nimet breadcrumb-navigoinnissa
Punakekomuurahainen (Formica rufa) on boreaalisella vyöhykkeellä esiintyvä muurahaislaji, joka kuuluu kekomuurahaisten alasukuun. Se on Suomessa elinvoimainen[2].
Useimmiten kekomuurahainen rakentaa pesänsä havunneulasista ja oksien pätkistä, mutta myös muita rakennusaineita tiedetään. Kekomuurahaisen keko on lähinnä suojaamassa maanalaisia käytäviä, joissa munat haudotaan ja joissa muurahaiset suurimmaksi osaksi asuvat. Munat sijaitsevat maan sisällä. Kesäaikaan kekoa pidetään kuivana ja vakiolämpöisenä (25–30 asteessa). Muurahaiset pystyvät ilmastointiaukoilla säätelemään keon olosuhteita hyvinkin tarkasti. Nämä vakio-olosuhteet ovat tärkeitä kotelovaiheen kehitykselle. Kotelot sijaitsevat keon lämpimimmässä paikassa. Koteloita kutsutaan usein muurahaisenmuniksi ja aiemmin niitä kerättiin ja kuivatettiin mm. lemmikkilintujen appeeksi. Ne olivat jopa vientituote.
Kekomuurahaiset ovat noin senttimetrin pituisia ja niillä on muiden muurahaisten ja hyönteisten tapaan kuusi jalkaa ja tuntosarvet.
Kekomuurahaiset käyttävät ravintonaan kirvojen erittämää mesikastetta. Kekomuurahaiset saalistavat myös selkärangattomia, tosin työläiset eivät itse käytä hyönteisravintoa, vaan se on tarkoitettu toukka-asteen muurahaisille.
Kekomuurahaisista (Formica rufa -ryhmä tai Formica rufa coll.) esiintyy Suomessa neljä lajia: pohjankekomuurahainen (F. lugubris), tupsukekomuurahainen (F. aquilonia), kaljukekomuurahainen (F. polyctena) ja punakekomuurahainen (F. rufa). Ne elävät metsissä ja rakentavat selväpiirteisen keon neulasista ja ohuista oksista. Yhdyskuntien rakenne vaihtelee yhden keon yksikuningattarisesta mallista (F. rufa) kymmenien kekojen satojen kuningattarien malliin (F.aquilonia ja F. polyctena). Samaan alasukuun Formica (s.str.) kuuluvat kantomuurahainen F. truncorum, jonka kannossa tai maapuussa sijaitsevan pesän suuaukolla on pieni keon tapainen rakennelma, ja niittymuurahainen F. pratensis, jonka kekoa muistuttava pesä on tehty heinänkorsista. Alasukuun Coptoformica kuuluu mm. soilla pesivä loviniskamuurahainen F. excecta, alasukuun Raptiformica mm. verimuurahainen F. sanguinea, joka on sosiaaliparasiitti ja täydentää työläisjoukkojaan alasukuun Serviformica kuuluvilla orjilla, esim. mustamuurahaisilla F. fusca. Mustapäämuurahainen F. uralensis pesii soilla ja niiden reunoilla pesissä, jotka eivät ulotu maanpinnan alle. Sukuun Formica (s.l.) kuuluu siis Suomessa alasuvut Formica (s.str.), Coptoformica, Raptiformica ja Serviformica sekä laji F. uralensis, jonka taksonominen asema on epäselvä. Lajeja on 20.
Punakekomuurahainen (Formica rufa) on boreaalisella vyöhykkeellä esiintyvä muurahaislaji, joka kuuluu kekomuurahaisten alasukuun. Se on Suomessa elinvoimainen.
Useimmiten kekomuurahainen rakentaa pesänsä havunneulasista ja oksien pätkistä, mutta myös muita rakennusaineita tiedetään. Kekomuurahaisen keko on lähinnä suojaamassa maanalaisia käytäviä, joissa munat haudotaan ja joissa muurahaiset suurimmaksi osaksi asuvat. Munat sijaitsevat maan sisällä. Kesäaikaan kekoa pidetään kuivana ja vakiolämpöisenä (25–30 asteessa). Muurahaiset pystyvät ilmastointiaukoilla säätelemään keon olosuhteita hyvinkin tarkasti. Nämä vakio-olosuhteet ovat tärkeitä kotelovaiheen kehitykselle. Kotelot sijaitsevat keon lämpimimmässä paikassa. Koteloita kutsutaan usein muurahaisenmuniksi ja aiemmin niitä kerättiin ja kuivatettiin mm. lemmikkilintujen appeeksi. Ne olivat jopa vientituote.
