nimet breadcrumb-navigoinnissa
Chromodoris on sulkamerietanoihin kuuluva värikkäiden merinilviäisten suku, johon kuuluu 165 lajia. Ne kuuluvat vapaakiduskotiloiden lahkoon (Nudibranchia).[2]
Suurimmat Chromodoris-merietanat kasvavat 15 cm pitkiksi, ja voivat painaa yli 400 grammaa. Ne ovat näyttävän värisiä, usein pohjaväriltään kirkkaansinisiä keltaisin, valkoisin ja mustin kuvioin. Ne ovat vahvasti myrkyllisiä.[3] Niillä on pyöreämuotoinen tai soikea vartalo ja vaippa, joka roikkuu reunoilta hameenhelmojen lailla. Etuosassa on kaksi poimullista tuntosarvea, joiden hakjua ja makua sekä tuntoa aistivien avulla kotilo etsii ruokaa. Kukkamaiset kidukset sijaitsevat eläimen selän takaosassa, ja peräaukko on kidusten keskellä.[4]
Chromodoris-merietanat syövät sienieläimiä.[5]
Joitakin Chromodoris-lajeja päätyy joskus meriakvaarioihin, joko tahallisen keräämisen seurauksina tai salamatkustajina korallien tai kivien koloissa. Ne elävät vankeudessa korkeintaan muutamia kuukausia, ja voivat kuollessaan myrkyttää koko akvaarion asukkaat.[3]
Chromodoris on sulkamerietanoihin kuuluva värikkäiden merinilviäisten suku, johon kuuluu 165 lajia. Ne kuuluvat vapaakiduskotiloiden lahkoon (Nudibranchia).
Suurimmat Chromodoris-merietanat kasvavat 15 cm pitkiksi, ja voivat painaa yli 400 grammaa. Ne ovat näyttävän värisiä, usein pohjaväriltään kirkkaansinisiä keltaisin, valkoisin ja mustin kuvioin. Ne ovat vahvasti myrkyllisiä. Niillä on pyöreämuotoinen tai soikea vartalo ja vaippa, joka roikkuu reunoilta hameenhelmojen lailla. Etuosassa on kaksi poimullista tuntosarvea, joiden hakjua ja makua sekä tuntoa aistivien avulla kotilo etsii ruokaa. Kukkamaiset kidukset sijaitsevat eläimen selän takaosassa, ja peräaukko on kidusten keskellä.
Chromodoris-merietanat syövät sienieläimiä.
Joitakin Chromodoris-lajeja päätyy joskus meriakvaarioihin, joko tahallisen keräämisen seurauksina tai salamatkustajina korallien tai kivien koloissa. Ne elävät vankeudessa korkeintaan muutamia kuukausia, ja voivat kuollessaan myrkyttää koko akvaarion asukkaat.
