nimet breadcrumb-navigoinnissa
Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Dinodd parhaol sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Scleranthus perennis a'r enw Saesneg yw Perennial knawel.[1] Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Dinodd Parhaol, Dinodd Barhaol.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Deugotyledon ac un o deulu'r 'pincs' fel y'u gelwir ar lafar gwlad yw Dinodd parhaol sy'n enw gwrywaidd. Mae'n perthyn i'r teulu Caryophyllaceae. Yr enw gwyddonol (Lladin) yw Scleranthus perennis a'r enw Saesneg yw Perennial knawel. Ceir enwau Cymraeg eraill ar y planhigyn hwn gan gynnwys Dinodd Parhaol, Dinodd Barhaol.
Caiff ei dyfu'n aml mewn gerddi oherwydd lliw'r planhigyn hwn. Mae'r dail wedi'i gosod gyferbyn a'i gilydd.
Der Ausdauernde Knäuel (Scleranthus perennis), auch Ausdauerndes Knäuelkraut genannt, ist eine Pflanzenart in der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Die mehrjährige krautige Pflanze erreicht eine Wuchshöhe von etwa 5 bis 15 cm. Sie ist am Grunde verholzt und besitzt abgestorbene Laubblattreste. Die Pflanze ist graugrün gefärbt. Die gegenständigen Laubblätter sind linealisch-pfriemlich geformt.
Die Hochblätter sind kaum länger als die Blüten. Diese stehen meist endständig geknäuelt zusammen. Die Blütenhüllblätter haben eine Länge von etwa 2,5 bis 3 mm, sind stumpflich abgerundet, grünlich und besitzen einen bis zu 0,5 mm breiten, weißlichen Hautrand. Sie sind nur wenig länger als die 10 Staubblätter. Die Perigonblattspitzen schließen sich zur Fruchtzeit fast zusammen. Die Scheinfrucht hat eine Länge von etwa 3,5 bis 4,5 mm. Er blüht von Mai bis Oktober.
Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 22.[1]
Der Ausdauernde Knäuel ist ein ausdauernder, wintergrüner Chamaephyt.
Er ist der Hauptwirt der Polnischen Karminschildlaus, Porphyrophora polonica, deren Larven an seinen Wurzeln parasitieren, und die ähnlich wie die Cochenilleschildlaus einige Zeit lang als Lieferant eines zum Rotfärben benutzten Farbstoffs von Bedeutung war.
Scleranthus perennis kommt von Europa über Kleinasien, den Kaukasus, Armenien bis Sibirien vor. Er ist ein eurasisch-subozeanisch-submediterranes Florenelement.
In Österreich kommt der Ausdauernde Knäuel nur im nördlichen Gneis- und Granitgebiet zerstreut vor. Ansonsten ist er selten anzutreffen. In der Schweiz ist er nur in der Südschweiz verbreitet, sonst selten oder ganz fehlend.
Der Ausdauernde Knäuel kommt in Deutschland zerstreut, insbesondere in der Ebene und in den tieferen Gebieten vor. Er fehlt in den Alpen.
Der Ausdauernde Knäuel wächst in offenen Pionierrasen, auf Dünen und Felsköpfen und an Wegen. Er bevorzugt nährstoffarme, mäßig basenreiche, kalkarme, meist saure, humusarme Sand- oder Steingrusböden. Er ist eine Sedo-Scleranthetea-Klassencharakterart.[1]
Man kann folgende Unterarten unterscheiden[2]:
Der Ausdauernde Knäuel (Scleranthus perennis), auch Ausdauerndes Knäuelkraut genannt, ist eine Pflanzenart in der Familie der Nelkengewächse (Caryophyllaceae).
Scleranthus perennis, the perennial knawel,[1][2] is a perennial herbaceous plant in the family Caryophyllaceae. It grows on sandy, dry, acidic soils. It can grow up to 15 cm high and has white flowers of 2–5 mm. The plant used to be economically significant as the major host plant of the Polish cochineal.
Scleranthus perennis, the perennial knawel, is a perennial herbaceous plant in the family Caryophyllaceae. It grows on sandy, dry, acidic soils. It can grow up to 15 cm high and has white flowers of 2–5 mm. The plant used to be economically significant as the major host plant of the Polish cochineal.
Closeup of flowers
Hall kaderohi (Scleranthus perennis) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kaderohu perekonnast.
Hall kaderohi (Scleranthus perennis) on taimeliik nelgiliste sugukonnast kaderohu perekonnast.
