the successive pairs closely then distantly spaced). The cones are 8–20 mm long, and have just 2 pairs of moderately thin, erect scales, each scale with a distinct spine 3–7 mm long on the outer face, and bearing two winged seeds on the inner face.
Libocedrus es un género de árboles coníferas de la familia del ciprés, Cupressaceae, con 5 especies; es nativo de Nueva Zelanda y de Nueva Caledonia. Está estrechamente relacionado con los géneros de Sudamérica Pilgerodendron, Austrocedrus, y con el género de Nueva Guinea Papuacedrus, ambos incluidos con Libocedrus por algunos botánicos.
Los cuatro géneros juntos forman un ejemplo de distribución de la Flora Antártica. Esos géneros son bastante similares a los géneros del Hemisferio Norte Calocedrus, Thuja: en épocas más tempranas, lo que ahora es Calocedrus estaba a veces incluido en Libocedrus. Están mucho menos estrechamente emparentados, como se confirmó recientemente (Gadek et al. 2000).
Las hojas son escamosas, de 3-7 mm de largo, en aparentes espirales de cuatro (realmente en pares opuestos decusados, pero no igualmente espaciados en distancia, en lugar de los pares sucesivos cercanos se encuentran más separados). Los conos son 8-20 mm de largo, y tienen 2 pares de escamas erectas moderadamente delgadas, cada escama con una púa bien delineada de 3-7 mm de largo en la parte exterior, y llevando dos semillas aladas en la parte interior.
Las dos especies de Nva. Zelanda se conocen frecuentemente por sus nombres en lengua Maorí kawaka (Libocedrus plumosa) y pāhautea (Libocedrus bidwillii), mientras no hay nombre común para las tres especies de Nva. Caledonia.
La madera de Libocedrus es blanda, moderadamente resistente a la pudrición de la humedad, y con fragrancia resinosa-especiosa. Las dos especies de Nueva Zelanda son también cultivados como plantas ornamentales.
Libocedrus es un género de árboles coníferas de la familia del ciprés, Cupressaceae, con 5 especies; es nativo de Nueva Zelanda y de Nueva Caledonia. Está estrechamente relacionado con los géneros de Sudamérica Pilgerodendron, Austrocedrus, y con el género de Nueva Guinea Papuacedrus, ambos incluidos con Libocedrus por algunos botánicos.
Los cuatro géneros juntos forman un ejemplo de distribución de la Flora Antártica. Esos géneros son bastante similares a los géneros del Hemisferio Norte Calocedrus, Thuja: en épocas más tempranas, lo que ahora es Calocedrus estaba a veces incluido en Libocedrus. Están mucho menos estrechamente emparentados, como se confirmó recientemente (Gadek et al. 2000).
Libocedrus on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu määrittelystä riippuen viisi tai kuusi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita ja pensaita, joita esiintyy luonnonvaraisena läntisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelanissa ja Uudessa-Kaledoniassa. Suvun tyypillinen ominaispiirre ovat hieman saniaisten lehtiä muistuttavat litteät versot, joita reunustavat leveät suomumaiset laitalehdet.[1][2]
Suvun tieteellinen nimi Libocedrus on muodostettu muinaiskreikan kielestä johdetusta kyyneltä tai pisaraa tarkoittavasta sanasta libos ja setriä tarkoittavasta sanasta cedrus. Nimen pisaraa tarkoittava osa viittaa pihkaneritykseen.[1]
Suvun Libocedrus edustajat ovat ainavihantia puuvartisia kasveja. Ne voivat olla yksi- tai monirunkoisia puita tai pensaita.[1] Suurimmat suvun puut kasvavat noin 35 metrin korkeuteen. Latvus voi olla muodoltaan kartiomainen tai pensasmainen, ja suuremmat oksat voivat olla vaakatasossa siirottavia tai kohenevia.[1] Pienemmät sivusuuntaiset versot haarautuvat usein säännöllisesti tasossa, jolloin oksanhaara muistuttaa saniaisen lehteä.[1][2] Silmut eivät yleensä erotu lehtien seasta.[2]
Lehdet ovat yksinkertaisia ja ruodittomia. Hyvin nuorilla taimilla esiintyvät varhaislehdet voivat olla neulasmaisia.[3] Myöhäislehdet ovat suomumaisia, johteisia ja limittäisiä. Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[1] Litteiden kasvuversojen lehdet ovat usein vahvasti kaksimuotoisia. Ne voidaan jakaa litteän verson ylä- ja alapinnalla kasvaviin vinoneliömäisiin keskilehtiin sekä verson laidoilla kasvaviin vastakkaintaittuneen kourumaisiin ja muodoltaan sirppimäisiin laitalehtiin.[1][4][5][2] Laitalehdet ovat usein keskilehtiä suurempia.[1] Kukintoja tuottavat versot ja vanhempien puiden kasvuversot voivat olla poikkileikkaukseltaan nelisärmäisiä.[4][5] Kaikki lehdet ovat ehytlaitaisia ja nystyttömiä. Lehden kaikilla pinnoilla voi esiintyä ilmarakoja. Niitä on kuitenkin eniten verson alapinnan puoleisella lehden sivulla, johon ne muodostavat näkyviä vaaleita ilmarakojuovia.[1]
Suvun kasvit ovat yksikotisia, mikä tarkoittaa erillisten hede- ja emikukintojen kehittyvän samaan kasviyksilöön.[1] Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[1]
Hedekävyksi kutsuttu hedekukinto koostuu 8–24 kilpimäisestä hedelehdestä, jotka ovat asettuneet rangan ympärille ristikkäin vastakkaisesti. Hedekäpy on yleensä 2,5–10 millimetriä pitkä ja 2–3,5 millimetriä leveä. Kunkin hedelehden abaksiaalisella tai alapinnalla on neljästä kuuteen siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1]
Kävyksi kutsuttu emikukinto koostuu neljästä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan kahdeksi ristikkäin vastakkaiseksi pariksi. Käpy on tavallisesti 8–18 millimetriä pitkä. Kukin käpysuomu muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta. Ainoastaan kärjenpuoleinen käpysuomupari tuottaa siemeniä, tyvenpuoleisten suomujen ollessa steriilejä. Yksi käpy tuottaa tavallisesti yhdestä neljään siementä.[1]
Siemenet ovat lenninsiivellisiä. Kahdesta siivestä toinen on huomattavasti suurempi. Siementaimella on kaksi sirkkalehteä.[1]
Lajin L. bidwillii rungon kuorta.
