noms dans le fil d’Ariane
Lumivaaksiaiset (Chionea) on pieni, vaaksiaisiin lukeutuva suku. Aikuiset hyönteiset ovat aktiivisia talvella. Suvun reilun kolmenkymmenen lajin levinneisyys rajoittuu Eurooppaan, Aasian pohjoisosaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Lumivaaksiaiset ovat pieniä, 3–8 mm pitkiä, siivettömiä ja pitkäjalkaisia hyönteisiä. Niiden yleisvaikutelma on hyvin hämähäkkimäinen. Ruumiin väri vaihtelee kellertävästä tumman ruskeaan. Pää on pieni, samoin verkkosilmät ja tuntosarvet ovat lyhyet. Huulirihmat ovat lähes tuntosarvien pituiset. Siivet ovat erittäin lyhyet, mutta nuppineulaa muistuttavat väristimet ovat kehittyneet. Takaruumis on pitkänomainen ja pullea. Hyönteisen vartalo on kuitenkin pieni verrattuna pitkiin ja melko paksuihin raajoihin.[1][2] Lumivaaksiaisten ruumiinnesteessä on yhdisteitä, jotka estävät hyönteisen jäätymisen vaikka lämpötila alittaa veden jäätymispisteen.[3]
Aikuisia lumivaaksiaisia voi tavata marraskuusta maaliskuuhun, pääasiassa kuitenkin tammi-helmikuussa. Hyönteiset liikkuvat lumen pinnalla lämpötilan ollessa korkeampi kuin −6 °C ja ovat aktiivisimmillaan kun on lämpimämpää kuin −3 °C. Tuulisella säällä ne pysyttelevät piilossa. Aikuiset vaaksiaiset eivät nauti ravintoa. Parittelu tapahtunee syksyllä ennen luman tuloa tai talven aikana lumikerroksen alla ja naaras laskee munat maahan, lumen alle. Toukat elävät maaperässä.[4]
Lumivaaksiaisia tunnetaan Fennoskandiasta kolme lajia, joita kaikkia tavataan myös Suomesta. Lajit ovat Chionea araneoides, Chionea crassipes sekä Chionea lutescens.[4]
Lumivaaksiaiset (Chionea) on pieni, vaaksiaisiin lukeutuva suku. Aikuiset hyönteiset ovat aktiivisia talvella. Suvun reilun kolmenkymmenen lajin levinneisyys rajoittuu Eurooppaan, Aasian pohjoisosaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Lumivaaksiaiset ovat pieniä, 3–8 mm pitkiä, siivettömiä ja pitkäjalkaisia hyönteisiä. Niiden yleisvaikutelma on hyvin hämähäkkimäinen. Ruumiin väri vaihtelee kellertävästä tumman ruskeaan. Pää on pieni, samoin verkkosilmät ja tuntosarvet ovat lyhyet. Huulirihmat ovat lähes tuntosarvien pituiset. Siivet ovat erittäin lyhyet, mutta nuppineulaa muistuttavat väristimet ovat kehittyneet. Takaruumis on pitkänomainen ja pullea. Hyönteisen vartalo on kuitenkin pieni verrattuna pitkiin ja melko paksuihin raajoihin. Lumivaaksiaisten ruumiinnesteessä on yhdisteitä, jotka estävät hyönteisen jäätymisen vaikka lämpötila alittaa veden jäätymispisteen.
Aikuisia lumivaaksiaisia voi tavata marraskuusta maaliskuuhun, pääasiassa kuitenkin tammi-helmikuussa. Hyönteiset liikkuvat lumen pinnalla lämpötilan ollessa korkeampi kuin −6 °C ja ovat aktiivisimmillaan kun on lämpimämpää kuin −3 °C. Tuulisella säällä ne pysyttelevät piilossa. Aikuiset vaaksiaiset eivät nauti ravintoa. Parittelu tapahtunee syksyllä ennen luman tuloa tai talven aikana lumikerroksen alla ja naaras laskee munat maahan, lumen alle. Toukat elävät maaperässä.
Lumivaaksiaisia tunnetaan Fennoskandiasta kolme lajia, joita kaikkia tavataan myös Suomesta. Lajit ovat Chionea araneoides, Chionea crassipes sekä Chionea lutescens.