Vaaleajäsenruoho (Scleranthus perennis) on Euroopassa kasvava monivuotinen kohokkikasvi.[1] Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu.[2]
Harmaan sinivihreä vaaleajäsenruoho kasvaa 5–15 korkeaksi. Kasvin varsi on pysty tai koheneva. Neulamaiset lehdet ovat yhdistyvisiä, tyvestä ripsilaitaisia ja usein yhteen suuntaan käyriä. Kukintojen tukilehdet eivät tavallisesti yllä osakukintojen yläpuolelle. Hyvin vaatimattomista, vihreistä kukista puuttuvat teriöt. Vihreä verhiö on viisiliuskainen ja kaksivartaloisen emiön ja hedelmän kanssa yhdiskasvuinen. Verhiöiden liuskat ovat tylppiä, leveästi kalvolaitaisia ja suppuun kääntyviä. Sikiäin on lähes kehänalainen. Vaaleajäsenruoho kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Hedelmä on yksisiemeninen pähkylä.[3] Laji muistuttaa jonkin verran sitä yleisempää viherjäsenruohoa (S. annuus), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[4]
Vaikka vaaleajäsenruoholta puuttuu terälehdet, se on hyönteispölytteinen. Sen siitepölyä ja myös siemeniä levittävät pääasiassa muurahaiset.[5]
Vaaleajäsenruohon levinneisyysalue rajoittuu lähes kokonaan Eurooppaan. Sitä tavataan Ranskasta Länsi-Venäjälle ja -Ukrainaan sekä Italiasta ja Pohjois-Kreikasta Fennoskandian keskiosiin. Euroopan ulkopuolella lajia on tavattu Turkista, Kaukasukselta sekä tulokaslajina Pohjois-Amerikasta.[6]
Suomessa vaaleajäsenruoho on levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Lajia on tavattu satunnaisesti lähinnä rannikkopaikkakunnilta, kuten Oulusta, Vaasasta, , Kirkkonummelta ja Tammisaaresta. Myös sisämaasta tunnetaan jonkin verran havaintoja. Nykyään lajia kasvaa Suomessa ainoastaan Ahvenanmaan Eckerössä sekä Haminan kantakaupungin alueella, jossa kanta on Suomen vahvin.[7]
Suomessa vaaleajäsenruoho kasvaa ihmisen muokkaamassa kaupunkiympäristössä. Sitä tavataan merenrantojen painolastikummuilla, hiekkapenkereillä, polkujen ja katujen varsilla, valleilla, nurmikentillä ja kalliokedoilla. Laji vaatii kuivan kasvuympäristön, koska se ei pärjää kilpailussa reheväkasvuisille kasveille. Vaaleajäsenruohon kasvupaikkoja uhkaavat niiden umpeenkasvu laidunnuksen loputtua sekä kaupunkiympäristön yleinen siistiytyminen ja hoito.[5]
Vaaleajäsenruoho (Scleranthus perennis) on Euroopassa kasvava monivuotinen kohokkikasvi. Suomessa laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu.
Běła kłubička (Scleranthus perennis) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Běła kłubička (Scleranthus perennis) je rostlina ze swójby nalikowych rostlinow (Caryophyllaceae).
Daugiametė klėstenė (lot. Scleranthus perennis, angl. Perennial knawel, vok. Ausdauernde Knäuel, Ausdauerndes Knäuelkraut) – gvazdikinių (Caryophyllaceae) šeimos klėstenių (Scleranthus) genties augalas. Savaime paplitęs Mažojoje Azijoje, Europoje, taip pat ir Lietuvoje.
Auga smėlynuose, kopose, sausuose šlaituose ir miškuose, pamiškėse, pakelėse. Mėgsta nederlingus, rūgščius smėlio ir žvyro dirvožemius. Dažniausiai auga kartu su aitriuoju šiloku (Sedum acre), smiltyniniu šepetuku (Corynephorus canescens).
Augalas yra pagrindinis lenkinio košenilio (Porphyrophora polonica), kurio lervos parazituoja šaknis, šeimininkas.
Tai daugiametis, 5-15 cm aukščio, pilkai žalias puskrūmis. Stiebas išsikerojęs nuo pat sumedėjusio pagrindo, jo apatinė dalis kartais raudona, ant jos matomos nudžiūvusių lapų liekanos. Lapai yliški, priešiniai, jų pamatinės dalys suaugusios, pažastyse išauga trumpos, lapuotos šakelės.
Žiedynai gana tankūs, dvistypiai. Žiedai susitelkę į kamuolėlius, smulkūs, 3,5-4,5 pločio, bekočiai, žalsvi, penkianariai. Pažiedės ilgesnės už žiedus. Vainikėlio nėra. Taurėlapiai buki, su plačiais baltais plėveliniais pakraščiais, kurie vaisiams išaugus susiglaudžia. Kuokelių paprastai dešimt, jų ilgis maždaug toks pat, kaip taurelės.
Pražysta gegužės pabaigoje, žydi ištisą vasarą. Vaisius – vienasėklis, neatsidarantis, 3-4 mm ilgio, apgaubtas sukietėjusios taurelės riešutėlis.
Žiedai
Daugiametė klėstenė (lot. Scleranthus perennis, angl. Perennial knawel, vok. Ausdauernde Knäuel, Ausdauerndes Knäuelkraut) – gvazdikinių (Caryophyllaceae) šeimos klėstenių (Scleranthus) genties augalas. Savaime paplitęs Mažojoje Azijoje, Europoje, taip pat ir Lietuvoje.
