nimet breadcrumb-navigoinnissa
Mesiangervo eli niittymesiangervo[2] (Filipendula ulmaria) esiintyy kaikkialla Euroopassa ja Suomessa yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla.[3] Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.[4][5]
Varsi on punaruskea 50–120 cm korkea, jäykkä. Vartta kiertävät lehdet ovat 2–3 kertaa parilehdykkäiset ja aluslehdet ovat alta harmaita, lehdykät toistamiseen sahalaitaiset, päätölehdykkä selvästi muita isompi. Kukinto on tiheä, kermanvalkoinen kerrannaishuiskilo, voimakkaasti medelle tuoksuva. Itse kukat ovat pieniä, kukanosat 5-lukuiset. Hedelmä on 3 mm kokoinen pähkylä.
Mesiangervo kukkii kesä-elokuussa. Kukinnon voimakas meden tuoksu ja runsas siitepöly houkuttelee etenkin mehiläisiä ja kimalaisia sekä siitepölyä syöviä kärpäsiä. Myös kovakuoriaiset toimivat pölyttäjinä.
Aromaattisen tuoksunsa vuoksi kasvin lehtiä ja kukintoja on käytetty viinin ja oluen maustamiseen. Mesiangervo on kauppayrtti.[3]
Kasvi sisältää salisylaatteja, flavonoideja, eteeristä öljyä, sitruunahappoa ja myrkyllistä glykosidia, joka suurina annoksina voi aiheuttaa päänsärkyä.[6]
Mesiangervo eli niittymesiangervo (Filipendula ulmaria) esiintyy kaikkialla Euroopassa ja Suomessa yleisesti koko maassa tunturipaljakoita lukuun ottamatta rannoilla, ojien varsilla, pakettipelloilla, kosteilla niityillä ja lehdoissa. Mesiangervon näköislaji on sikoangervo (Filipendula vulgaris), jota kasvaa Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Mesiangervo on Pohjanmaan maakunnan maakuntakukka.
