Galapagosinkyyhky (Zenaida galapagoensis) on ainoastaan Etelä-Amerikan Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla elävä kyyhkylintu. IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan laji on elinvoimainen.
Galapagosinkyyhkyn ruumiinpituus on 18–23 senttimetriä ja paino noin 90 grammaa. Yläruumis on punertavan ruskea, kaula ja rinta vaaleanpunertavat. Siivet ovat pääosin ruskeat, mutta pääsiipisulat ovat mustat ja niissä on valkoiset reunat. Siipien alahöyhenet ovat tumman sinertävänharmaat. Pyrstön sulat ovat tummanruskeat ja niiden reunat harmaat, pyrstön kärjen läheltä mustat ja kärjestä harmaat. Jalat ovat kirkkaanpunaiset. Pään väritys on huomiota herättävä. Tummia silmiä ympäröi kirkkaansininen rengas ja silmien alla ja takana kulkee kermanvalkoinen juova, jota reunustavat mustat juovat. Kummallakin puolella kaulaa on pinkin- tai pronssinhohtava läikkä. Nuoret galapagosinkyyhkyt ovat laimeavärisempiä kuin aikuiset linnut. Naaraan väritys on hieman koirasta laimeampi ja sen kaula on hohtavampi. Nokka on musta[2] ja alaspäin käyrä. Galapagosinkyyhkyn nokka on käyrempi ja suurempi kuin useimmilla muilla kyyhkyillä.[3]
Galapagosinkyyhkyllä on ruumiin kokoon suhteutettuna lyhyempi pyrstö, suurempi nokka ja jalat kuin samaan sukuun luettavilla täpläkorvakyyhkyllä (Zenaida auriculata) ja vaikertajakyyhkyllä (Zenaida macroura). Karibianvaikertajakyyhky (Zenaida aurita) näyttäisi olevan glapagosinkyyhkyn ja muiden vaikertajakyyhkylajien välimuoto ainakin värikuvioiden ja edellä mainittujen anatomisten piirteiden suhteen. Galapagosinkyyhkyn käyttäytyminen ja ääntely poikkeavat kuitenkin muista suvun lajeista. Se luokitellaankin joskus omaan Nesopelia-sukuunsa.[4] Eri saarten yksilöt poikkeavat toisistaan erityisesti kooltaan, mutta muistuttavat muutoin suuresti toisiaan, johtuen suuresta geenivirrasta populaatioiden välillä. Alalajeja tunnetaan kaksi: Z. g. galapagoensis ja Z. g. exsul. Z. g. exsul -alalaji on hieman suurempi ja tummempi kuin eteläisemmillä saarilla elävä Z. g. galapagoensis.[2]
Galapagosinkyyhkyä tavataan vain Ecuadorin Galápagossaarilla. Sitä tavataan kaikilla pääsaarilla. Z. g. exsul elää Darwinin ja Wolfin saarilla, Z. g. galapagoensis muilla pääsaarilla.[4] Laji on joillakin saarilla, kuten Floreanassa, San Cristóbalissa ja Santa Cruzissa harvinainen.[5] Se yhä varsin yleinen alueilla, joilla ei ole petoja, esimerkiksi Españolan saaren ylänköalueilla.[6]
Suurin uhka lajille ovat nykyisin luultavasti tulokaspedot, kuten kissat, jotka syövät munia, poikasia ja aikuisia lintuja. Muita uhkia ovat asutuksen kasvu ja saarille tuotujen kesykyyhkyjen levittämät taudit. Aiemmin galapagosinkyyhkyjä myös metsästettiin ruoaksi. Laji oli metsästäjille helppo saalis pelottomuuden takia, ja yhdessä aamussa saatettiin tappaa 60–70 yksilöä. Nykyisin kyyhkyistä on tullut arempia ja metsästyspaine on huomattavasti laskenut. Galapagosinkyyhkyt ovat melko turvassa asumattomilla ja pedottomilla saarilla, eikä laji ole uhanalainen. Yksilömäärä saattaa olla laskussa asutuilla saarilla.[1][2]
Lajin elinympäristöä ovat kuivat ja kivikkoiset alangot, joissa on hajallaan puita, pensaita ja opuntiakaktuksia.[1]
Galapagosinkyyhky ei lennä mielellään, joten yleensä se liikkuu kävelemällä. Se ei ole halukas lentämään edes ahdisteltuna, ja vähäiset lennotkin jäävät lyhyiksi.[6][3] Sen pääravintoa ovat sadekaudella perhostoukat ja Opuntia helleri -opuntiakaktuksen kukat. Muina vuodenaikoina kyyhkyt etsivät ruokansa lähinnä maasta, jossa ne syövät Croton scouleri -pensaan ja opuntiakaktuksen siemeniä, joita ne kaivavat esiin käyrällä nokallaan. Ravinnoksi kelpaavat mahdollisesti myös muiden lajien pienet siemenet ja hedelmät sekä kärpästen toukat ja kotelot. Tarvitsemansa veden ne saavat todennäköisesti kaktusten mallosta. Vain muutamalla saarella galapagosinkyyhkyt istuvat opuntiakaktuksissa ja syövät niiden kukista. Erot saarten välillä saattavat selittyä kaktusten piikkien jäykkyyden eroilla.[2] Esimerkiksi Genovesan kaktusten piikit ovat pehmeitä, joten kyyhkyt pystyvät pölyttämään niiden kukkia. Pehmeys voi johtua mehiläisten puuttumisesta, jotka tavallisesti hoitaisivat pölyttämisen.[3]
Galapagosinkyyhkyt lisääntyvät sadekaudella helmi–kesäkuussa,[5] joskin lisääntymiskausi voi vaihdella eri saarten kesken.[2] Soidinaikaan galapagosinkyyhkyt tekevät lentonäytöksiä, matalia kumarteluja ja kujertelevat.[6] Pesä sijaitsee maassa, kallionkolossa tai kaktuksen alla.[2][5] Kyyhkyt käyttävät myös galapagosinmatkijoiden (Nesomimus parvulus) vanhoja pesiä, jotka ovat noin 75 senttimetriä maanpinnan yläpuolella. Maapesijöillä on yleensä suurempi riski joutua petojen kohteeksi kuin maanpinnan yläpuolella pesivillä lajitovereilla. Emo munii tavallisesti kaksi munaa, joiden haudonta-aika kestää noin 13 vuorokautta. Poikaset ovat lentokykyisiä 13–17 vuorokauden ikäisinä. Kyyhkypari voi pesiä uudelleen jo 6–10 vuorokauden kuluttua ja kasvattaa jopa kolme poikuetta yhden pesimäkauden aikana.[2]
Galapagosinkyyhky (Zenaida galapagoensis) on ainoastaan Etelä-Amerikan Ecuadoriin kuuluvilla Galápagossaarilla elävä kyyhkylintu. IUCN:n uhanalaisuusluokituksen mukaan laji on elinvoimainen.
_-Santa_Cruz.jpg)
