Kivihuulikala (Ctenolabrus rupestris) on huulikalojen heimoon kuuluvan sukunsa (Ctenolabrus) ainoa laji. Sitä esiintyy itäisellä Atlantilla, Välimerellä ja Mustallamerellä. Laji viihtyy rehevillä kallioisilla riutoilla yleensä noin 20–50 metrin syvyydessä, joissakin tapauksissa jopa vain 1 metrissä.[2]
Kivihuulikalan joidenkin yksilöiden tiedetään kasvaneen kokonaispituudeltaan 18-senttimetrisiksi. Lajin luontainen pituus on kuitenkin noin 11 senttimetriä.[2] Kalan on väriltään selkäpuolelta punertavanruskea ja vatsasta vaaleampi. Pyrstöevän alkupäässä on musta täplä; myös selkäevän alussa on musta täplä, joka kuitenkin yleensä on heikosti erottuva.
Kaupalliset kalankasvattamot hyödyntävät kivihuulikalan ja sen sukulaislajin viherhuulikalan mieltymystä loisten syömiseen muiden kalojen päältä myyntiin tarkoitetun lohen puhdistamiseksi [2]. Huulikalat pääsevät kuitenkin usein karkaamaan läpi kasvattamoiden verkkoaitojen, koska ne ovat lohta huomattavasti pienempikokoisia.
Monet alkuperäiskansat käyttävät kivihuulikalaa ravintonaan. Länsimaissa se on suosittu sekä julkisten akvaarioiden asukkina [2] että virkistyskalastuksen kohteena.[2]
Kivihuulikala (Ctenolabrus rupestris) on huulikalojen heimoon kuuluvan sukunsa (Ctenolabrus) ainoa laji. Sitä esiintyy itäisellä Atlantilla, Välimerellä ja Mustallamerellä. Laji viihtyy rehevillä kallioisilla riutoilla yleensä noin 20–50 metrin syvyydessä, joissakin tapauksissa jopa vain 1 metrissä.