Lajin L. plumosa leveälehtisen litteitä versoja.
Lajin L. bidwillii nelisärmäisiä versoja.
Suvun Libocedrus kasvit ovat sypressikasvien heimon alaheimoon Callitroideae kuuluvia havupuita. Niiden lähin sukulaislaji on ristisypressi (Pilgerodendron uvifera), joka luokitellaankin toisinaan kuuluvaksi sukuun Libocedrus. Vanhemmissa luokituksissa sukuun sisällytettiin tavallisesti myös tuoksusetrien (Calocedrus), chilentuoksusetrien (Austrocedrus) ja Papuacedrus-suvun lajit.[1][2]
Havupuihin erikoistuneen kasvitieteilijän Aljos Farjonin vuoden 2010 teoksessa A Handbook of The World's Conifers sukuun luokitellaan kuuluvaksi seuraavat viisi lajia.[1]
Näiden lisäksi pitkään omaan yksilajiseen sukuunsa sijoitettu eteläamerikkalainen ristisypressi voidaan luokitella tähän sukuun nimellä Libocedrus uvifera useiden 2000- ja 2010-lukujen molekyylibiologisten tutkimusten perusteella.[1][2]
Suvun edustajia esiintyy luonnossa ainoastaan eteläisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa.[1] Suvun kasvien ei uskota koskaan ylittäneen valtameriä, vaan levinneen nykyisille esiintymisalueilleen aikana, jolloin saarten välillä on ollut maayhteys. Suvun levinneisyys onkin ollut esihistoriallisina aikoina selvästi nykyistä laajempi. Sukuun luokiteltuja oligoseeni- ja mioseeniepookin aikana syntyneitä fossiileja on löydetty nykyisen Australian Tasmaniasta ja Uudesta-Etelä-Walesista.[6]
Useat suvun lajit kasvavat luonnossa vuoristosademetsissä, joiden valtapuita ovat koppisiemeniset lehtipuut tai podokarpuskasvien heimon (Podocarpaceae) havupuut.[7][4][5] Libocedrus chevalieri ja Libocedrus yateensis ovat sopeutuneet elämään Uuden-Kaledonian vähäravinteisilla pensastomailla.[8][9] Libocedrus chevalieri kasvaa vuorten rinteiden pensastoissa, kun taas Libocedrus yateensis kasvaa ainoastaan serpentiinialueiden jokirannoilla.[8][9]
Uusiseelantilaisen lajin Libocedrus plumosa tumman punaruskeaa puuta on käytetty huonekaluissa ja puusisustuksessa.[9] Lajilla ei kuitenkaan nykyisin ole huomattavaa taloudellista merkitystä sen harvinaistumisen ja tästä seuranneen suojelun vuoksi.[9] Varsinkin lajia Libocedrus bidwillii, mutta myös lajia Libocedrus plumosa käytetään koristepuina.[8][9]
Libocedrus on sypressikasvien heimoon (Cupressaceae) kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu määrittelystä riippuen viisi tai kuusi lajia. Suvun edustajat ovat ainavihantia puita ja pensaita, joita esiintyy luonnonvaraisena läntisellä Tyynellämerellä Uudessa-Seelanissa ja Uudessa-Kaledoniassa. Suvun tyypillinen ominaispiirre ovat hieman saniaisten lehtiä muistuttavat litteät versot, joita reunustavat leveät suomumaiset laitalehdet.
Libocedrus er ættkvísl 5 tegunda trjáa í einisætt (Cupressaceae), ættuðum frá Nýja-Sjálandi og Nýju-Kaledóníu.[1] Ættkvíslin er náskyld Suður-Amerísku ættkvíslunum Pilgerodendron og Austrocedrus, og New Guinea ættkvíslinni Papuacedrus, sem eru taldar til Libocedrus af sumum grasafræðingum. Þessar ættkvíslir eru fremur líkar norðurhvels ættkvíslunum Calocedrus og Thuja: áður voru tegundir Calocedrus stundum taldar til Libocedrus. Þær eru mun fjarskyldari, eins og nýlega var staðfest (Gadek et al. 2000).
