Nurmilaukka (Allium oleraceum) on sipuleiden sukuun kuuluva kasvi. Se on Suomessa muinaistulokas, jonka läsnäolo viittaa yleensä vanhaan rautakautiseen tai keskiaikaiseen asuinpaikkaan. Nurmilaukka on sukulaisensa ruohosipulin tapaan monivuotinen. Nurmilaukan kukinto on vaatimaton. Siihen muodostuu itusilmuja, joista pudottuaan kasvaa taimia. Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla se on melko yleinen, mutta Päijät-Hämeessä luokiteltu harvinaiseksi.[1]
Nurmilaukka on ilmeisesti ollut viikinkien suosima vihannes, jota käytettiin aikanaan muun muassa kaaliruokien mausteena. Nykyään se on harvinaistunut ja paikoin uhanalainen. Nurmilaukka leviää hankalasti sipulisilmuja hyödyntäen ja tarvitsee yleensä ihmisen apua.[2] Ruotsissa sitä käytettiin vielä 1700-luvulla kaalimausteena ja Lönnrot mainitsee kasviossaan tämän käyttötavan.[3]
Nurmilaukka (Allium oleraceum) on sipuleiden sukuun kuuluva kasvi. Se on Suomessa muinaistulokas, jonka läsnäolo viittaa yleensä vanhaan rautakautiseen tai keskiaikaiseen asuinpaikkaan. Nurmilaukka on sukulaisensa ruohosipulin tapaan monivuotinen. Nurmilaukan kukinto on vaatimaton. Siihen muodostuu itusilmuja, joista pudottuaan kasvaa taimia. Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla se on melko yleinen, mutta Päijät-Hämeessä luokiteltu harvinaiseksi.
Nurmilaukka on ilmeisesti ollut viikinkien suosima vihannes, jota käytettiin aikanaan muun muassa kaaliruokien mausteena. Nykyään se on harvinaistunut ja paikoin uhanalainen. Nurmilaukka leviää hankalasti sipulisilmuja hyödyntäen ja tarvitsee yleensä ihmisen apua. Ruotsissa sitä käytettiin vielä 1700-luvulla kaalimausteena ja Lönnrot mainitsee kasviossaan tämän käyttötavan.
.jpg)
