Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.
Suomessa viljeltyjä lajeja:[4]
Suomessa kasvaa 17 luonnonvaraista orvokkilajia sekä lukuisia risteymiä.[3] Kolme yleisintä lajia ovat suo-orvokki, aho-orvokki ja korpiorvokki. Uhanalaisia orvokkeja on viisi, jotka kaikki ovat erittäin uhanalaisia: luhtaorvokki, mäkiorvokki, pahtahietaorvokki, pyökkiorvokki ja rantaorvokki.[5]
Orvokit (Viola) on orvokkikasveihin kuuluva kasvisuku, johon kuuluu 400–500 lajia, joista useimmat elävät pohjoisella pallonpuoliskolla. Useimmat orvokit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa paikoissa, kuten puiden ja pensaiden alla.
Orvokeilla on tyypillisesti sydämenmuotoiset lehdet ja epäsymmetriset, viisiterälehtiset kukat, joissa yksi iso terälehti suuntautuu alaspäin ja loput neljä ovat pareittain symmetriset sen yläpuolella. Useimpien orvokkilajien kukat ovat violetin värisiä, ja sana violetti johtuukin ranskan kielen sanasta violette, orvokki. Joillain monivuotisilla lajeilla, kuten lehto-orvokilla on myös avautumattomia, umpisiittoisia kukkia.