De overblijvende hardbloem (Scleranthus perennis, synoniem: Scleranthus perennis subsp. perennis) is een vaste plant die behoort tot de anjerfamilie (Caryophyllaceae). De soort staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als zeer zeldzaam en zeer sterk in aantal afgenomen. De plant komt van nature voor in Eurazië. Het aantal chromosomen is 2n = 22.
De grijsgroene plant met roodachtige stengels wordt 5-20 cm hoog, vormt een kruipende wortelstok en is aan de voet verhout. De stengelleden zijn vaak korter dan de priem tot lijnvormige bladeren.
De overblijvende hardbloem bloeit van mei tot oktober met groen met wit gekleurde bloemen. De perigyne bloem heeft geen kroonbladen, maar wel kelkbladen. De groene kelk is 2,4-3 mm lang met tijdens de bloei rechtafstaande kelkslippen, die een 0,2-0,3 mm brede, vliezige, witte rand hebben. De bloem is perigyn. Dat wil zeggen dat het vruchtbeginsel bovenstandig is en de bloembodem een soort bloembeker (hypanthium) vormt, die half zo hoog is als het vruchtbeginsel.
De 3,5-4,5 lange vrucht is een nootje.
Bloeiende plant
Bloeiwijze
Bloemen
De plant komt voor tussen laag gras en langs zandwegen op droge, kalkarme grond.
De overblijvende hardbloem is een kensoort voor het verbond van gewoon struisgras (Plantagini-Festucion), een plantengemeenschap behorende tot de klasse van de droge graslanden op zandgrond.
De overblijvende hardbloem (Scleranthus perennis, synoniem: Scleranthus perennis subsp. perennis) is een vaste plant die behoort tot de anjerfamilie (Caryophyllaceae). De soort staat op de Nederlandse Rode lijst van planten als zeer zeldzaam en zeer sterk in aantal afgenomen. De plant komt van nature voor in Eurazië. Het aantal chromosomen is 2n = 22.
De grijsgroene plant met roodachtige stengels wordt 5-20 cm hoog, vormt een kruipende wortelstok en is aan de voet verhout. De stengelleden zijn vaak korter dan de priem tot lijnvormige bladeren.
De overblijvende hardbloem bloeit van mei tot oktober met groen met wit gekleurde bloemen. De perigyne bloem heeft geen kroonbladen, maar wel kelkbladen. De groene kelk is 2,4-3 mm lang met tijdens de bloei rechtafstaande kelkslippen, die een 0,2-0,3 mm brede, vliezige, witte rand hebben. De bloem is perigyn. Dat wil zeggen dat het vruchtbeginsel bovenstandig is en de bloembodem een soort bloembeker (hypanthium) vormt, die half zo hoog is als het vruchtbeginsel.
De 3,5-4,5 lange vrucht is een nootje.
Bloeiende plant
Bloeiwijze
Bloemen
De plant komt voor tussen laag gras en langs zandwegen op droge, kalkarme grond.
Czerwiec trwały (Scleranthus perennis) – gatunek rośliny z rodziny goździkowatych (Caryophyllaceae). W Polsce gatunek dość pospolity[2].
Bylina, hemikryptofit. Porasta piaski i ugory, gleby kwaśnawe, bezwapiene, suche. Jest żywicielem owada czerwiec polski. Kwitnie od maja do października. Pręciki dojrzewają równocześnie ze słupkami, kwiaty są samopylne, lub zapylane przez muchówki[3]. Liczba chromosomów 2n = 22[2]. Żeruje na nim czerwiec polski.
Czerwiec trwały (Scleranthus perennis) – gatunek rośliny z rodziny goździkowatych (Caryophyllaceae). W Polsce gatunek dość pospolity.
Scleranthus perennis é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Species Plantarum 1: 406. 1753.
Trata-se de uma espécie presente no território português, nomeadamente em Portugal Continental.
Em termos de naturalidade é nativa da região atrás indicada.
Não se encontra protegida por legislação portuguesa ou da Comunidade Europeia.
Scleranthus perennis é uma espécie de planta com flor pertencente à família Caryophyllaceae.
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Species Plantarum 1: 406. 1753.
Vitknavel (Scleranthus perennis) är en växtart i familjen nejlikväxter.
Artepitetet perennis betyder flerårig, vilket är särskiljande från den ettåriga släktingen Grönknavel, S. annuum, där annuum kommer av latin annum = år.
Wikimedia Commons har media som rör Vitknavel.
Vitknavel (Scleranthus perennis) är en växtart i familjen nejlikväxter.
Scleranthus perennis là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được L. miêu tả khoa học đầu tiên năm 1753.[1]
Scleranthus perennis là loài thực vật có hoa thuộc họ Cẩm chướng. Loài này được L. miêu tả khoa học đầu tiên năm 1753.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