Tegundir ættkvíslarinnar eru:[1]
Libocedrus er ættkvísl 5 tegunda trjáa í einisætt (Cupressaceae), ættuðum frá Nýja-Sjálandi og Nýju-Kaledóníu. Ættkvíslin er náskyld Suður-Amerísku ættkvíslunum Pilgerodendron og Austrocedrus, og New Guinea ættkvíslinni Papuacedrus, sem eru taldar til Libocedrus af sumum grasafræðingum. Þessar ættkvíslir eru fremur líkar norðurhvels ættkvíslunum Calocedrus og Thuja: áður voru tegundir Calocedrus stundum taldar til Libocedrus. Þær eru mun fjarskyldari, eins og nýlega var staðfest (Gadek et al. 2000).
Libocedrus is de botanische naam van een geslacht uit de cipresfamilie (Cupressaceae). De soorten komen voor in Nieuw-Zeeland en Nieuw-Caledonië.
Libocedrus is de botanische naam van een geslacht uit de cipresfamilie (Cupressaceae). De soorten komen voor in Nieuw-Zeeland en Nieuw-Caledonië.
Libocedrus-slekten (latin: Libocedrus ) er en slekt av nåletrær i sypressfamilien. Den har bare fem arter – som vokser i New Zealand og Ny-Caledonia. To av artene kalles ofte «New Zealand cedars».
Bladene er skjellaktige og en knapp cm lange. fargen er blekgrønn, og konglene er små med normalt bare fire skjell. Trevirket er ganske bestandig og selv-impregnerende, og har god lukt.
Slekten er nær forbundet med de søramerikanske slektene Pilgerodendron og Austrocedrus, samt med Papuacedrus på Ny-Guinea. Sammen med Libocedrus utgjør disse slektene en såkalt antarktisk flora.
Libocedrus-slekten (latin: Libocedrus ) er en slekt av nåletrær i sypressfamilien. Den har bare fem arter – som vokser i New Zealand og Ny-Caledonia. To av artene kalles ofte «New Zealand cedars».
Bladene er skjellaktige og en knapp cm lange. fargen er blekgrønn, og konglene er små med normalt bare fire skjell. Trevirket er ganske bestandig og selv-impregnerende, og har god lukt.
Multimedia w Wikimedia Commons Libocedrus – rodzaj drzew i krzewów z rodziny cyprysowatych (Cupressaceae). Obejmuje 5 gatunków[4]. Przedstawiciele występują na Nowej Zelandii i Nowej Kaledonii. W szerszym ujęciu włącza się tu gatunki z rodzajów Papuacedrus i Austrocedrus[5][4], występujące na Nowej Gwinei oraz w południowej części Ameryki Południowej[5].
Libocedrus – rodzaj drzew i krzewów z rodziny cyprysowatych (Cupressaceae). Obejmuje 5 gatunków. Przedstawiciele występują na Nowej Zelandii i Nowej Kaledonii. W szerszym ujęciu włącza się tu gatunki z rodzajów Papuacedrus i Austrocedrus, występujące na Nowej Gwinei oraz w południowej części Ameryki Południowej.
Libocedrus é um género de conífera pertencente à família Cupressaceae.
Libocedrus é um género de conífera pertencente à família Cupressaceae.
Libocedrus är ett släkte inom familjen Cypressväxter bland barrträden, omfattande 8 arter härstammande från Nya Zeeland, Nya Kaledonien, Japan, Kina, Kalifornien och Chile.
Släktet har 2-taliga, ibland skenbart 4-taliga bladkransar, platta dorsiventala grenar och långsträckta kottar. Libocedrus decurrens i Klippiga bergen och Kalifornien samt Libocedrus Bidwilli på Nya Zeeland är viktiga för virkesproduktionen. Under miocen förekom flera Libocedrusarter i Europa.
Libocedrus är ett släkte inom familjen Cypressväxter bland barrträden, omfattande 8 arter härstammande från Nya Zeeland, Nya Kaledonien, Japan, Kina, Kalifornien och Chile.
Släktet har 2-taliga, ibland skenbart 4-taliga bladkransar, platta dorsiventala grenar och långsträckta kottar. Libocedrus decurrens i Klippiga bergen och Kalifornien samt Libocedrus Bidwilli på Nya Zeeland är viktiga för virkesproduktionen. Under miocen förekom flera Libocedrusarter i Europa.
Libocedrus Endl.
Виды
Либоцедрус (лат. Libocedrus) — род хвойных деревьев семейства Кипарисовые (Cupressaceae).
По информации базы данных The Plant List (на июль 2016) род включает 5 видов[1]:
Это заготовка статьи по ботанике. Вы можете помочь проекту, дополнив её. Либоцедрус (лат. Libocedrus) — род хвойных деревьев семейства Кипарисовые (Cupressaceae).
