nimet breadcrumb-navigoinnissa
Norjanesikko (Primula scandinavica) on esikkojen (Primula) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Norjanesikko on yleisesti ottaen hento sekä matalakasvuinen ruohovartinen kasvilaji, joka näyttää paljolti hennolta ja vähäkukkaiselta jauhoesikolta (Primula farinosa). Jauhoesikon lisäksi norjanesikko muistuttaa myös lapinesikkoa (Primula stricta), mutta lajit on erotettavissa toisistaan kukkien perusteella, ja lapinesikon lehtien alapinta ei yleensä ole jauhoinen, kuten norjanesikolla ja jauhoesikolla.[2]
Norjanesikon lehdet ovat varren tyvellä yhtenä lehtiruusukkeena ja ne ovat kapeita, suikeita sekä tylppäkärkisiä. Lehtien alapinnat ovat vaalean jauheen peitossa, kuten jauhoesikollakin. Lehtiruusukkeen keskeltä kohoaa varsi, jonka päässä sijaitsevat kukat tiiviinä sarjana. Kukinnossa on tavallisesti kahdesta kahdeksaan pientä, violettia kukkaa. Kukkien verhiöt ovat vaaleajauheisia ja teriöt violetteja, keltanieluisia sekä liuskoittuneita kärkiään kohti leveneviksi liuskoiksi. Monista muista esikkolajeista poiketen norjanesikko on homostylinen eli sen kaikkien kukkien emien vartalot ovat yhtä pitkiä. Norjanesikko kukkii kesä–heinäkuussa.[2]
Norjanesikko kasvaa tunturiseuduilla erilaisilla kosteilla ja kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kuten lapinvuokkonummilla, kalliohyllyillä sekä tulvaniityillä[2]. Norjanesikkoa ei ole tavattu Suomessa[3] ja Ruotsissakin se on harvinainen sekä rauhoitettu kasvilaji[2]. Yleisesti ottaen norjanesikkoa tavataan lähinnä vain Skandien vuoriston alueilla[2].
Norjanesikko löydettiin 1840-luvun alussa.[2] Nykyisin se on luokiteltu kansainvälisesti silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi[4].
Norjanesikko (Primula scandinavica) on esikkojen (Primula) sukuun kuuluva monivuotinen kasvilaji. Norjanesikko on yleisesti ottaen hento sekä matalakasvuinen ruohovartinen kasvilaji, joka näyttää paljolti hennolta ja vähäkukkaiselta jauhoesikolta (Primula farinosa). Jauhoesikon lisäksi norjanesikko muistuttaa myös lapinesikkoa (Primula stricta), mutta lajit on erotettavissa toisistaan kukkien perusteella, ja lapinesikon lehtien alapinta ei yleensä ole jauhoinen, kuten norjanesikolla ja jauhoesikolla.
Norjanesikon lehdet ovat varren tyvellä yhtenä lehtiruusukkeena ja ne ovat kapeita, suikeita sekä tylppäkärkisiä. Lehtien alapinnat ovat vaalean jauheen peitossa, kuten jauhoesikollakin. Lehtiruusukkeen keskeltä kohoaa varsi, jonka päässä sijaitsevat kukat tiiviinä sarjana. Kukinnossa on tavallisesti kahdesta kahdeksaan pientä, violettia kukkaa. Kukkien verhiöt ovat vaaleajauheisia ja teriöt violetteja, keltanieluisia sekä liuskoittuneita kärkiään kohti leveneviksi liuskoiksi. Monista muista esikkolajeista poiketen norjanesikko on homostylinen eli sen kaikkien kukkien emien vartalot ovat yhtä pitkiä. Norjanesikko kukkii kesä–heinäkuussa.
Norjanesikko kasvaa tunturiseuduilla erilaisilla kosteilla ja kalkkipitoisilla kasvupaikoilla, kuten lapinvuokkonummilla, kalliohyllyillä sekä tulvaniityillä. Norjanesikkoa ei ole tavattu Suomessa ja Ruotsissakin se on harvinainen sekä rauhoitettu kasvilaji. Yleisesti ottaen norjanesikkoa tavataan lähinnä vain Skandien vuoriston alueilla.
Norjanesikko löydettiin 1840-luvun alussa. Nykyisin se on luokiteltu kansainvälisesti silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi.
.jpg)
